Voinko uskovaisena poikamiehenä ottaa vaimon ei samalla tavalla uskovasta naisesta. Käytännön asioissa ei tule ongelmia, molemmat arvosavat toisiaan ja antavat uskoa omalla tavallaan. Molemmat omaavat kristillissiveelliset elämäntavat niin minkä kuin hänkin.
Tuomitaanko minut kadotukseen mikäli otan tämän naisen vaimokseni. mielipiteen haluaisin kuulla.
Tuomitaanko minut kadotukseen mikäli otan tämän naisen vaimokseni. mielipiteen haluaisin kuulla.
Vastaukset 29
Vanhimmat
sitä mitä nyt kysyt. Onneksi hän ei kysy.
Onnea ja paljon, öh- sopivasti lapsia!
Tee ensin parannus ja mieti sitten noitakin asioita. Sitten ne kyllä kirkastuvat sulle, epäuskoisena ne voivat kyllä olla vaikea käsittää.
Miten sinä voit olla tällä palstalla missä uskovia rienataan. Sinun täytyy tehdä parannus täällä olemisesta. Elä vielä tuomitse, koska jumalalla on aikansa.s
Vaimoni on viidesläinen (KRS). Ei ole ollut 28:aan vuoteen uskosta ongelmaa.
Pidä usko ja hyvä omatunto, sitä kautta Jumala on sinullekkin kirkastava tämän aviollisen elämän kohtalon. Vahvalla uskolla pääset elämässäsi vielä pitkälle.
mies tekemään omat päätöksesi. Siihen ei kenelläkään
ole mitään sanomista!
Vai oletko vielä mammanpoika?
uskot, on helpompi ottaa kantaa.
tältä naiselta jaksaako/haluaako hän synnyttää yli vai alle 10 lasta.
Vanhoillislestadiolaisuudessa on kiellettyä eli synti avioitua eriuskoisen eli "epäuskoisen" kanssa.
Ulkopuolisen kanssa avioituneen katsotaan "teollaan kielätneen uskonsa".
Häntä lakataan tervehtimästä ja hänen seuraansa kartetaan.
Ei-lestadiolaisen kanssa avioituminen on ns. julkisynti, josta joutuu tekemään julkisen ripin seurakunnan edessä. Päivämiehessä on kirjoituettu:
"Julkisesta synnistä on tehtävä julkinen parannus. Samoin, jos on avioitunut epäuskoisen kanssa, on siitäkin tehtävä julkinen parannus."
(Päivämies, 29.11 1978.)
vikuttamassa, niin kaikki on taas kunnossa!
Elättekö te vl-läiset vielä keskiaikaa?
Kylläpä se uusheräys onkin vl-uskoon vahvasti kiinnittynyt, kun ihan julkirippiä vaaditaan. Eikö sitä enää armosta uskota vl-opissakaan?
Muistelen isäni, joka syntyi ja kasvoi ahdasmielisessä uusheränneiden kodissa, kertoneen juuri tuon lakihenkisyyden ja julkisten pakkoparannusten vierottaneen hänet uusherännäisyydestä.
Ymmärrän sen, jos jotain ihmistä vastaan on rikkonut, että käy anteeksi pyytämässä, mutta mitä anteeksipyydettävää on, jos todella rakastuu toisella tavalla uskovaan?
mennyttä aikaa vaan päivän -aikaa, tästä kertoo ja todistaa myös lehtemme PäiväMies. Oikkee kuvaava nimi!
vl-liikkeen ulkopuolisen kanssa avioitumissynti?
Synti se on SRK:n opetuksen mukaan.
Raamattu ei kiellä eri lailla uskovan kanssa avioitumista. Sellaista kieltoa ei ole käskyissä eikä muuallakaan Raamatussa.
SRK ei kumoa mm. avioitumissyntiä ulkopuolisen kanssa, mutta ihmiset alkavat vaan menemään naimisiin myös ulkopuolisten kanssa.
Se, että SRK ei kumoa syntejä, joita on saarnattu 30-vuotta ja kirjoitettu mustaa valkoiselle ja ihmiset eivät enää noudata niitä, katkaisee SRK:n selkärangan. SRK ei ole enää luotettava, synnit menee kuin vesi hanhen selästä.
