Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Puolet sydämestä

    Hiljainen on huutosi ääni,
    pehmeä on kova sydämesi.
    Vaisu on riehakas sielusi,
    hitaat liikkeet eläväisten käsiesi,
    kuumaakin kuumemmalla ihollani.
    Tunnoton on mieleni syvyys,
    vaikka pinta sen nauraa ja riekkuu.
    Ilakoiva on kuoreni sinulle,
    pinnan läpi näkymättömiä
    ikävän helmiä pisaroi.
    Mitä niitten olevan luulet?

    Syvällä, niin kovin syvällä virtaa
    ne haudatut elämän purot minussa.
    Ne sinulta kätken
    maailmalta peitän,
    ettei rakkauttani kukaan
    enää pilkkaa ja ilku.
    Ilon vaatteissa peitetyn suruni kannan,
    enkä pehmeitä sanojasi enää usko.

    Jokaisella on jossain sydämensä toinen puoli.
    Sitä etsin.
    4176
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    sydämestä, se elää tässä runossasi loukattuna
    ja pisaroi ikävän helmiä.

    Aito, tunteikas runo jonka teksti etenee hyvin
    loogisesti - suruisastikin. Varmaankin koettua,
    luulisin.

    Toivon että löydät sen vastakappaleen, runosi
    kosketti.

    Äänestä

    • tunteet ihmisen sydämessä. Joskus vuotaa yli, joskus tyhjyyttä täynnä, joskus koko elin vain puolikas...
      Kiitän lämpimästi kommentistasi.

      Äänestä

    runossasi, tuttua. Ja toisaalta, mitä virkaa pilkalla, jos sydämessä on rakkaus.

    Äänestä

    • ei periksi anna, hampaat irvessäkin eteenpäin pusketaan ja parempaa toivotaan edestäpäin löytyvän. Itsenäinen sisupussi vaikka puolikkaalla sydämellä. Se itsenäisyys, se on se tunne...
      Kiitokset kommentistasi, osuit ytimeen.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    KuunKeiju kirjoitti:

    Hiljainen on huutosi ääni,
    pehmeä on kova sydämesi.
    Vaisu on riehakas sielusi,
    hitaat liikkeet eläväisten käsiesi,
    kuumaakin kuumemmalla ihollani.
    Tunnoton on mieleni syvyys,
    vaikka pinta sen nauraa ja riekkuu.
    Ilakoiva on kuoreni sinulle,
    pinnan läpi näkymättömiä
    ikävän helmiä pisaroi.
    Mitä niitten olevan luulet?

    Syvällä, niin kovin syvällä virtaa
    ne haudatut elämän purot minussa.
    Ne sinulta kätken
    maailmalta peitän,
    ettei rakkauttani kukaan
    enää pilkkaa ja ilku.
    Ilon vaatteissa peitetyn suruni kannan,
    enkä pehmeitä sanojasi enää usko.

    Jokaisella on jossain sydämensä toinen puoli.
    Sitä etsin.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu