Miksi joistakin tulee juoppoja ja toisista ei? Missä on vika?
Mun vanhemmat ei ole alkoholisteja, mutta itse olen. Välillä mulla tosin pysyy homma hanskassa, saatan juoda esim. 2-3 kaljaa illalla. Mutta välillä se mopo karkaa vaan tosi pahasti. Mulla on nyt takana 5 päivän putki. Tänään en ole ottanut vielä enkä haluis ottaakaan. Mieliala on ihan maassa, mikään ei kiinnosta ja morkkis on kamala kun on tullut taas sekoiltua oikein urakalla.
Onko se vika järjessä vai missä? Mielestäni olen älykäs ihminen ja tiedän monista asioista paljon. Tuo alkoholi vaan vie.
Mun vanhemmat ei ole alkoholisteja, mutta itse olen. Välillä mulla tosin pysyy homma hanskassa, saatan juoda esim. 2-3 kaljaa illalla. Mutta välillä se mopo karkaa vaan tosi pahasti. Mulla on nyt takana 5 päivän putki. Tänään en ole ottanut vielä enkä haluis ottaakaan. Mieliala on ihan maassa, mikään ei kiinnosta ja morkkis on kamala kun on tullut taas sekoiltua oikein urakalla.
Onko se vika järjessä vai missä? Mielestäni olen älykäs ihminen ja tiedän monista asioista paljon. Tuo alkoholi vaan vie.
Vastaukset 10
Vanhimmat
masennusta.
Olen itse juonut nuorena aika reippaasti. Nykyään en enää tarvitse viinaa. Miksikö? Siksi, että kävin vuosia terapiassa jossa opin tuntemaan itseäni ja tunnistamaan omia tunteitani.
Tie oli pitkä ja kivinen ja pintaan nousi kaikenlaisia kipeitä asioita, joita en ollut osannut käsitellä vaan yrittänyt painaa mielestä.
Ei tämä elämä silti aina mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta en tarvitse viinaa, vaan kestän ahdistusta enkä halua myrkyttää itseäni viinalla. Olen oppinut huolehtimaan itsestäni.
Alkoholismi on tunne-elämän sairaus. Jos haluaa paeta itseään, niin siihen viina auttaa. Alkoholisti on itsekäs ja manipuloiva ihminen joka kieriskelee omassa surkeudessaan ja vetää samaan suohon myös läheisensä. Jokainen on kuitenkin vastuussa ensisijaisesti vain omasta elämästään.
Samuli Edelman lauloi virttä jossa sanotaan jotenkin näin... "auta herra aina etten toisten taakkaa suuremmaksi tee"....tämä on hyvä elämänohje jokaiselle.
Me ihmiset ollaan erilaisia. Jollekin terapia auttaa ja se on hieno juttu. Mulle ei ole auttanut. Kävin vuosia sitten aa:n rinnalla a-klinikan terapeutílla, tuntui että ihan hukkaan kertoilen elämääni jne, ei tullut tunnetta että olisin oppinut tuntemaan itseni ja "valaistunut". Mutta, nostan sulle siinä hattua että olet onnistunut! :)
Olen myös koettanut löytää tunnustellen aa:sta kummia/tukihenkilöä, ei ole onnannut. Asun pk-seudulla ja täällä vaan ihmisiin tutustuminen on keski-iässä vaikeaa, ja aa:laisetkin (ne vanhemmat) ovat suht pidättyväisiä ja pienissä piireissään olevia. Samaa aaltopituutta en ole kummisyvyyteen saakka löytänyt, toki ns. hyvänpäivän tuttuja on joita tervehtii ja joiden kanssa voi hivenen vaihtaa kuulumisia -pintapuolisesti.
Tämä "juurettomuus" on johtanut siihen, että 10:n aa-vuoden aikana en ole viettänyt vuosijuhlia ja olen muutaman kk:n välein ottanut päivän/illan alkoa. Lähinnä pubeissa, senkin takia koska niistä tuli ennen aa:ta minulle toinen ölohuone ja joissa sentään on voinut turista asteen verran vapautuneemmin ventovieraiden kanssa mistä tahansa. Meinaan, kun ei enää ole muitakaan ei-aalaisia kavereita, eikä täältä pk-seudulta uusia ole löytynyt.
Koetan elellä niin, että pysyttelen pvä kerrallaan raittiina mahd.kauan ja elän sen ajan miellyttävää elämää. Lopulta tulee levottomuus ja ahdistus ja alkaa juotattamaan, sitten käyn dokaamassa pubeissa ja taas raittius alkuun. Sitä se minulla on, oravanpyörä, mutta en haavelekaan enää muusta. Pääasia että suuren osan vuoden päivistä olen raittiina ja elämä olisi muutoin hallinnassa.