Avioitumissynti on vain yksi "synti", jota ei enää pidetä syntinä, vaikka SRK ei ole kumonnut syntiä. Niitä ovat korvakorut, hiusten sävytys, TV, kilpailut,kuorot, konsertit. lista on loputon.
Ehkäisynhän SRK on hyväksynyt terveydellisistä syistä.
Jos SRK olisi fiksu niin se kirjoittaisi Päivämieheen, että 70-luvun synnit on kumottu,koska ne eivät ole oikeita syntejä.
saarnata ehtojen kanssa evankeliumia.
Puhumattakaan, että pantaisiin tekoa autuuden ehdoksi.
Uskovaiset vain haluavat toimia niin.
Kerrotaan, että uusheräyksessä vaadittiin tälläistä, mutta tämä sama henki on nyt vallannut vanhoillisetkin.
Katumuksen määrää mitataan sillä, että ihminen tulee joko niin suureen synninhätään, että tulee satojen ihmisten eteen puhumaan avioelämänsä asioita tai sitten tulee sinne teeskentelemään.
Onko näistä kumpikaan oikein?
Raamatun Jumala ei ainakaan tuomitse sua, jos rakastat puolisoasi niinkuin kuin itseäsi =) Lakihenkiset tiukkisvanhoillislestadiolaiset saattavat tuomita, mutta heidän mielipiteillään ei ole oikeasti ole yhtään mitään merkitystä, eikä pitäisikään olla ikinä eikä missään yksityisessä asiassa. Luota rohkeasti omaan sydämeesi!
Tiedät itse mikä on oikein ja väärin. Ei sinua kukaa ihminen tuomitse. Sinua neuvotaan "etsimään" puoliso uskovaisista naisista. Kehoitetaan olemaan kuuliainen näille neuvoille. Jos toimit kuitenkin toisin niin sitten toimit. Rakastumisen huuruissa kaikki on ok...arki koittaaa ...ei toimi.
ns. vl-parien lisääntyneeseen avioeroihin?
Nämä eivät siis "toimineetkaan", vaikka olisi luullut.
Tämän tarinan rakastuneille toivon rauhallista tilannetta ja aikaa tehdä omat ratkaisut. Ihmiselle pitää antaa mahdollisuus täysissä henkisissä voimissa miettiä asioitaan. Ilman ahdistusta. (Niin ei nyt taida olla)
Mitä on yhteinen elämä erilailla uskoen? Jos aikoo asua yhteisessä kodissa niin, että toinen voi noudattaa uskoaan, mekitsee se sitä, että televisio ei ole auki iltaisin kun tulee töistä kotiin. (ei siis TV:tä). Radio ei ole aamusta päällä millä tahansa kanavalla. Jos uskon harjoittaminen vie suuren osan kummankin vapaa-ajasta, suunnataanko silloin eri kirkkoon, eri seurakuntapiiriin kuulemaan kukin tahollaan sitä samaa Raamattua. Mihin uskoon kasvatetaan lapset, kuka päättää mitä sallitaan. Jos omat elämäntavat, joka tapauksessa ovat kuten tämä, miksei yhteinen usko ole mahdollinen. Nuorilla naisilla varmaankin on kyse ehkäisystä. Elää siis muutoin kuin vl mutta ehkäisee. Kukin tosiaankin miettiköön.
Suomessa ei liene toista kirkkokuntaa kuin Suomen Ev.lut. kirkko, missä samaan seurakuntaan kuuluvat eivät voi mennä keskenään naimisiin "syyllistymättä julkisyntiin". Eikö edellä olevat ongelmat ole jo riittävät yksinään. Jos avioituvat uskovat näistä asioista arjessa selviävänsä, miksi siihen liittyy julkinen katumus.
Omalta kohdaltani asiat on toisin. Kun toteaa rakastuneensa mahdottomaan, ratkaisut on selvät vaikka ikävä ja suru jää. Avioero on uskon ja armon kannalta aivan erilainen asia. Ei muutu vaikka mistään muusta (ehkäisystäkään) ei tulisikaan ongelmaa. Miksi kysymykset silti jää, mikä on se usko, mikä tarkoitus kaikella on elämässä. Ja se hieno ihminen, sehän mieleen todellakin jää.
