Moi kaikille!
Oliskos täällä ollut äideillä hyviä vinkkejä siihen miten tutustutaan muihin äiteihin? Olen eskari-ikäisen vesselin äiti, enkä voi mitenkään kehua itseäni omilla sosiaalisilla taidoilla.
Minua siis jännittää tosi paljon puhua uusille, ja miksei tutummillekin naisille.
Isommassa porukassa koitan lähinnä päästä jutusta kiinni. Kaksistaan en osaa sanoa mitään paitsi myötäillä vastapuhujaa, joka on naurettavaa, tiedän!!
Tai sitten alan teatraaliseksi "ihan totta?!?!?" "Todellako!?!" tai "Mä oon miettiny hei just samaa meidän pojalle!!!" "Siis tänään on niiiin kaunis ilma että ilman muuta hiihtämään, siis vöi käyhee!!" jne...
Tämä ei siis johdu siitä että minulla ei olisi omia mielipiteitä, vaan siitä, että jännitän niin hiton paljon sitä esiintymistä ja puhumista, että menee aivan plörinäksi.
En tiedä mistä puhun muiden kanssa, ja jännitän ja mietin kaikkea mahdollista, kuten että mitä jos alan oma-aloitteisesti puhua porukassa esim. peleistä/harrastuksista tms... ja jos muut äidit ovat kolunneet aiheen jo läpi ja teen itsestäni naurettavan, tai että mitä jos olen muiden mielestä niin tylsä ettei kukaan jaksa kiinnostua ja he alkavatkin puhua toisilleen/päälle kesken kaiken.
Kuulostaa varmaan hassulta että aikuinen ihminen voi olla näin pidättäytynyt, mutta niin se vaan on.
Olen yrittänyt harjoitella näitä sosiaalisia taitoja menemällä tilaisuuksiin joissa tapaan muita, olen järjestänyt muutaman tapaamisen pojalleni niin että hän on päässyt kylään tai että meille on tullut kaveri (varmaan kaikille muille itsestään selvä homma mutta minun on tarvinnut kerätä rohkeutta kuusi vuotta!!).
Aikuisia meillä ei ole vieraana käynyt jos vanhempia ja appivanhempia ei lasketa. Tai omia kavereita. Säälittävää, todella.
Ironista tässä on se että minä olen ammatiltani myyjä ja lisäksi suhtkoht arvostetussa tavaratalossa, joten töissä tuo sosiaalisuus ja puheliaisuus on tietysti tavaramerkkini!
Jos joku jaksoi lukea ja vielä kommentoida niin tuhannesti kiitoksia!
apua äidin sosiaalisuuteen!!!
12
651
Vastaukset
- _horna_
Mulla on tyttö 2,5-vuotias. Kenelläkään kaveraistani ja ystävistäni ei ole lapsia. Ainoat vieraat ovat vanhempani, veljeni, ja pääosin ystäväni. (vanhempanikaan eivät juuri tykkää meillä käydä koska meillä on lemmikkejä, eivätkä he pidä eläimistä). Eli oikeastaan meillä käy vaan ystäväni.
En ole osannut tutustua muihin vanhempiin. Leikkipuistoissa saaatan jutella niitä näitä muille äideille mutta se siitä. Oma äitini käy tytön kanssa muskarissa, koska en itse halua mennä niin "tiiviiseen sosiaaliseen tapahtumaan".
Ap:n kanssa poikkeamme toisistamme ilmeisesti siinä, että minua ei häiritse se että en ole tekemisissä muiden äitien kanssa. Lapsi saa tarvittavan kontaktin ikäisiinsä muuten kuin minun kauttani, ja itse en oikestaan edes kaipaa muita äitejä seurakseni.- Eskimo-Essi
Kiitti vastauksesta, niinhän se ilmeisesti on että joillain se tarve muille ihmisille on suurenpi kuin toisilla. Kai siihenkin vaikuttaa ns. tyytyväisyys itseensä ym... eli ei tarvi hakea hyväksyntää muualta tai jotain..
