Äitini oli hyvin järkyttynyt, saatuaan 21-vuotiaana tietää olevansa raskaana. Elämäntilanne oli todella hankala lapsen syntymistä ajatellen. Molemmat vaihtoehdot olivat käytettävissä, siis aborttikin... Äitini päätti kuitenkin antaa minun elää. Suuri kiitos tästä kuuluu äitini lisäksi isälleni, joka kannusti äitiäni pitämään lapsen (minut), jota lupasi myöskin rakastaa yhtä paljon kuin äitiäkin.
Voitte miettiä, että mistä tiedän kaiken tuon, mutta enempää en kerro kuin että dokumentteja löytyy...
Äidilläni ja isälläni ei ollut tarjota minulle hienouksia ja ylellisyyksiä, mutta sitäkin enemmän huolenpitoa ja välittämistä. Oli todella vaikeita aikoja ja asioita, mutta vanhempien rakkaus kantoi aina. Vanhempani saivat vielä toisenkin lapsen ja minä sain rakkaan veljen. Elämämme ei ollut materiaalisessa mielessä rikasta, mutta muutoin sitäkin rikkaampaa, kaikista vaikeuksistakin huolimatta.
Aikuistuessani tuli nuoruuden, sitten aikuisuuden huolet ja murheet. Tuli yksi todella vaikea ihmissuhde, puoliso, joka joi ja löi... Tuli ero ja vuosia kestänyt vaino tuon miehen taholta. Tuli uusi mies ja hänen äkillinen sairastumisensa ja paljon kaikenlaista vähemmän mukavaa.
Kaikista lapsuuden, nuoruuden ja aikuisiän vaikeuksista huolimatta, en voisi koskaan sanoa, että ihan sama olisiko äitini päätynyt aborttiin. Kaikesta tästä elämästä, kaikkine iloineen ja suruineen, olisin jäänyt paitsi, jos äitini olisi tehnyt toisenlaisen päätöksen. En tietenkään tietäisikään tästä mitään tai olisi ollut mitään kaipaamassa, mutta silti...
Kiitos äiti, kiitos isä- ei sen vähemmästä kuin elämästä! :)
Voitte miettiä, että mistä tiedän kaiken tuon, mutta enempää en kerro kuin että dokumentteja löytyy...
Äidilläni ja isälläni ei ollut tarjota minulle hienouksia ja ylellisyyksiä, mutta sitäkin enemmän huolenpitoa ja välittämistä. Oli todella vaikeita aikoja ja asioita, mutta vanhempien rakkaus kantoi aina. Vanhempani saivat vielä toisenkin lapsen ja minä sain rakkaan veljen. Elämämme ei ollut materiaalisessa mielessä rikasta, mutta muutoin sitäkin rikkaampaa, kaikista vaikeuksistakin huolimatta.
Aikuistuessani tuli nuoruuden, sitten aikuisuuden huolet ja murheet. Tuli yksi todella vaikea ihmissuhde, puoliso, joka joi ja löi... Tuli ero ja vuosia kestänyt vaino tuon miehen taholta. Tuli uusi mies ja hänen äkillinen sairastumisensa ja paljon kaikenlaista vähemmän mukavaa.
Kaikista lapsuuden, nuoruuden ja aikuisiän vaikeuksista huolimatta, en voisi koskaan sanoa, että ihan sama olisiko äitini päätynyt aborttiin. Kaikesta tästä elämästä, kaikkine iloineen ja suruineen, olisin jäänyt paitsi, jos äitini olisi tehnyt toisenlaisen päätöksen. En tietenkään tietäisikään tästä mitään tai olisi ollut mitään kaipaamassa, mutta silti...
Kiitos äiti, kiitos isä- ei sen vähemmästä kuin elämästä! :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mutta tosiasia on, että harvalla 21-vuotiaalla on vielä elämä järjestyksessä tuossa iässä kuten keski-ikäisellä.
21-vuotias on jo kuitenkin siinä elämänkaaren osassa johon voi kuulua omien lasten saaminen.
Äitini elämä oli vaikeaa jo ilman vastuuta lapsestakin ja hänellä oli huolehdittavanaan muitakin ihmisiä, mutta niinpä vain hän pystyi rakentamaan hyvän elämän myös minulle, isäni tukemana.
itse synnyin alkoholisti perheeseen missä sain kärsiä sekä fyysistä,että henkistä väkivaltaa jokapäivä.
