Mene YH vaihtoon

se meillä oli ihan toisinpäin.
Mies ilmoitti lapselle,että siksi erotaan,kun äiti aina riitelee. Tottahan se oli,riitelin. Uskottomuus minua kohtaan ei tuntunut hyvältä.
Lapsi syytti minua,sinun vika kun jouduimme muuttamaan.
En minäkään suostunut yksin kantamaan vastuuta,sanoin vain lapselle,että isä on tehnyt sellaisia juttuja,mitä äiti ei ymmärrä ja siksi on vihainen.

Sinun kokemuksesi ei ole ainoa oikea totuus,kuten ei minunkaan.
En minäkään ole valmiiksi lynkkaamassa jokaista miestä isänä.
En edes exääni,vaikka vihainen eroon johtavista syistä edelleen olenkin.
Aviopuolisona se oli täysi paska,isänä kuitenkin nykyään parempi kuin aikoinaan.
Tyyppiesimerkki siitä,kun vastuuta ei jaksa kantaa arjesta,niin sitten sitä alkaakin joskus kaivata..

elikkäs lapsi isälleen, jota ei ole lähes vuoteen näkynyt lapsen elämässä. Muistaa kyllä välillä lupailla nähdä lastaan ja tavata tätä, mutta pian sitten unohtuukin koko lapsi. Ei sillä väliä, vaikka lapsi katselisi ikkunasta ja odottelee isiä, joka ei sitten koskaan ilmesty.
Lapsi siis tuolle samalle isälle, joka tuottaa jatkuvaa pettymystä ja pahaa mieltä.

Tiedoksesi vielä, että tällä palstalla minä ja monet muut "siskot" eivät todellakaan välitä hummailla joka vkonloppu.

noh meillä lapsi asuu isällä. käytiin oikeustaistelu siitä kumpi saa huoltajuuden.
isä voitti. näinkin voi käydä.
isä ei olisi lasta halunnut vaan taisi olla hänen vanhemmat siinä paljolti takana. tiedän koska nykyinen mieheni oli paljon tekemisissä exäni kanssa ennen meidän yhdessä oloa ja ex oli sanonut ettei olisi halunnut huoltajuutta.
luulempa että tässä on paljon takana se että exän vanhemmat ovat sanoneet pitävänsä lasta aina kun ex haluaa. riidoissa kun oltiin silloin koko perheen kanssa.
ja miten kävi kun huotajuus kiista oli ohi.
ex muutti takaisin vanhempiensa luokse lapsen kanssa koska ei ollut varaa asua omassa kodissa vaikka oli töissä ja ei pystynyt elättämään lastaan. ruokaa kun ei koskaan ollut tehnyt.
sit sai ex mennä niinkuin halusi. senkun jätti lapsen sinne vanhemmillensa.
ja tämä asumisjärjestely oli monta vuotta.
mutta empä minä siitä sitten mitään meteliä nostanut. rupesimme tulemaan toimeen keskenämme ja sain tavata lasta enemmän kun joka toinen viikonloppu. tästä tehtiin sopimus jo oikeudessa että lapsi on myös viikolla kanssani.
nykyään olemme hyvissä väleissä ja pystymme sopimaan lapsen tapaamisita ihan keskenämmekin.
toki on meillä tehty tapaamisoikeus ihan varmuuden vuoksi.
että tälläinen tarina.
vaikka en huoltajuutta saanut niin kyllä alussa harmitti. en minä silti täällä hauku miehiä sen takia. näin vaan joskus käy.
ja kyllä minulla silti rahaa menee lapseen elatusavun lisäksi. täytyyhän hänellä täälläkin kaikki vaatteet ja leluja olla.

Päätit sitten raskaimman kautta yleistää :)

Suotakoon se sinulle, koska kukin etenee annetuilla eväillä.

http://www.youtube.com/watch?v=AoDtT8dmG3Y

Kokemuksen ja nykytietämyksen mukaan tulisi suomessa lapsi jäädä pääasiallisesti miehelle. Naiset voisivat sitten huidella miten sattuvat nykyään tekemään, mutta ei tarvitsisi esittää marttyyria.