Koen halua ja jonkinlaista tarvetta olla sosiaalisen kanssakäymisen esimerkkinä pojalleni, sillä pelkään ja tiedän että hän on perinyt minun estoni ja pelkoni mitä tulee ihmisiin.
Olen myös huomannut, että tuo oma sosiaalinen "tarpeeni" täyttyy melko pienestä. Rupattelu kerran kahdessa viikossa jonkun vieraan (tai puolivieraan) ihmisen kanssa riittää minulle henkilökohtaisesti ihan hyvin.
Toisaalta haluan kuulua johonkin porukkaan, mutta toisaalta en halua olla liian sidottu mihinkään äiti/kaveri/harrastus-porukkaan, sillä minua alkaa herkästi ahdistaa itseeni kohdistuvat odotukset sun muut, ja jotenkin sen oman paikan löytäminen on aina ollut todella hankalaa.
Tunnen, että paikkani on kotona, ja täällä minulla on tietty rooli joka on ja pysyy. Ryhmässä en oikein tiedä mikä on se oma juttu.
Ja mistä tietää mikä on se oma juttu? Osaan kyllä tehdä kaikenlaista mutta, tuntuu että olen niitä ihmisiä jotka tekevät, kysyvät tai sanovat aina väärään aikaan. Ajoitukseltani olen siis kömpelö, sanotaan näin.
Tarvis varmaan siirtyä Vuodatus-osiolle, heh! - Mamma vaan
Eskimo-Essi kirjoitti:
Kiitti vastauksesta, niinhän se ilmeisesti on että joillain se tarve muille ihmisille on suurenpi kuin toisilla. Kai siihenkin vaikuttaa ns. tyytyväisyys itseensä ym... eli ei tarvi hakea hyväksyntää muualta tai jotain..
Koen halua ja jonkinlaista tarvetta olla sosiaalisen kanssakäymisen esimerkkinä pojalleni, sillä pelkään ja tiedän että hän on perinyt minun estoni ja pelkoni mitä tulee ihmisiin.
Olen myös huomannut, että tuo oma sosiaalinen "tarpeeni" täyttyy melko pienestä. Rupattelu kerran kahdessa viikossa jonkun vieraan (tai puolivieraan) ihmisen kanssa riittää minulle henkilökohtaisesti ihan hyvin.
Toisaalta haluan kuulua johonkin porukkaan, mutta toisaalta en halua olla liian sidottu mihinkään äiti/kaveri/harrastus-porukkaan, sillä minua alkaa herkästi ahdistaa itseeni kohdistuvat odotukset sun muut, ja jotenkin sen oman paikan löytäminen on aina ollut todella hankalaa.
Tunnen, että paikkani on kotona, ja täällä minulla on tietty rooli joka on ja pysyy. Ryhmässä en oikein tiedä mikä on se oma juttu.
Ja mistä tietää mikä on se oma juttu? Osaan kyllä tehdä kaikenlaista mutta, tuntuu että olen niitä ihmisiä jotka tekevät, kysyvät tai sanovat aina väärään aikaan. Ajoitukseltani olen siis kömpelö, sanotaan näin.
Tarvis varmaan siirtyä Vuodatus-osiolle, heh!haluat sähköposti-mamma-ystävän, niin laita osoitteesi tänne. Itsekin olen ollut hirmu ujo, mutta olen päässyt asiassa eteenpäin. Voidaan vaihtaa kokemuksia, jos näin haluat.
- Eskimo-Essi
Mamma vaan kirjoitti:
haluat sähköposti-mamma-ystävän, niin laita osoitteesi tänne. Itsekin olen ollut hirmu ujo, mutta olen päässyt asiassa eteenpäin. Voidaan vaihtaa kokemuksia, jos näin haluat.
En uskalla laittaa osoitetta julkisesti, on muotoa etunimi.sukunimi. Mutta jos sulla on vähän "anonyymimpi" osoite niin kirjotan kyllä mielelläni!
