ne on minussa vieläkin
muistoina eilisen aamut
jolloin kesä
tulvi aromeineen ikkunasta sisään
hiukset unisena merenä valloillaan
ja kuulin
' Sinussa on kaunista kaikki
kapeat sormet
illoissa kuutamo luomillasi
tuoksusi taika '
näinköhän silloin unta ?
mutta tänään
biologinen kello on pysähtynyt
kipu tulee usein kovertaen
poistuu
salli olla edessäsi heikko
kuljeta yöllisellä kanootilla
viileistä vesistä
rauhaisalle
tyvenelle laguunille vielä kerran
muistoina eilisen aamut
jolloin kesä
tulvi aromeineen ikkunasta sisään
hiukset unisena merenä valloillaan
ja kuulin
' Sinussa on kaunista kaikki
kapeat sormet
illoissa kuutamo luomillasi
tuoksusi taika '
näinköhän silloin unta ?
mutta tänään
biologinen kello on pysähtynyt
kipu tulee usein kovertaen
poistuu
salli olla edessäsi heikko
kuljeta yöllisellä kanootilla
viileistä vesistä
rauhaisalle
tyvenelle laguunille vielä kerran
Vastaukset 26
Vanhimmat
En väitäkkään, että elämä olisi nyt
samaa kuin silloin, kun ihoillamme
tuoksui nuoruus. Näytämme erilaisilta
ja nauramme toisille asioille. Emmekä
Rakasta elämää niin villeinä enää.
Hiuksemme eivät liehu kesän tuulessa.
Vaatteemme eivät ole vapaita, niin
kuin ne oli, kun olimme nuoruutemme
syleilyssä. Annoimme päiviemme vain
mennä, jokaista suukotellen nauraen.
Tahdon kuitenkin taas hymysi takaisin.
Jotain niistä päivistä tähän meille
syleilyymme. Pois kadonneesta takaisin.
Istuttaa meihin, alkaa taas yhdessä
elämään. Näkymättömien voimien saatossa.
Emme ole kuihtumassa. Lakastumassa.
Emme ole antamassa periksi, vaan
Rakastamme uudelleen. Keräämme
itsemme. Ojennumme taas kohti elämää.
Koverramme intohimomme esiin.
Tahdon sinun nauravan taas ja elävän.
Suotan esiin sinusta punaiset posket ja ne
huulesi, joissa maistuu kirpeä elämä. Ja
sanon: ei ole myöhästä. Vielä voi sulkeutua
yöhön ja muuttua yhdeksi varjoksi.
Ja tanssia yhtenä varjona seinällä
kiihkeää tanssia.
Rakkaudella.
http://www.youtube.com/watch?v=9XcO5I4PRtM&feature=related
Kiitos runostasi.
Elämästä on osa unta
ja aika ei pysäytä unta,
tai siirrä sitä pois.
Iän myötä vauhti hidastuu
ja on aikaa pysähtyä ja
nauttia.
Elämisestä ja Rakastamisesta.
Olla yhdessä tyvenessä ja
toivoa että tuuli nukkuu,
Rakkaus kestää.
Hienoa tekstiä aikuisen
naisen kynästä. Viisautta,
kauneutta ja herkkyyttä.
Säkeissä tuntui eletty elämä
ja siitä herännyt sisäinen
kauneus.
Kaunis ja upea oli
Rakkausrunosi.
kummasta hurmaannun enemmän, musiikista vaiko
Sinun runostasi - molemmat vievät mennessään.
Runosi ensimmäinen säe puhuu niin todesti sen,
mitä nuoruus on/oli. Taitosi kietoa tunteet ru-
noksi ovat yhtä suurta ihmettä joka päivä. Jos
saan nostaa siitä nyt jotain ylös, se on tämä;
' Tahdon sinun nauravan taas ja elävän.
Suotan esiin sinusta punaiset posket ja ne
huulesi, joissa maistuu kirpeä elämä. Ja
sanon: ei ole myöhästä. Vielä voi sulkeutua
yöhön ja muuttua yhdeksi varjoksi '
Kerrassaan ihanaa !