Kun et ole palstalle kirjoitellut. Nyt tulee ne tappokrapulat päälle ja morkkikset, vie ainakin viikon kunnes on normitilassa. Putki on perseestä, mutta yhden päivän kunnon tumut ei tuota vielä masennusta ja ahdistusta.
Ihan samanlainen kuin minä. Tiedän olevani alkkis, käyn aa:ssa mutta välillä otan alkomahoolia. Koetan ottaa jollakintavalla hallitusti, välillä onnistuu välillä ei. En enää kuitenkaan ota päivittäin eikä putki ole jäänyt päälle, eli yhtenä iltana tai päivänä kerrallaan ja sitten taukoa. Vissiin aa sen opettanut ja antanut tervettä vaaran tuntemusta.
Nyt juotatus päällä, ja vakaa aikomus vetää seuraavana lomapäivänä (eukon ollessa töissä) aamusta alkaen silleen pikku hiljaa törpötellen eri pubeissa pikku kännit. Illaksi aikomus kotiin ja saunaan. Saas nähdä miten käy. Pirullistahan tällainen etukäteen petaaminen on, vaan sellainen outo mies olen, ja en muuksi voi muuttua vaikka haluaisin. Minulla on vaikeus sisäistää aa-ohjelma täydellisesti ja ns. pysyvästi, olen vissiin sen verran itsekeskeinen ja itsepäinen ja vastustan tietyn rajan yli menevää "antautumista". No, oma on vikani.
Olin tuossa taannoin pari päivää täysin absolutistina, joten kyllä se näköjään mahdollista on. Ei vaan tehnyt mieli ottaa, ja sillonhan se onkin helppoa. Mutta auta armias kun alkaa tehdä mieli. Prkl.
ihan hyvin olla samassa päässä ja ihmisessä. Alkoholismi on sairaus, älykkyys ei. Sairaus ilmenee mm. fyysisenä ja psyykkisenä riippuvuutena.
Pitkäaikainen hoito voisi auttaa ehkä sinuakin.
jos ei pysty humalaillan jälkeen aamulla ottamaan yhtään alkoholia. Tällaiset ihmiset ovat yleensä myös hyvin krapulaherkkiä ja sekin vierottaa sopivasti liiallisesta alkon käytöstä.
Sitten on meitä tosiammattilaisia, jotka korkkaa heti aamusta sängystä päästyään helpottavan. Vaikka sitten pillillä pieniä määriä, jos ei eka meinaa muuten pysyä sisällä. Yleensä kyllä pysyy sisällä ja uusi ränni on varmistettu! Ammattijuoppo ei normikrapulaa yleensä tunne, kun sellaisen ei anna tulla päälle. Vierotusoireet sen sijaan tuntee joka ammattitenuttaja.
Kun tarpeeksi monia vuosia treenaa.
Kaikilla nuorilla ja amatööreillä alkuvaiheessa aamupaukut etovat ajatuksenakin, mutta vuosien harjoittelulla päästään timmikuntoon, jossa aamun krapulapaukut ovat ehdottomasti parhaimmat, ja aurinko alkaa paistamaan välittömästi ja linnut visertävät.
Ei ole mitään sen parempaa, kuin alkavassa krapulassa saada nenänsä eteen tuoppi viileää huurteista, jonka jälkeen voikin siirtyä teräviin.
Muistan 90-luvulta -kun vielä join- miten mieltä nostattavaa oli perjantai-illan rajummanpuoleisen kapakkaryyppäämisen jälkeen mahtava tunne, kun talsi kello 9:ltä aamusella lähiökapakkaan aamukaljalle. Ja siellä oli lauma muitakin, taustalla soi jukeboksista Irwin tai Rainer Friman. Kun eka puolenlitran tuoppi oli tyhjä, alkoi elämä voittaa, velat tuntui saatavilta ja lisää meni. Parin kolmen tuopin jälkeen siirryin kossurussianiin ja siitä se vauhti alkoi taas lauantaille. Ja sama sitten sunnuntaiaamuna taas. Mutta, se oli sitä aikaa, ja osa ajasta ihan hauskaa kun oli nuori, naisia riitti ja oli ihan kivoja kapakkakeskusteluja, siis ihan oikeasti. Ja illalla yleensä sitten yökerhoon tai tanssipaikkaan. Myöhemminhän sitten tuli vaikeudet ja johti täysraittiuteen kun hallintakyky meni ja impulsiivisuus johti tappeluihin ja putkareissuihin.