- Mamma vaan
Eskimo-Essi kirjoitti:
En uskalla laittaa osoitetta julkisesti, on muotoa etunimi.sukunimi. Mutta jos sulla on vähän "anonyymimpi" osoite niin kirjotan kyllä mielelläni!
laitapa viestiä osoitteeseen
[email protected]
Hei!
Älä ajattele, että sinussa on jotakin vikaa, jos olet temperamentiltasi ujo tai rauhallinen. Olen itse sitä mieltä, että nyky-yhteiskunnassa sosiaalisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus ovat yliarvostettuja ominaisuuksia kun taas ujous on aliarvostettuja. Tuokin on jo sosiaalisuutta, että näet sen tärkeäksi, että osoitat toisia kohtaan kiinnostusta. Sosiaalisempaahan se on kuin että vastaavasti puhuisit vain koko ajan omista asioistasi!
Olen myös sitä mieltä, että ihminen ei tarvitse itselleen välttämättä suurta seurapiiriä. Mainitset jotain omista kavereista, joita teillä käy kylässä. Jos sinulla on hyviä ystäviä, niin mihin sitten tarvitset äitituttuja yms.
Ja kuten sanottua, sosiaalisissa tilanteissa tarvitaan niitä ihmisiä, jotka puhuvat. Mutta yhtä tärkeitä ovat ne ihmiset, jotka myös kuuntelevat. Olen itse puhelias ja vilkas, mutta olen aina arvostanut tervettä pidättyväisyyttä ihmisissä. Kaikki ihastuksen ja rakkauden kohteeni ovat olleet hiljaisia miehiä jne. Minua ei häiritse tippaakaan, että oma mieheni on esimerkiksi seurassa se kuuntelija. Osaa toki keskustella, mutta ei koe tarvetta olla jatkuvasti äänessä jne.
Sun sosiaalisissa taidoissa ei ole siis mitään vikaa ainakaan mun mielestä!http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Ujo lapsi voi olla tosi selviytyjä/HS20021115SI1TL01hfi?ref=rss
- sosiaalisessa
annette28 kirjoitti:
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Ujo lapsi voi olla tosi selviytyjä/HS20021115SI1TL01hfi?ref=rss
ammatissa...juujuu...mutta yksityiselämässä typerä hölmö, en osaa puhua mistään ja tunnen iitseni typeräksi jo ennenkuin ehdin suutani avata!
MUTTA!
Kaikkialla minusta puhutaan "se on se kiva..." "oletpa sinä hauska tyyppi" jne! Ite olen ihan toista mieltä.
Se on kuule miten sen ajattelee.
Olen lopettanut sen sosiaalisuuden haikailemisen, en käy missään, koska inhoan sitä typeränä olemisen TUNNETTA!! Se on siis tunne ja tunteitaan voi ja pitää käsitellä!
Hanki sellanen kirja kuin unelmatyöskentely! Kokeile sitä,se helpotti mun oloa!
JA minusta huolimatta lapseni ON sosiaalinen ja pärjää kuvioissa hyvin. - Eskimo-Essi
Moi ja kiitti kommentista!
Joo, täytyy ihan ekaksi kertoa, että tää kirjottaminen on aina ollut se mun juttu ja käy helposti. Tuon small-talkin kanssa ei ole ihan samalla tavalla.
En tiedä olenko niinkään rauhallinen, en vaan ehkä osaa/kehtaa näyttää kaikkia tunteitani muiden nähden, joka taas johtuu itsetunnosta.
Kiitti muuten linkistä, on ihminen sitten vilkas tai rauhallinen, niin se on ku rahaa pistäis pankkiin kun osaa hyväksyä itsensä sellasena kuin on! Ja sitähän tässä opetellaan! =) - Eskimo-Essi
sosiaalisessa kirjoitti:
ammatissa...juujuu...mutta yksityiselämässä typerä hölmö, en osaa puhua mistään ja tunnen iitseni typeräksi jo ennenkuin ehdin suutani avata!