Sydämellinen kiitos Sinulle kokonaispaketista
jonka runooni jätit. Kirpeää ja ilontäyteistä
päivää myös.
Kaunista... kerrassaan !
kiitos Sinulle, vain kaksi sanaa mutta sitäkin
lämpimämpiä. On hyvä aloittaa päivää jo näiden
kahden ensimmäisen palautteen siivittämänä.
Huomenia vain, koska sitten heräiletkään.
Herkkä ja koskettavan kaunis teksti ...
käyntisi runossani ilahdutti.
voin aluksi soutaa
kunnes tuuli antaa purjeisiisi voimaa
aavalla merellä
sydän hereillä
suojaisaan rantaan
ennen pimeää saavutaan
..
linda nyt on niitä kuutamoöitä
joten kokeillaanko talvimelontaa hangella
ennakkoon ennen kesää
alamäki lasketaan koskena
tasaisella pellolla edetään melomalla kiviä varoen
..
Biologinen kello herätti ottamaan selvää asiasta.
"Biologinen kello on lämpötila-riippuvainen. Ruumiinlämpötilan lasku saa kellon jätättämään, kun taas nousu edistää kelloa."
upein kohta runossa
"hiukset unisena merenä valloillaan"
miten minä nyt osaan tuohon palautteeseesi oikein
mitään vastata, kun se on niin sulo soutamisineen
ja tuulen nostamine purjeineen. Ja jatkokin on
niin miellyttävää luettavaa.
Wau, talvimelontaa hangella. Mikäs siinä, minähän
taidan olla aikas yllytyshullu, joten sait yli-
puhuttua. Ja nyt kun Sinulla alkaa se lomakin,
niin pitäisiköhän minun ottaa ja startata heti-
miten sinne piilopirtilles :D
Hiivatti kun Sie puhut taas viisaita, miten mie
osaan siihen mittään sanua siihenkään - en yh-
tikäs mitään.
Usko pois, pidän itsekin tuosta lauseesta jonka
runostani nostit, enkä häpiä sitä sanoa.
Kiitos !
..vaiti katselen luomustasi, jos sanon jotakin tässä, särkee se hienon tunnelman, jonka loit sanoillasi. Nuo kaksi viimeistä säettä on tosi hienot, vaikka on kyllä kaikki muutkin. Tässähän on koko naisen elämä upeasti samassa runossa (no sentään lapset jäi puuttumaan
palautteesi pysähdyttää minut - oikeesti. En edes
osannut itse ajatella niin kuin Sinä kirjoitit
' tässähän on koko naisen elämä ' vaikkakin ne
lapset jäi siitä pois. Ei mikään huono vitsi,
vaan ne kun olisin tosiaan ymmärtänytkin siihen
vielä laittaa, vaan en.
Sanoillasi on kuule tähän aamuun piristävä vaiku-
tus. Mutta se mitä lopuksi kirjoitat, niin höps
kanssas. Ei ole sen kummempaa kuin muidenkaan ru-
not.
Tärkein puuttuu, k i i t o s !
kommentoin aivan liian harvakseltaan, kun aina on mukamas kiire.
mukavaa kun nyt kuitenkin poikkesit,
kiitos !
...tavattoman surumielinen
on runosi sävy,Lindanen.
Surullinen ja koskettava...
...meissä on niin paljon jälkiä,
matkan varrella painuneita.
Kylmiä ja lämpöisiä jälkiä...
Ja niihin lämpöisiin on hyvä
viluisena päivänä kääriä sydämensä...
...ja sitten on niitä,
joita edelleen odottaa,
joita kohti ojentaa kätensä,
ja pyytää,että aika riittäisi,
ei loppuisi kesken,että ehtisi vielä,
kulkea unelmaansa...
...hetken seisoin rannalla.
Katselemassa kanootin
verkkaista matkaa...
...ja kyyneleet,
ne ovat taas tässä...
niin kaunista ja herkkää runoutta kun
kirjoitatkin, niin kyllä nyt jättämälläsi palaut-
teellakin sävähdytät minua.
