Olen väsynyt jaksamaan ja olemaan reipas. Minulle on tapahtunut paljon asioista joista haluaisin puhua jollekkin, mutta minulla ei ole ketään jolle puhua. Minulla on muutamia ystäviä, mutta en halua sotkea heidän elämäänsä omilla sotkuillani. En myöskään halua mennä puhumaan kenellekkään ventovieraalle kallonkutistajalle, joka luulee tietävänsä kaiken minusta. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet yhtä tuskaa. Päivät olen reipas ja iloinen, mutta kun pääsen kämpille en pysty enää pidättelemään itkua. Itken illat pitkät ja muutaman kerran olen jo viiltänyt itseäni, jotta paha olo häviäisi. Se ei kuitenkaan ole auttanut.
Mietin useaan otteeseen, voinko kirjoittaa tänne. Tajusin, että minun on edes kirjoitettava asia jonkun luettavaksi.
Mietin useaan otteeseen, voinko kirjoittaa tänne. Tajusin, että minun on edes kirjoitettava asia jonkun luettavaksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa ottaa yhteyttä kallonkutistajaan, jos ongelmasi kasvavat hyvin suuriksi. Eivät he yhden tai kahden juttelukerran perusteella luule tuntevansa sinua. Saat kertoa heille ihan mitä itse haluat ja lopettaa, kun siltä tuntuu.
Onko sinulla ns. oikeita ystäviä? Heidän velvollisuutensa on kuunnella sinua, kun sinulla on paha mieli. Ja varmastikaan he eivät pidä sitä minään velvollisuutena, joten ihmeessä soita tai viestitä jollekin tutullesi!
Vai tuntuisiko sinusta helpommalta kertoa asiat esimerkiksi tällä keskustelupalstalla? Varmasti monet olisivat valmiita kuuntelemaan, mitä on sydämelläsi. Kerrot vain asiasi omin sanoin, ei tarvitse nolostella :)
Viiltäminen ei vie pahaa oloa pois, joten lopeta se. Jään odottamaan vastaustasi.
ps. Oletko minkä ikäinen?
Olen 18v. tiedän kyllä mistä paha olo tulee. Minä en osaa puhua toisille ongelmistani, vaikka minulla onkin tosi ystäviä. Ympärileni kerääntyy usein ihmisiä, jotka puhuvat asioistaan. Minä kuuntelen heidän asioistaan, mutten pysty puhumaan omistani. Ongelmani johtunee stressistä, koulusta johtuvat, suurimmaksi osaksi. Minun pitäisi opetella ensin sanomaan ei, ehkä sitten voisin puhua ystävilleni.
Sun täytyy puhua jollekin. Voisit mennä juttelemaan vaikka jollekin papille. Ihmisen ei tarvitse olla uskovainen, jos menee puhumaan asioistaan papille. Heillä on sielunhoitokoulutusta ja halu kuunnella. Jos et ole uskova, voit ihan sanoa, ettet ole, mutta haluaisit jutella tilanteestasi.
Hmm… olet siis 18 ja sinulla on pääasiassa koulustressiä. Satutko olemaan tämän kevään abi? Kirjoitukset, kouluun hakeminen ja tulevaisuuden miettiminen tuottaa paljon stressiä itse kullekin. Vai stressaako sinua jokin muu asia? Jos koulu stressaa, pystytkö puhumaan siitä luokkatovereille, opolle tai opettajille? Ei sinun tietenkään tarvitse kellekään huudella, että tunnet olosi kurjaksi, mutta ehkä jo pelkkä ympäripyöreä jutustelu voisi lievittää stressiä vähäsen. Koulun terkkarillekin voi mennä juttelemaan.
Et osaa sanoa ei, joten oletko hyvin kiltti ihminen luonteeltasi? Voisit kokeilla ollakin vähän aikaa ihan päinvastaista ja sanoa kaikille ihmisille juuri sitä, mitä olet aina halunnut sanoa, mutta et ole uskaltanut. Kavereita tietenkin kannattaa varottaa, että sinulla on tällainen testi menossa. Ole jonkin aikaa itserakas, röyhkeä, äänekäs ja dramaattinen. Vähän aikaa kun olet laittanut homman yli, niin normaali itserakkaus ja "ein" sanominen tuntuu ehkä helpommalta kuin aikaisemmin.
Olen itsekin huomannut, että monet ihmiset ovat todella itserakkaita eivätkä kuuntele puheitani. Heille pitää vaan laittaa kovaan ääneen vastaan, että he havahtuisivat. Välttämättä ystäväsikään eivät huomaa, että sinulla on paha olo, jos et sitä millään tavalla heille osoita. Se ei tarkoita, etteivätkö he oikeasti välittäisi sinusta ja olisi valmis kuuntelemaan. Jos käytät meseä tai Facebookia, voit esimerkiksi laittaa jotain provosoivaa omaksi viestiksisi, että he voisivat lukea sen ja kysyä kuulumisiasi.
Tälläiset vinkit tulivat mieleeni...