En ikinä antaisi lastani ex-mieheni hoiviin. Viina on hänelle tärkeämpää kuin lapsi tai minä koskaan olin. Marttyyria en esitä, surullinen ja väsynyt olin alkuun, mutta siitä noustiin.

Kaiken hyvän päälle tytöt pääsisivät hummailemaan ja viettämän leveää elämää kunhan vain elarit muistaisivat maksaa kerran kuussa. Tämä sopii kaikille. Ainakin tämän palstan naisille.

Käyn kyllä välillä hummailemassa, tekee ihan hyvää. Muistaa se juoppo-isukkikin silloin aina soitella ja huoritella. Ilmoitan näet hänelle jos vien lapsen vaikka mummulaan ettei tarvitse sosiaalivirastoon soitella että lasta riepotellaan "milloin minnekin". Ei tosin koskaan ole vielä luokseen ottanut, ei kuulemma suostu ilmaisena lapsenvahtina olemaan.

Lähtekää siskot nyt joukolla viettämään sitä huoletonta isän elämää jos iskä vain ottaa lapsen nimiinsä. Voi riemua kun ei tarvitse olla oman lapsen kanssa ja rahat riittävät vaikka mihin.

Ei ole huoletonta tämä elämä ei, just saatiin töissä lomautuslaput kouraan, siitä on onni ja huolettomuus kaukana. Katsotaan nyt miten pärjätään. Toivotaan että isukki sen minimielarin muistaisi maksaa ajallaan, sitä nimittäin ihan oikeasti lapselle tarvitaan. Vaikka kyllähän se vahingoniloisena jo uhkasi jättävänsä maksamatta että saisin kärsiä sitten oikein kunnolla.

Mutta kukin tyylillään. Katkeruuteen ei kannata jäädä makaamaan, se on vahingollista lapselle ja itselle. Lapsen kanssa saa välit kuntoon kyllä halutessaan, puhuu toinen vanhempi mitä tahansa. Aika näyttää lapsellekin keneen voi luottaa. Toisen vanhemman parjaajat sahaavat vain itseään jalkaan.

Voimia sinulle olla vanhempi lapsellesi. Erotilanteessa vanhemmuus punnitaan.

Katkeruus, katkeruus, katkeruus. Siitä kun pääset yli niin alkaa sullakin elämä taas voittamaan. Mietitkö koskaan miksi se morsian toisen miehen matkaan lähti? Jos parisuhteessa olis kaikki hyvin ja molemmat olis onnellisia, ei kukaan lähtisi toisen matkaan.

Tiedätkös, minä kans jätin mieheni ja lähdin toisen miehen matkaan. Lasta en isältään riistänyt vaan yhteishuoltajuuspaperit tehtiin. Lapsi on isällään ihan yhtä paljon kuin minulla. Koskaan, en koskaan ole lapselle isästä yhtään mitään ivallista/pahaa sanonut - enkä aio sanoakaan. Olen selittänyt lapselle, että miten paljon häntä rakastetaan molemmat ja se ei millään tavoin ole lapsen syytä että isi ja äiti asuvat eri paikoissa. Olen kertonut, että isin ja äidin ei näin tarvitse riidellä, ja kaikilla meillä on parempi olo.

Mutta mutta.. Lapsen isähän on minut haukkunut lapselle ihan pystyyn, samoin osa hänen sukulaisistaan. Miten monta kertaa isälle olen sanonut, että senkun haukkuu minua mutta ei missään tapauksessa lapsen kuullen. "Äiti on ihan tyhmä kun halusi meistä päästä eroon!" "Äiti ei halua ollenkaa olla meidän kanssa!" Että tälläistä. Sitten kuitenkin kun on isän vuoro olla lapsen kanssa, niin lapsi viedään mummulaan ja isä itse tekee mitä milloinkin. Minut huoriteltiin ja haukuttiin kun YHDEN kerran menin hakemaan lasta 15min myöhässä (oltiin sovittu että haen lapsen klo 19, ja olinkin paikalla vasta 19.15.).

Koskaan en lastani isälleen kokoaikaisesti jättäisi. Isä ei yhdessäolo aikana lapsen kanssa yhtään mitään tehnyt, ja sama näyttää jatkuvan edelleen. Kylläpä sitä marttyyreita löytyy myös miehistä.