MUTTA!
Kaikkialla minusta puhutaan "se on se kiva..." "oletpa sinä hauska tyyppi" jne! Ite olen ihan toista mieltä.
Se on kuule miten sen ajattelee.
Olen lopettanut sen sosiaalisuuden haikailemisen, en käy missään, koska inhoan sitä typeränä olemisen TUNNETTA!! Se on siis tunne ja tunteitaan voi ja pitää käsitellä!
Hanki sellanen kirja kuin unelmatyöskentely! Kokeile sitä,se helpotti mun oloa!
JA minusta huolimatta lapseni ON sosiaalinen ja pärjää kuvioissa hyvin.Hei vaan!
On totta et lapsista voi tulla sosiaalisia vaikka aikuinen ei mikään sosiaali-perhonen olekaan. Meillä vaan tuntuu että poika on niin samanlainen siinä suhteessa kuin minäkin. Tosin hän kyllä on oivaltanut sellaisia asioita joita itse hoksasin vasta aikuisena. Prosut hänelle!
Mukavaa, jos olet kuullut että sinusta puhutaan hauskana tyyppinä? Mikset itse ajattelisi niin?
Minä taas en ole kuullut moisia kohteliaisuuksia ainakaan kovin montaa kertaa. Taidan antaa joskus vähän epäkohteliaan kuvan kun en uksalla liittyä yhtä railakkaasti juttuun.
Kävin tutustumassa tuohon teokseen josta kirjoitit. Itselläni tuo tavoitteiden laatiminen ja toteuttaminen ei niinkään ole se hankala juttu.
Omalla tavallani työstän juuri sitä porukassa olemistakin. Ennen se oli vaikeaa ja vältin niitä tilanteita jäämällä kotiin.
Nykyään menen, vaikka jännittää. Kyllä siihen tottuu kun harjottelee. Samalla tunnen näyttäväni esimerkkiä pojalleni siitä, miten monta kivaa juttua voi tulla tehdyksi kun ei anna jännityksen pilata sitä.
- yksikärsivä
Nooh jotakin tuttua jutussasi oli vaikka minulla taas on sellainen varovaisuus tullut kun olen kohdannut ikäviä ihmisiä. Huomaan, että nyt olen ihan yli varovainen ja hiljainen.
Koska kuitenkaan en ole ujo tulkitsevat muut sen helposti jonkinlaiseksi ylpeydeksi tai muuten vain eivät uskalla puhua kanssani.
Minut ymmärretään hirveän helposti vielä väärinkin.
En osaa sanoa muuta kuin, että sitkeys palkitaan.
Suomalaiset ovat varautuneita ja jähmeitä, kun jaksaa vain käydä istua jököttämässä jossain niin tutustuu väkisinkin johonkin.
Kun vain sitkeesti menet niin huomaat sitten joukosta ne vilpittömät ihmiset.
Kun huomaat vaikka mun kaltaiseni voit lähestyä turvallisin mielin sillä olen ystävällinen vaikka toinen ei mitenkään vapautuneesti puhuisikaan.- yksikärsivä
Minäkin olen mennyt nyt kaikenlaisiin äiti/lapsi harrastuksiin ihan poikani vuoksi koska en halua, että hän joutuu kärsimään minun ongelmistani. Ja oikeasti minä ainakin haluaisin tutustua äiteihin.
Itsekkin olen ottanut linjan että menen vain vaikka välillä tuntuukin typerältä.
Poikani on vasta 1 - vuotias, jos olisi ollut sinun poikasi ikäinen olisi voinut ( ja asuttaisiin samassa kaupungissa) tavata.
Mutta ehkä tämä keskustelu toi sen tosiasian esille, että meitä on muitakin joten voit törmätä meidän kaltaisiin äiteihin kun menet vain.
Voimia ja rohkeutta sinne.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään
Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää1393850Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa
Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri3362974Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla
Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt91882Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."
Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa61616Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?
Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja41089- 71934
Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan
Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar38864- 44774
- 65741
Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan
Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat23741