Mä tulin just sairaalasta ja tein abortin enkä kadu päätöstäni!Olen 20v. ja elän vakaassa parisuhteessa ja meillä menee mieheni kanssa loistavasti.Haluamme lapsen sitten kun se on TOIVOTTU ja HALUTTU eikä vahinko.Vahinko lapset saa enemmin tai myöhemmin kärsiä...joko niin että mies lähtee ja nainen jää yksinhuoltajaksi koska suhde menee pilalle kun lapsi ei ole odotettu ja tulee joitan odottamattomia asioita jne!Lapsi pitää olla suunniteltu!Minäkin käyn ensin kouluni loppuun ja sit töihin.Lapsella on paremmat edellytykset kun vanhemmilla menee hyvin ja töitäkin on ettei tarvitse käydä siellä sossun luukulla itkevä lapsi kainalossa!nÄIN ON!
Abortista
Jonna
161177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
eli ei siitä sen enempää. Runsaat puolet vanhempana kuin sinä muistuttaisin vain, että sitä odotettua lasta ei aina synny ja vaikka syntyisikin, parisuhde ei aina kestä senkään jälkeen. Suunnittelu on hyvä, muttei mikään takuu.
päätöksesi hyvin samantapaisilta tuntuvin perustein ja lähtökohdin kuin minäkin tässä joskus.
Kyse on halusta ja tahdosta. Omaakin elämää on ajateltava. Kunnioitan kyllä kaikkia äitejä, jotka rakastavat lapsiaan ja pyrkivät olemaan hyviä äitejä, muttei lasta kannata synnyttää, jos ei sitä oikeasti halua.
Vahingot vahinkoina ja leuka pystyssä eteenpäin!
Onhan sitä helppo selitellä....kaikesta päätellen et olisikaan ollut vielä valmis äidiksi
Miten kummassa voi noin sanoa. Jokaisella omaan mielipiteeseen oikeus ja jokainen sen saa myös sanoa, sitä en kiellä. Mutta silti, jos elämä ei tunnu olevan kohdallaan lasta varten, miksi pilata kaksi jopa kolme tai enemmänkin elämää. Selityksiltähän nuo tietenkin tuntuvat tuossa, mutta anteeksi pyyntä elämältä se on tuokin. Mutta anteeksikkaan ei tarvitse pyytää kuin itseltään. Jos itse asian kanssa pystyy elämään pilaamatta sitä murehtimalla tehtyä, kaikki kunnossa.
Minä ainakin annan anteeksi=)
Terveisin äiti 1 keskenmeno 1 abortti 2 vallan ihanaa lasta
kuitenkin se, että et voi myöskään tuomita niitä, jotka vastaavassa tilanteessa tekevät toisen ratkaisun... turha luoda kuva kurjista teiniäideistä ja puolustella sillä omia tekojaan, jos ei tiedä mistä puhuu(tämä tarkoitettu monille näin käyttäytyville)...
Toivon sinulle tietenkin kaikkea hyvää, näissä asioissa on niin monta puolta.
Minä tein toisen ratkaisun sinun ikäisenä ja tunnen vastuuni.En tunnista itseäni sossun luukulla ravaajaksi tai elämäni pilanneeksi raakiksi niinkuin kenties kuvitellaan. Minulla on kahden lapsen lisäksi hyvä koulutus, vakaa parisuhde ja muutenkin asiat loistavasti, vaikka emme asukaan omakotitalossa ja omista kahta autoa yms. statussymboleita.
Olen nyt 24- vuotias ja elän keskimäärin 80-vuotiaaksi.en usko että sitten keinutuolissa kadun näitä hetkiä, jotka nyt elän lapsia varten täysillä. Minulle myös koulutus ja omilla aivoilla ajattelu on tärkeää ja koen lasteni kasvatuksen ihanana haasteena ja vuorovaikutussuhteena. En ymmärrä, miksei näitä kahta asiaa, siis lapsia ja muuta elämää muka voi yhdistää... Minulle se ainakin on ihan luonnollinen juttu. Kolme vuotta lapsen kanssa kotona ei ymmärtääkseni tarkoita loppuelämää.
Kuinka voi vakaassa parisuhteessa sattua "vahinko".Se ei mahdu mun kaaliin.Sen vielä ymmärrän että teinitytöillä ei ehkäisy aina onnistu ja tekevät abortin,mutta aikuinen hyvässä parisuhteessa elävä ihminen ei voi mielestäni puolustella tekoaan millään.Se on harkittu murha.