Mitenkähän paljon se morsio on tutustunut toisen uskoon. Siihen miksi asiaan joutuu todella paneutumaan, ei näytä helposti avautuvan. Ei riitä, että kukin uskoo tavallaan vaikka se yhdistää enemmän kuin ateistin ja uskovan suhde. Asia onnistuu vain omaksumalla vl-uskon (edellyttäen että morsio on naimaton tai leski). Muutoin ei. Mitä enemmän ymmärtää, sitä enemmän voi älyllään sitä ikävää lievittää, jos tämä ei käy. Ihmisestä, josta on pitänyt jää kuitenkin arvostus jäljelle.
Kaikkea kuuluu elämään, koska Jumala on meiltä salattu, mikä morsianta toivottasti lohduttaa, jos hän omassa uskossaan siihen luottaa.
Tiedän vl:ä, jotka ovat eronneet.
Tiedän vl:ä, jotka ovat menneet eronneena naimisiin.
Tiedän vl:ä, jotka ovat meneet ei vl:n kanssa naimisiin.
Ensinnäkin: KUKAAN ihminen ei voi sinua tuomita kadotukseen, se valta on yksin Jumalalla.
Toisekseen aviopuoliso on tarkoitettu elinikäiseksi kumppaniksi, joten kannattaa kuunnella sydäntään ja omaatuntoaan molempien näissä asioissa..
Oletko kysynyt, haluaako rakkaasi, että otat sen riskin, että sinut tuomitaan kadotukseen? Kuka toivoo sitä rakkaalleen. Rakkauskin pannaan todella kovaan rakoon, jos vaihtoehdot ovat nämä. Onko yhteinen usko mahdoton siltä kannalta?
Illan varjot ovat jo pitkät, aikaa kulunut ajassamme. Olenhan vasta vähän yli kolmekymmentä vuotta vanha. Elämä kulkee ja aika elää, Jumalanvaltakunta matkasaattona omalla tavallaan tässä ajassa. Ihmisten käsitykset ja ajatukset synnistä muuttuu, vaikka puhutaan muuttumattomasta valtakunnasta. Kiellot ovat ajassamme esillä, ehkäistä ei saa eikä haluta. Mitenkähän se sitten on, niin sitä on mahdoton sanoa. Illan varjot ovat niin pitkät, jotta herran kansa kutsutaan sapatinlepoon.
Minä olen nähnyt paljon ja kokenut. Voisi sanoa olevan kaikki kokenut vanhapoika, vaikka ikäni juuri yli kolmekymmentä vuotta. Kysymyksiä voi asetella vaikka kuinka paljon, että minkä osan Jumala on minulle antanut täällä ajassa. En ole löytänyt jumalanlasten joukosta puolisoa, en ole rakastunut kehenkään. Miksi tällainen sitten tapahtui, jotta vankalla perustalla oleva rakastui eri tavalla uskovaan. Vastauksia on paljon, kuten kysymyksiäkin. Lähimmäinen voi ajatella minun langenneen vaikka mikä lankeaminen itse rakastuminen on, koska eihän itse tunteelle mahda kukaan mitään. En minä tahallani rakastunut. Kysymys voi tietysti olla, että miten tapasit. Työssä tapaa ihmisiä ja sosiaalisessa työssä enemmän.
Näiden kuukausien aikana olen taistellut elämän ja kuoleman välillä, olen kokenut herran Siionin rakkautta ja saanut armohoitoa ymmärtäessäni Jumalan valtakunnan neuvot. Tämä armo on ollut kohdallani vapauttavaa, olen saanut tuntea helpotusta sisälläni. Heikkoutena on ollut järjen ymmärtää kaikkea tätä hengen tuotetta. Henki puhuu seurakuntansa kautta niin ihmeellisiä asioita, jotta niitä järki ei enää tavoita.
Viime päivät ovat olleet kovia niin minulle, kuin hänellekin. Kuukauteen en ole kyennyt täysipainoiseen työhön, voimat hiipuvat ja joudun jättämään työtehtävät. Ajatuksissani pyörii vanhan Simeonin sanonta ”nyt sinä herra lasket palvelijasi iloon menemään”. Tässä yömyöhässä unen odotuksessa katson elämää, olen pettynyt, turhautunut ja toivoton. Herra antoi lapselleen palkan, kovan käden kautta Siionin opetuksen. Kuuntelemme toisten neuvoja ja niin ehkä hyvä. Anna valo matkalleni. Minä olen valmis lähtemään, tulkoon noutaja mahdollisimman pian. Puristan jumalan kädestä ja toivon hänen ottavan minut luokseen.
