paha olla. auttakaa.

Yritän nyt jotain kirjoittaa, vaikka tästä tuskin on apua...

Mielialan vaihtelut kuuluvat murrosikään. Olet siis kai yläasteikäinen, joten sen pitäsi olla normaalia. Mieti niitä hyvän olon hetkiä ja sitä kun elämä hymyilee. Et kai halua menettää sitä? Vaikka elämässä olisikin pahalta tuntuvia ja oikeastikin pahoja asioita, ei kai niiden takia kannata antaa periksi ja menettää hyviä hetkiä tappamalla itseänsä? Ei koskaan.
Milloin sinulla on tullut hyvä olo, milloin paha? Jos pystyt, yritä päästä uudelleen sellaisiin tilanteisiin, niiden ihmisten seuraan, niihin paikkoihin jne, kun sinulla on ollut hauskaa. Olen 100% varma, että jokaisen elämässä tapahtuu kaikenlaista kivaa ja jännittävää, vaikka tuntuisikin välillä että kaikki menee päin mäntyä.
On hyvä että pystyit lopettamaan viiltelyn. Nyt kun pääset eroon myös itsetuhoisista ajatuksista, voit olla itseesi tyytyväinen.

Itsekin olen käynyt joskus terapeuteilla, psykologeilla yms. mutta eipäs siitä koskaan ole pahemmin apua ollut. En ole pystynyt avautumaan ollenkaan, ja kliseiset "Niinkö? No miltä se tuntuu? Ymmärrän..." - vastaukset ottavat niin sanotusti kaaliin. On kuitenkin hyvä, että pystyt täällä netissä kertomaan huolistasi. Oletko koskaan soittanut nuorten puhelimeen tai muuhun vastaavaan? Siellä et joudu näkemään sitä jolle puhut ja tunnelma ei käy niin ahdistavaksi. Lääkäri sanoi, että sinulla voi olla masennusta? Saitko siihen mitään lääkkeitä? Jos et, niin kysy terapeutiltasi, mitä mieltä hän on. Pitäisikö sinun saada lääkkeitä vai ei. Pyydä vaikka häneltä, että lääkäri kävisi katsomassa uudelleen. Kokemuksesta osaan sanoa, että lääkärit eivät ole aivan helppoja, joten jos tarvit lääkkeitä saatat joutua sen parikin kertaa näyttämään. ;)
Jos olet päättänyt että olet menossa amikseen, niin sehän on jo edistystä.

Puhuit jotain painostasi. Jos olet oikeasti ylipainoinen, laihdutus tai ainakin tulokset voisivat tuoda iloa elämään. Onko sinulla liikuntaharrastuksia?

Ihmissuhteiden kehittämisessä tuskin auttaa mikään muu kuin ihmissuhteet itse. Poppakonsteja ei ole (vaikka joskus haluaisin, että rakkauspulveri olisi keksitty

Hmm, kuulostaa vähän tutulta. Mitä mä osaisin sanoa? No, sulla ei varmaan ole muita vaihtoehtoJA kuin kertoa olostasi terapiassa, sillä muuten et pääse eteenpäin ja paha olo jyllää. Vaikka tuntisit ittes tyhmäksi terapiassa niin kerro silti, koska sä haluat olla onnellinen etkö haluakin? ja kertomalla sua voidaan auttaa. Minäkin tunnen itseni tyhmäksi usein, mutta yritän ajatella, ettei sillä ole väliä, koska muut eivät välttämättä ajattele musta samoin jne. Minäkin käyn terapiassa, mutten ole vielä saanut kerrotuksi olennaista.. Olen tosin päättänyt kertoa ensi kerralla, meni miten meni. luultavasti saan taas hävetä itseäni mutta minkäs teet? minä haluan jotakin muutosta tähän harmaaseen arkeen.
Mielialan vaihtelut.. Mullakin vaihtelee aika paljon päivittäin, mutta en tiedä onko se outoa vai ei. Mä en oikein osaa sanoa muuta kun että sä varmasti itse tiedät että haluat päästä pahasta olosta, ja siksi sun täytyy puhua siitä. Kaikki arjen pikkujutut ei tunnu enää niin raskailta kun saat apua pahaan oloon.

Mielialasi voi siis vaihdella paljonkin päivänaikana. jotenkin tulee mieleen eräs tuttuni jolla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Mieliala tosin vaihteli suuremmalla aikavälillä...
Kannatan kyllä lääkärin/koulu psygologin kanssa tilasi uudelleen kartoitusta :)

Voimia!