Muistanpa senkin päivän kun isä meinasi heittää mankan kylpyammeeseen kun oli ottanut muutaman liikaa.Tai sen kun 14v ollessani isäni koitti vetää minulta kurkunauki keittiönveitsellä.
Nyt kävelevänä ihmisrauniona toivon todella,että äitini olisi tehnyt abortin.Se olisi ollut kaikista parhain vaihtoehto meille kaikille.
On kiitollinen paljosta, aikuiset lapset, hyvä mies,muutama perintö, vietämme sapattivapaata. Ihana lapsuus ainoana hemmoteltuna lapsena. Eli en suosi abortteja.
Täällä kun lukee,niin tuntuu että hyvin moni tulee ongelmaperheestä,kuitenkin suurin osa taitaa olla tavallisesta hyvin pärjäävästä kodista, osa myös vauraasta. Ilmeisesti se pahaolo periytyy sukupolvelta toiselle, eli lyöty oppii lyömään tai muutoin kohtelemaan kaltoin.
Näin se elmämä kulkee, kun sen annetaan kuljettaa. Lapsi ei tarvitse eikä voi saada parasta mahdollista, ellei paras mahdollinen ole juuri sitä tavallista elämää ylä ja alamäkineen.
Kun lasta rakstaa on siinä tarpeeksi.
Aborttiväen synkistelyt ainellisesta puutteesta tai odotettavasta maailmanlopusta ovat joutavia tekosyitä lapsen abortissa surmauttamiselle. Lisäksi ne ovat vääriä myös esittäjänsä kannalta ja tuottavat hänelle tuhoa.
Aloittajan tavoin lapsi kiittää vanhempiaan siitä, että he soivat elämän ja aikansa sekä rakkautensa. Ne ovat paljon paljon arvokkaampia lahjoja kuin kaikki maailman rahat ja tavarat yhteensä olisivat. Niiden antaminen lapselle ei vaadi rahaa vaan hyvää tahtoa.
siinä, kiitos.
KUN lasta rakastaa se on tarpeeksi.
Olen samaa mieltä.
Itse, kuten lukuisat muutkin, EN rakasta lasta, joten ei tulisi mieleenikään jatkaa raskautta.
KUN lasta EI rakasta niin silloin kaikki on toisin.
johtuu joidenkin aikuisten naisten kyvyttömyys rakastaa omaa lastaan? Ihan normaaliahan se ei ole. Toisaalta taas se rakkaus ja kiintymys syntyy vuorovaikutuksessa lapsen kanssa, joten et voi sanoa, että et lastasi rakasta, jos häntä ei kerran abortista johtuen olekaan...
Ihmettelen suuresti, tuleeko asenteesi siitä, että sinusta ei ole välitetty, kuten et sinäkään välitä. Minä taas rakastan myös muiden lapsia.
Olen itse saanut kyllä rakkautta osakseni ja saan edelleen. En ole koskaan pitänyt lapsista. Jo 4- vuotiaana olin omalta äidiltäni varmistanut, että eihän ole aikuisena pakko ottaa lapsia jos ei halua. Ja edelleenkään en pidä lapsista.
Rakastan läheisiäni ja kaikkia eläimiä, mutta en voisi kuvitellakaan rakastavani lapsia tai lasta. En vain pidä niistä joten en aio niitä tehdäkään itselleni enkä muille.
Ei siinä sen ihmeellisempää ole.
Lääkärini kyllä tietää lapsettomuus-päätökseni, sekä sen etten lainkaan pidä lapsista. Ei ole nähnyt tarvetta laittaa kallonkutistajalle ;)
sinä rakastat vain itseäsi ja omaa ääntäsi.
Rakkaus muita kohtaan pitää sisällään myös ymmärrystä ja myötätuntoa.
..nuoruuden ja tietämättömyyden ruusunpunaisin linssein on hyvä taivaltaa.. :)
Nuoruuden ja tietämättömyyden ruusunpunaisin linsseinkö, iältään lähempänä neljää kuin kolmea kymppiä... =D
ämpärin sisältä yhtään ulos. :)