Enää en jaksa elää, armahtakoon minua. Herra kuule lapsesi ääni ota väsynyt kotiin, jotta ei enää tarvitse ajatella itse elämää.
Läheiset ei ymmärrä mistä ”sananpalvelijan” ja sielunhoitajan uupumus johtuu. Työvuorot odottavat tekijää, en enää jaksa elää ja palvella. Mitä palvelen tekemällä erilaisia työtehtäviä Siionissa, palvelen seurakuntaa. Näin ystävänpäivän lähetessä en jaksa paljon hyvää ajatella. Kukaan ei ole käynyt katsomassa Simeonia, voimien uuvuttamaa miestä, jonka paikka on elää kotona. Kenties tulevaisuudessa jossain hoitolaitoksessa, toki sitä ennen noutaja saa tulla tavalla tai toisella.
Eräs veli kysyi, että ei ole näkynyt. Itku meinasi päästä, kun ei ole jaksanut. Ei jaksa enää; herra sinun käsiisi annan itseni.
Hae apua itsellesi, ja varmaan olet hakenutkin, kun kerrot tilanteesta. Niin sitä tässä uskossa mennää männikköön ja lujasti. Armo sanaa ei juuri kuulu. Vanhat saarnamiehen paasaavat verisuonet pullollaan. Tämä on niin kaksinaamaista, jotta hirvittää itseäkin..
voimia sinulle,, Sisaria on paljonkin, mutta väki niin hajallaan, jotta vaikea tavoittaa..
Yksi päivä kerrallaan. Tästä yhdestä päivästä selviää huomiseen, jos ajattelee voivansa kuolla vasta huomenna. Mikä olisi se asia, jonka haluaisin tehdä tänään. Vaikka kuinka pienen tai vähän kestävän asian. Lukea jotain vaikka. Nämä pienet hetket vähitellen pitenevät.
Työssähän ihmiset tapaavat. Rakastumiselle ei kukaan mitään voi, uskovalle kielletyllekään. Mitä sitten tekee, riippuu ihmisten ratkasuista. Jos eroon päädytte niin tuskakin helpottaa aikanaan kuten niillä, jotka ovat menettäneet läheisiään muutoin.
Muidenkin vaikeiden asioiden ääressä, rukousten lisäksi on lohdulliselle tuntunut Suomen mielentervysseuran julkaisemat mietelauseet ja runot
Surun katveessa katson iloa
ilon olemusta
virtaavaa, katoavaa
sen näkee unena kun se on poissa
Jokainen joutuut tukimaan sydäntään ja uskoaan. (Niin minä kuin moni muukin). Valitsemaan tien, jonka tuntee oikeaksi. Nykyisestä tilanteesta elämä vie eteenpäin, vaikkei niin uskoisikaan murheen hetkellä.
ja sitten aikanaan
Toivon altoina
tulee kevät
tulvahtaa
peippoparven lauluna
laskeutuu joutsenena
miele välkehtivään
virtaan.
Vertaisryhmät auttavat monenlaisiin asoihin, vaan ei nyt ihan täällä netissä.
menet heti rakastettusi luo, niin kuin Jumala hänet on Sinulle osoittanut. Kuuntelet vain sydänääntäsi ja jos näet hänet puolisonasi, kauneipana ja ihanimpana mitä maa päällänsä kantaa, niin hän on Sinulle tarkoitettu ja saat kiittää Jumalaa tästä.
Kun uskot löytäneesi sen Oikean aarteen, etkä kuuntele epäilyksiä, niin Teille käy hyvin kun yhdessä luotatte Jumalan johdatukseen elämässänne ja rukoilette sekä pyydätte taivaan Isän siunausta elämäänne.
jk. Luonnollisessa suhteessa on kuulemma aina toinen joka vie, ja toinen "tunuu" vikisevän.
ja kumpi vikisee