oon kirjottanu tänne ennenkin. mä en tiiä enää mitä tehä vai tehäkö mittää. mulla on välillä aina tosi, siis tosi, paha olla ja haluaisin vain että kuolisin. välillä taas energinen ja iloinen ja nauravainen ja elämä hymyilee. näitä mieliala vaihteluja saattaa olla kolme/neljä kertaakin päivässä. oon viillellyt seiskasta asti, mutta en enää viime marraskuusta. välillä kun tulee tosi paha olla, tekisi vain mieli ottaa veitsi tai sakset esille ja purkaa sitä käsittämätöntä paskaa oloa. käyn terapiassa, mutta en pysty puhumaan siellä mitään mikä oikeasti painaisi mieltä. kerran yritin puhua pahasta olostani, mutta tunsin vain itseni typeräksi ja jätin asian siihen. yleensä näytän terapiassa iloiselta ja hymyilevältä, vaikka ehkä paha olo jylläisikin sisällä. lääkäri kerran oli mukana istunnossa ja totesi ettei mulla voi olla masenusta. tämä diagnoosi vissiin juonsi siihen että puhuin niin hyvin pahasta olostani ja ajatuksistani. mulle aina sanotaan että mulla on asiat hyvin kun mulla on perhe, koti, ruokaa, rahaa, ystäviä jne. siksi tuntuukin typerältä valittaa, mutta näin mä vaan tunnen, enkä tiedä miksi. joskus ihan pieni juttukin voi aiheuttaa loppu päivän ajaksi pahan olon ja kuoleman ajatukset, joka saattaa tulla myöhemmin ajatuksiin taas vahventaen pahaa oloa. jos mulla olisi yhtään rohkeutta, mä olisin nyt jo kuollut. mutta en uskalla tappaa itseäni. jotenkin mä vaan oon ja meen eteenpäin. mua ärsyttää kun kaikki aina sanoo et mä voin vaikuttaa pahaan olooni ja elämääni ja niin oon yrittäny, mut se aina kusee. en tiedä yhtään mitä teen ensivuonna kun pitäisi lähteä amikseen. mä en osaa enää luottaa ihmisiin, varsinkaan nuoriin, koska mut on niin monesti petetty ja loukattu. mua on kiusattu aina mun painon takia ja tehty typeriä johtopäätöksiä, vain sen perusteella, että mulla on painoa enemmän kuin muilla. jotkut ihmiset jotka tuntevat mut, eivät kuulemma välitä, mutta en voi uskoa sitä. sikäli harmi. kotona olen periaatteessa ainut lapsi, isosisarukset eivät koskaan asuneet meillä vaan toisella vanhemmalla, mutta ovat käyneet pienenpinä meillä viikon välein. nyt viime vuonna vasta tutustuin kunnolla toiseen sisarukseen, joka nyt kuitenkin "lähtee" elämästäni. irti päästäminen tuntuu käsittömän vaikealta koska olen tottunut hänen läsnäoloonsa. toinen sisko ei ole ollut yhteydessä kuukausiin ja se tuntuu pahalta. olen aina ollut sen kanssa läheisempiä. mulla on yks kaveri koulun ulkopuolella. riitaa on useasti kotona, varsinkin äitin kanssa. haluan rakastaa ja saada vastarakkautta. suhteeni aina kusee kun en luota. myös ystävyyssuhteissa. kissa pitäisi lopettaa, enkä kestä enää sitä surua ja syyllisyyden tunnetta. saan aina kuunnella jos toisella on paha olo, mut jos mä kerron omista tunnoistani ja olostani, mulle sanotaan että mitä oikein valitan. mulla on kaikki hyvin. sä olet säälittävä.
paha olla. auttakaa.
C.Y.S.M?
3656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yritän nyt jotain kirjoittaa, vaikka tästä tuskin on apua...
Mielialan vaihtelut kuuluvat murrosikään. Olet siis kai yläasteikäinen, joten sen pitäsi olla normaalia. Mieti niitä hyvän olon hetkiä ja sitä kun elämä hymyilee. Et kai halua menettää sitä? Vaikka elämässä olisikin pahalta tuntuvia ja oikeastikin pahoja asioita, ei kai niiden takia kannata antaa periksi ja menettää hyviä hetkiä tappamalla itseänsä? Ei koskaan.
