Päivähoitokeskustelua vielä

Tuossa kun pyörittelin montaa asiaa päässäni niin yhtäkkiä hokasin, että tämä jonkin aikaa kuohunut (ja nyt jo taas unohtunut) päivähoitokeskusteluhan on periaatteessa vähän turha, jos lähdetään siitä että äidin paikka on kotona.

Jos olet henkilö, joka vetää herneen herkästi nenään, etkä ymmärrä sarkasmia ja huonoja vitsejä, älä lue pidemmälle.

Otetaanpa tällainen esimerkkitilanne.

Nuori tyttö päättää yläasteen lopulla, että hän menee lukioon. Hän opiskelee lukiossa ja valmistuu hyvin arvosanoin normaalissa kolmessa vuodessa. Sitten hän lähtee jatkamaan opiskelua, sanotaan vaikka yliopistoon ja hän päättää opiskella vaikka diplomi-insinööriksi tai lääkäriksi, tai ihan sama mitä hän siellä opiskelee, mutta viettää yliopistossa aikaansa 4-10 vuotta. Opintojen aikana hän tutustuu elämänsä mieheen ja he menevät naimisiin. Juuri kun tämä nuori nainen on astumassa työelämään, huomaa hän olevansa raskaana. Ja koska lapsiaan rakastava äiti on kotona ainakin siihen asti kun lapsi menee kouluun, on edessä vähintään 7 vuoden kotikomennus. Lapsia luultavasti syntyy tänä aikana lisää ja voidaan ajatella naisen olevan 35-40 -vuotias siinä vaiheessa, kun hän olisi pääsemässä takaisin työelämään. Tämän jälkeen hänellä on luonnollisesti runsaasti aikaa vielä työelämällekin, mutta koska aika on mennyt eteenpäin täytyy hänen hankkia ensin vähän päivitystä tietoihinsa.

Tässä vaiheessa, 35-40 -vuotiaana, tämä nainen on vain ja ainoastaan kuluttanut valtion rahoja. Koulussa, opinnoissa, äitiyslomalla, hoitovapaalla jne. Sanokaa mitä sanotte tuottavuuden ihannoinnista, mutta tämä nainen ei ole erityisen tuottoisa kansalainen, sillä hän ei tuota valtiolle mitään. Paitsi uskomattoman mahtavia lapsia.

Tämä sama voidaan soveltaa myös kaikkiin muihin opiskeluvaihtoehtoihin, eli ammattikouluihin, ammattikorkeakouluhin, opistoihin jne.

Voitaisiin siis ehkä toimia seuraavasti: kysytään niiltä 15 -vuotiailta tytöiltä, että aikovatko he hankkia lapsia ja jos aikovat niin annetaan heille mahdollisuudeksi mennä lyhyeen, elämään valmentavaan kouluun. Näin säätyy monet veroeurot kun naista ei turhaan tarvitse kouluttaa. Näin päästäisiin myös päivähoitokeskustelusta eroon. A) joko lapsia ei olisi tai B) Kaikki äidit ovat onnellisina kotona.


Ja kuten sanoin, ymmärrän ajatuksen sekopäisyyden. Kuitenkin kun nyt käytän omiin opiskeluihini ihan riittävästi aikaa yhdestä ihmiselämästä niin ajattelisin, että voisin tehdä sillä vähän rahaakin. Ja maksaa sitten koulutukseni takaisin valtiolle tuloverojen muodossa. Tai sitten voin jäädä kotiin lapsen kanssa ja käyttää hieman lisää valtion rahoja.