Parisuhteessa lähes poikkeuksetta harrastetaan seksiä.
Kyllä vahinko voi sattua kelle vain, vaikka eläisikin ns. vakaassa parisuhteessa.
Ehkäisy voi pettää, jopa pillerit voivat pettää.
Tiedänpä tapauksia, joissa naiselle on asetettu kierukka, ja se on pettänyt.
Eikä abortti ole vain mikään teineille oikeutettu juttu. Hyvässä parisuhteessa elävällä aikuisellakin on täysi oikeus tehdä abortti, jos tuntee, ettei ole vielä valmis äidiksi tai ajankohta ei muuten vain ole sopiva VAIKKA rinnalla olisikin se luotettava ja tukeva mies, jonka kanssa voisi kuvitella olevan koko lopun elämänsä.
Lisäksi on todella lapsellista käyttää ikää minään mittarina abortin oikeutukseen. Varmasti moni teiniäiti on jopa parempi äiti kuin joku vanhemmalla iällä raskaaksi tullut. Ja varmasti on olemassa sellaisia nuoria, jotka ovat tarpeeksi kypsiä äideiksi, kun taas joku vanhempi ei koe olevansa valmis äidiksi vielä kolmikymppisenäkään.
Raivostuttavaa tommonen mustavalkoisuus!
No esim.mulla PETTI e-pillerit!!!Turha se on tommosista murhista puhua!Mikä se sellanen elämä lapsella on kun vanhemmat juoksee sossun luukulla ja rahat on aina loppu eikä lapsi saa mitään leluja edes!?Vanhemmat riitelee nälissään ja tressaantuneena kun rahat loppu?Ja lopuksi tulee ero!Lapsi kärsii näin henkisesti ja aikuisena voi tulla vaikka mitä masennuksia.Ei lapsen pitäminen ole aina oikea valinta jos siltä tuntuu ettei ole valmis...
käyvät ovat ihan ihmisiä. Sossun luukullekin voi joutua esim. työttömyyden seurauksena, vaikka sen varsin tahallaan ja suunnitellusti tehdyn lapsen kanssa. Hyvä, että sellanen sossu on.
Miksi muuten puhut "lapsen" pitämisestä abortin yhteydessä?
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Hyvät jatkot sulle.
Olet päätöksesi tehnyt ja hyvä varmaan lapsen kannalta niin.Eihän hän olisi ollut toivottu.
Ei kaikki sossunluukulla kävijät ole kouluttautumattomia vahinkolapsen saajia.Sinullakaan ei ole mitään takeita tulevaisuudessa, että työpaikkasi on ikuinen ja saatika muita elämän tosiasioita mitä voi sattua.Mutta elämä opettaa ja toivottavasti avartaa sinunkin silmäsi näkemään asioita muultakin kantilta.Ei sillä, etteikö ole hienoa suunnitella elämänsä eteenpäin, mutta pyrin siihen, että ymmärtäisit kuinka huomenna kaikki voi olla toisin.Voikin käydä niin, että kun alkaa tekemään haluttua lasta, sitä ei saakkaan.Tai kun tulee illalla töistä kotiin, mies ilmoittaa, että haluaa avioeron, ilman että olet osannut aavistaa mitään etukäteen.Katsos on monia eri syitä miksi ihminen hakee apua mm. sossusta.Et voi tietää milloin itsekkin joudut turvautumaan apuun, joten ei kannata kauheasti hurrata ja halveerata muita.
Voi tyttö parka. Ihminen kuvittelee nuoruuden voimissaan pystyvänsä kaikkeen ja kuvittelee, että hyvin suunniteltu on puoleksi tehty.
Mutta kun elämässä kaikki ei ole näin suoraviivaista. Parhaitenkin suunnuteltu asia voi keikahtaa päälaelleen.
Puuttumatta mitenkään ratkaisuusi haluaisin kuitenkin kuulla mielipiteesi vaikka 20-vuoden kuluttua. Olen varma, että ajattelet asiasta toisin.
tosi idioottimaista ajatella noin..
mitäköhän se pikkunen sulle tai sun miehelle on tehnyt jos et ole osannut pitää huolta siitä et et tuu raskaaksi ni on se vähän sitä et sun olis ollu pakko ottaa vähä enemmän vastuuta!!!
Miten sul tehtiin se abortti ja sattuko? entä jälkitarkastis?
Kerrankin tulee järkevää tekstiä ;)