Hyvinpä näyttää se

kunmies yksinkertaisesti hylkäsi lapsensa jo pienenä. Koskaan en valhedellu lapsille, miksi isä jätti. Sanoin heti että hylkäsi uuden elämän ja uuden eukon takia, me emme kelvanneet. Lapset oppivat ettei tarvinnut isää kaivata eikä odottaa tulevaksi, ei hän tule.
Olisi voinut tulla jos itse olisi halunnut, mutta pakottamaan en alkanut.
Nyt lapset ovat ymmärtäneet, että kaikkea ei voi saada. He eivät saaneet pitää isää, mutta uskon, etteivät itse koskaan tule jättämään omia lapsiaan. Sen he ovat oppineet, mitä on olla kun isä hylkää. Minä olen ollut lapsille tärkee henkilö ja olen vieläkin.

Meillä helpotti hurjasti kirjoitti:

kunmies yksinkertaisesti hylkäsi lapsensa jo pienenä. Koskaan en valhedellu lapsille, miksi isä jätti. Sanoin heti että hylkäsi uuden elämän ja uuden eukon takia, me emme kelvanneet. Lapset oppivat ettei tarvinnut isää kaivata eikä odottaa tulevaksi, ei hän tule.
Olisi voinut tulla jos itse olisi halunnut, mutta pakottamaan en alkanut.
Nyt lapset ovat ymmärtäneet, että kaikkea ei voi saada. He eivät saaneet pitää isää, mutta uskon, etteivät itse koskaan tule jättämään omia lapsiaan. Sen he ovat oppineet, mitä on olla kun isä hylkää. Minä olen ollut lapsille tärkee henkilö ja olen vieläkin.

Lue lisää

Älä ole niin varma siitä, että lapsesi eivät aikuisena lapsiaan hylkäisi. Valitettavasti on niin, että kun lapsilta on jäänyt puuttumaan isän malli lapsuudessaan niin varsinkin pojat eivät osaa olla itse isiä kun he siinä tilanteessa ovat. Heille isän malli on se, että isä lähtee ja hylkää. Isä ei olisi luultavasti hylännyt jos äiti olisi hyväksynyt isän ratkaisun ja antanut lasten isää tavata.

Minun ex:ni isä "hylkäsi" perheensä, tosin hän kuoli. Ex eli lapsuutensa ilman isän mallia, miehen mallina äidin vaihtuvat poikaystävät. Ja tästä seurasi se, ettei hän osannut olla isä. Valitettavaa mutta totta. Nyt kun hän on tavannut lapsia aika säännöllisesti niin se isä alkaa löytyä. Ja se on minusta tosi hienoa. Meidän piti erota jotta lapset saisivat sen isän jonka he ansaitsevat ja joka osaa olla isä. Isä jaksaa olla isä sen hetken kun lapset ovat hänen luonaan käymässä mutta hän ei jaksa olla isä 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä. Tämä minun on ollut pakko hyväksyä.

Hieno kirjoitus Wilma. Toisaalta tuossa myös näkyi se yksi tekijä, jonka vuoksi täällä keskusteluntaso on niin huima. "Jos mun nyx/ex on outo, niin kaikki on".:(

- Ihmiset pakkaa valittamaan palstoilla. Ei mulla ole intoa eikä edes halua tulla hehkuttelemaan palstoille että ompas mun miehen ex hyvä ja miehen lapsi hyvä. Vaikka siis näin on. Lisäksi kokisin sen myös ahdistavaksi tulla ongelmia kokevien keskelle paistattelemaan. Yksinkertaisesti palstat pakkaavat käsittelemään negatiivisia asioita.
- Mikä on uusperhe? Miten se eroaa tavisperheestä? No siinä, että siellä on jommalle kummalle/kummallekin ei-biologinen lapsi. Jos lapset ja exät ottaa pois, niin ei olisi uusperhettä vaan ihan tavallinen parisuhde tai perhe. Jos minulle tulisi ongelma parisuhteessa tai yhteisen lapsen suhteen, niin enhän mä nyt sitä tule vatvomaan uusperhe-palstalle! Tottakai uusperhepalstalla suurimpia aiheita ovat juuri ne asiat, jotka perheestä/parisuhteesta muuttaakin tuon lisäki uusperheen.

totuushan on kuitenkin se että kaikkien kanssa ei vaan tuu toimeen(eikä kai tarvitsekaan)..ei vaikka kuinka koittais olla ystävällinen ja ymmärtävä.

Hankalia sieluja mahtuu maailmaan,ja jos se hankala tapaus sattuu olemaan just se puolison entinen suhde..niin sitten se on.
Saattaahan se olla just sitä keskenkasvuisuutta,tai huonoa itsetuntoa..siten että kokee muut naiset uhaksi itselleen..en tiiä.

Itse en ainakaan tuppaudu sellaisten ikävien ihmisten pariin jotka etsivät muista vain vikoja..siten säästää itseäkin,eikä tuu paha mieli;)

ETTÄ OLEN EXÄ, MUTTA KOHTA USKON!;)))