Totta on, että meissä on kylmiä ja lämpöisiä jäl-
kiä. Lämpöisiin on niin helppoa sukeltaa silloin
kun on kylmä sielussa asti.
Älä kyynelehdi, minultakin ne on tyrehtyneet jo
aikaa sitten. Jätit minulle palautteen jota jään
miettimään vielä pitkäksi aikaa.
Sydämellinen kiitos ystäväni.
...ajoilta kun olit vielä "tytönhupakko"
rakkaudessasi
ja sen pyörteiden vanki.
unen muotoinen rakkaus
jota se oli kerran
ja on vieläkin jos annat rakkaudelle vallan
viedä tuolle laguunille...
uskomattoman kaunis on runosi
täynnä sydämesi kauneutta
sillä sieltähän kauniit sanat tulevat
puhjeten kukkaan...sinun sanoiksi.
hyvä upea lämmin linda!!!!
tahi sitten pelkkää kuvitelmaa, mutta melko hel-
polla sanat syntyivät.
' unen muotoinen rakkaus ' jopa kirjoititkin kau-
niisti, kuin runoissasi Jouni.
Kiitos Sinulle aamuvirkku sanoistasi, olkoon
Sinunkin päiväsi iloa täynnä.
hereillä lukiessani runoasi joka voisi
olla kaunista unta, niin taas kirjoitit,
satuttavan upeasti.
on niin hyvä lukea Sinua tässä, huomata että
olet piristynyt ainakin sen verran, että jaksoit
kirjoittaa palautteen ja vielä runonkin.
Tervehtymistä ja valoa päiviisi, että jaksat taas
ponnistaa uuteen päivään.
Kiitos on vähin mitä voin Sinulle antaa.
soutaen soljuu runosi nuoruudesta aikuisen elämän vaivoihin. Olisipa se nuoren ihmisen kunto ja kaikki tämä tähänmennessä hankittu tieto samassa kropassa.:) Mukava lukukokemus on runosi.
' Olisipa se nuoren ihmisen kunto ja kaikki tämä
tähänmennessä hankittu tieto samassa kropassa '
Vaan kun ei. On ne ruumiilliset ja sielulliset
kivut jotka raastaa.
Kiitos kun poikkesit ja sanasesi jätit.
Herkkää ja kaunista sanailua ...
tuplakommentoinnista enemmän kuin tuplakiitos !
...sanoa tietysti vain yksinkertaisesti pitäväni sinun runostasi, mutta sanon nyt kuitenkin...
Tämä on enemmän kuin tavallinen rakkausruno. Olet ladannut suurta tunnetta ja voimaa tekstiisi. Kiitos että silmäni saivat tavoittaa ja ajatusmaailmani ymmärtää sanasi.
sitä mieluisampaa on lukea yleensäkin palauttei-
ta runoista.
Niin, kyllähän totuus on se, että runossa on
paljon enemmän - siinä on elämää, josta olen jät-
tänyt rivien väliinkin luettavaa ken sen niistä
löytää.
Nöyrä kiitos sanoistasi Tomtom.
sinussa..
sä tunnet sen..
tunnet aamun lämpöisen..
kesän..
vaik raollaan ikkuna ois..
olet levollinen..
kesäisen meren vietävänä..
jonnekin..
untako..
väliäkö sillä..
katso kesään..
katso mereen aaltojen..
ja anna laineden viedä..
heitä kello..
murheet..
unohda kipu..
anna kanootin viedä..
läpi kipeiden koskien..
viileiden virtauksien..
lämpimään lahdelmaan..
annan auringon paistaa..
ihaile taivaan sinisyyttä..
saavu laguuniin..
siellä sielulle rauhan saat..
60:)
miten ihana palaute, kuin runoa konsanaan.
Tuo olisi ansainnut ihan oman aloituksen,
niin upeaa tekstiä.
Kiitos Sinulle, ja oikein hyvää ystävänpäivää.
Mieluisaa lukea pitkästä aikaa Sinua.