Milloin sinulla on tullut hyvä olo, milloin paha? Jos pystyt, yritä päästä uudelleen sellaisiin tilanteisiin, niiden ihmisten seuraan, niihin paikkoihin jne, kun sinulla on ollut hauskaa. Olen 100% varma, että jokaisen elämässä tapahtuu kaikenlaista kivaa ja jännittävää, vaikka tuntuisikin välillä että kaikki menee päin mäntyä.
On hyvä että pystyit lopettamaan viiltelyn. Nyt kun pääset eroon myös itsetuhoisista ajatuksista, voit olla itseesi tyytyväinen.
Itsekin olen käynyt joskus terapeuteilla, psykologeilla yms. mutta eipäs siitä koskaan ole pahemmin apua ollut. En ole pystynyt avautumaan ollenkaan, ja kliseiset "Niinkö? No miltä se tuntuu? Ymmärrän..." - vastaukset ottavat niin sanotusti kaaliin. On kuitenkin hyvä, että pystyt täällä netissä kertomaan huolistasi. Oletko koskaan soittanut nuorten puhelimeen tai muuhun vastaavaan? Siellä et joudu näkemään sitä jolle puhut ja tunnelma ei käy niin ahdistavaksi. Lääkäri sanoi, että sinulla voi olla masennusta? Saitko siihen mitään lääkkeitä? Jos et, niin kysy terapeutiltasi, mitä mieltä hän on. Pitäisikö sinun saada lääkkeitä vai ei. Pyydä vaikka häneltä, että lääkäri kävisi katsomassa uudelleen. Kokemuksesta osaan sanoa, että lääkärit eivät ole aivan helppoja, joten jos tarvit lääkkeitä saatat joutua sen parikin kertaa näyttämään. ;)
Jos olet päättänyt että olet menossa amikseen, niin sehän on jo edistystä.
Puhuit jotain painostasi. Jos olet oikeasti ylipainoinen, laihdutus tai ainakin tulokset voisivat tuoda iloa elämään. Onko sinulla liikuntaharrastuksia?
Ihmissuhteiden kehittämisessä tuskin auttaa mikään muu kuin ihmissuhteet itse. Poppakonsteja ei ole (vaikka joskus haluaisin, että rakkauspulveri olisi keksitty
Hmm, kuulostaa vähän tutulta. Mitä mä osaisin sanoa? No, sulla ei varmaan ole muita vaihtoehtoJA kuin kertoa olostasi terapiassa, sillä muuten et pääse eteenpäin ja paha olo jyllää. Vaikka tuntisit ittes tyhmäksi terapiassa niin kerro silti, koska sä haluat olla onnellinen etkö haluakin? ja kertomalla sua voidaan auttaa. Minäkin tunnen itseni tyhmäksi usein, mutta yritän ajatella, ettei sillä ole väliä, koska muut eivät välttämättä ajattele musta samoin jne. Minäkin käyn terapiassa, mutten ole vielä saanut kerrotuksi olennaista.. Olen tosin päättänyt kertoa ensi kerralla, meni miten meni. luultavasti saan taas hävetä itseäni mutta minkäs teet? minä haluan jotakin muutosta tähän harmaaseen arkeen.
Mielialan vaihtelut.. Mullakin vaihtelee aika paljon päivittäin, mutta en tiedä onko se outoa vai ei. Mä en oikein osaa sanoa muuta kun että sä varmasti itse tiedät että haluat päästä pahasta olosta, ja siksi sun täytyy puhua siitä. Kaikki arjen pikkujutut ei tunnu enää niin raskailta kun saat apua pahaan oloon.
Mielialasi voi siis vaihdella paljonkin päivänaikana. jotenkin tulee mieleen eräs tuttuni jolla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Mieliala tosin vaihteli suuremmalla aikavälillä...
Kannatan kyllä lääkärin/koulu psygologin kanssa tilasi uudelleen kartoitusta :)
Voimia!