Ja tää aika kun ollaan oltu erossa, oot ollu mun ajatuksissa aika paljon.
Me ollaan todella erilaisia ihmisinä, ja sen on varmaan ihan hyväkin juttu. Vai ollaanko me liian erilaisia? Mut mä en tiedä mitä me ollaan enään, mitä me ees oltiin ennen? Voiko meistä mitään tulla? Sen vaan tiiän että tykkään susta tosi paljon ja ikävä on.
Me ollaan todella erilaisia ihmisinä, ja sen on varmaan ihan hyväkin juttu. Vai ollaanko me liian erilaisia? Mut mä en tiedä mitä me ollaan enään, mitä me ees oltiin ennen? Voiko meistä mitään tulla? Sen vaan tiiän että tykkään susta tosi paljon ja ikävä on.
Vastaukset 11
Vanhimmat
aika ottaa selvää asiasta?
unohtanut.Pitäiskö meidän jutella hyvinä ystävinä vaikka kävely lenkin kera tai jossain muualla nokitusten.
Josta laitetaan tunteet on/off asentoon ja esiin sitten tuodaan "meidän pitäisi jutella hyvinä ystävinä" vaihe?
Ei millään löydy ainakaan minun nupistani, siinä ei ole aut, eikä in, vaikkei olekkaan fiksu vekotin.
Tuollaiset lirumlaarumit ovat pelkkää itsepetosta, sitä vaan kun ei osa ihmispoloista osaa jutella asioista niiden oikeilla nimillä, vaan mieluummin teesekennellen ja esittäen asianvieressä olevaa.
sinisen lenkin kera voisi selkiyttää asioita.
mitenkään sulje toisiaan pois. Ihanne olis jos vois olla myös ystävä sen tärkeimmän ihmisen kanssa. Jos asiat on menneet solmuun, vois musta olla ihan hyvä palata noin niinkuin ystävinä ja siitä sitten tunnustella, mikä aiemmin on mennyt pieleen. Ei kai se itsepetosta välttämättä ole. Ihminen useimmiten hyvin tietää mitä tuntee, mutta jos ei ole toisesta varma, voi olla ihan fiksua ehdottaa tapaamista ja jutustelua ystävänä. Jos sä torjut toisen varovaisen lähestymisen ns. ystävänä, niin itse ainakin siinä tilanteessa ajattelisin, etten toiselle niin paljoa merkinnytkään tai sitten, että toinen on edelleen vihainen jostain menneistä asioista.
ollaan oltu erossa? Viestisi oli sen verran "tuttu"
Terv. (n)
Taas yksi ihminen joka kuvittelee, että se asia ratkeaa ihan vaan sinun omilla pähkäilyillä. Todellisuudessa olet jo korttisi pelannut ja hävinnyt, niele tappiosi ja mene eteenpäin.
Tämä on todella lapsellista ajatella noin. Ei ihmissuhteessa ole voittajia eikä hävittäjiä. Ihmissuhteet eivät ole peli. Kun ihmiset eroavat, ei kukaan voita eikä häviää. Se on vain elämän muutos. Toinen ei vain hyväksy sitä. Minun exa erosi minulta 10 vuotta sitten toisen naisen takia, Hän meni naimisiin, viiden vuoden päästä hän erosi taas, vaihtoi kymmeniä naisia, ja nyt hän haluaa aloittaa uudestaan minun kanssa. Yrittää kaikenlaisia lähestymiskeinoja. Kuka meistä hävitti ja kuka voitti? Minäkö hävitti silloin, kun mies lähti? Tai minä voitin nyt, kun mies haluaa takaisin? Mutta en halunnut erota enkä halua häntä nyt takaisin ottaa.
sä voitit kyllä sillä sekunnilla, kun toinen lähti ja sä sait kolme ja puol miljardia parempaa mahdollisuutta löytää joku parempi, eikä mikään kukasta kukkaan hyppijä petturi.
Et sä mitään ole voittanut, jos epätoivoinen roikkuu hädissään perässä, kun ei muuta keksi. Ei kai sun tarvi uhrata sille ajatustakaan. Se loppui jo silloin vuosikymmen sitten.
Kyllä ihmissuhteissa on sekä hyviä, että huonoja ratkaisuja. Sä olet tehnyt hyvän, eikä varmaan ole sitä syytä muuttaa, vaikka joku tyrkky häntäheikki ovella kävisikin mankumassa.
koko ajan...
sun mielessä ,tai hyvä niin mut aikaa ei ole loputtomiin ,haluaatko katua vanhana että ,,et uskaltanut rakastaa.