Omien työsuhteideni kannustamana perustin myyntitoimiston vuonna 2004, ja homma toimikin ihan kivasti. Sain kovempaa palkkaa omistajana kuin koulutuksellani olisin saanut "omalta alaltani".
Kuitenkin alkoi ajan myötä ketuttamaan siinä määrin ihmiset (varsinkin teinit), jotka työhaastattelussa ovat maailman ahkerimpia ja kuuliaisimpia työntekijöitä.
No, valmennan heitä pari päivää, ja noin 70 % on hävinnyt taivaan tuuiin todeten, "ettei tämä ole mun juttu".
Tämä siis sen jälkeen, kun haastattelussa on varoitetu jopa liioitellen työnteon olevan todella raskasta.
No, päätin lopettaa koko yrityksen, ja pidin palaverin aiheesta. Viimeisen, luulin.
Henkilökunta kuitenkin vakuutti ahkeruutaan ja parantavansa tapansa lorvimiselta ja soittelusta laistamisesta.
Hyvä. Henkilökunta valitsi siis luottamusmiehen - ensimmäistä kertaa, myönnän - ja myyntipäällikön, joka on kannustava ja kaikkien kaveri.
Itse vetäydyin "pomottamasta ja selkään huohotamasta", ja annoin toiminalle aikaa 2 kk näyttää kyntensä.
Nyt konttorin tulos on vajonnut entisestä jopa 70 %, eli myyntiä ei käytännössä ole. Pohjapalkat kuitenkin jylläävät, eli olen päättänyt lopettaa toiminnan lopullisesti.
Tarjoan kuitenkin yhtiön osakkeita työntekijöille, ja jos he haluavat ostaa yhtiön vaikka velaksi ja jatka toimintaa yhdessä, siitä vaan. Olen varoittanut vastaavasta laiskottelusta, mutten oikein usko sen auttavan.
Jotenkin kuitenkin aavistelen, että tästä tule opettavaisin esimerkki koko massa, mitä tapahtuu kun rengistä tulee kuningas ja kuninkaasta kerjäläinen.
"Ja kun oikein tarkkaan mietti, se on niille laiskoille ja saamattomille pinnareille ihan oikein..." (Lapinlahden Linnut)
Kuitenkin alkoi ajan myötä ketuttamaan siinä määrin ihmiset (varsinkin teinit), jotka työhaastattelussa ovat maailman ahkerimpia ja kuuliaisimpia työntekijöitä.
No, valmennan heitä pari päivää, ja noin 70 % on hävinnyt taivaan tuuiin todeten, "ettei tämä ole mun juttu".
Tämä siis sen jälkeen, kun haastattelussa on varoitetu jopa liioitellen työnteon olevan todella raskasta.
No, päätin lopettaa koko yrityksen, ja pidin palaverin aiheesta. Viimeisen, luulin.
Henkilökunta kuitenkin vakuutti ahkeruutaan ja parantavansa tapansa lorvimiselta ja soittelusta laistamisesta.
Hyvä. Henkilökunta valitsi siis luottamusmiehen - ensimmäistä kertaa, myönnän - ja myyntipäällikön, joka on kannustava ja kaikkien kaveri.
Itse vetäydyin "pomottamasta ja selkään huohotamasta", ja annoin toiminalle aikaa 2 kk näyttää kyntensä.
Nyt konttorin tulos on vajonnut entisestä jopa 70 %, eli myyntiä ei käytännössä ole. Pohjapalkat kuitenkin jylläävät, eli olen päättänyt lopettaa toiminnan lopullisesti.
Tarjoan kuitenkin yhtiön osakkeita työntekijöille, ja jos he haluavat ostaa yhtiön vaikka velaksi ja jatka toimintaa yhdessä, siitä vaan. Olen varoittanut vastaavasta laiskottelusta, mutten oikein usko sen auttavan.
Jotenkin kuitenkin aavistelen, että tästä tule opettavaisin esimerkki koko massa, mitä tapahtuu kun rengistä tulee kuningas ja kuninkaasta kerjäläinen.
"Ja kun oikein tarkkaan mietti, se on niille laiskoille ja saamattomille pinnareille ihan oikein..." (Lapinlahden Linnut)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Myyntityö on kyllä varmasti ala, josta ei kokeilematta oikein etukäteen tiedä miten se tulee menemään, ja ala houkuttelee yrittäjiä hyvän palkan perässä. Nuoret varsinkaan eivät vielä oikein tiedä paikkaansa maailmassa, joten en ihme että he luovuttavat aika usein.
Kyllä itsekin oikein hyvänä päivänä olen myyntityöhön hakenut, mutta työhaastattelun jälkeen kun varmistui että paikka ei osunut kohdalle, niin sitä huokaisikin helpotuksesta. Toisinaan tuntuu siltä että siinä hommassa pärjäisi, mutta hyvin usein tuntemukset ovat taas aivan päinvastaiset. Silläpä nyt tuo yksi tulokseton haku alalle saa riittää ainakin toistaiseksi. Kiinteistövälittäjän hommaa voisi tosin vakavasti harkita (kunhan talouskriisi alkaa olla ohi), koska rakennusala on muuta kautta tuttu ja mieluisa.
Ihan tavallisessa myyntityössä mielestäni tärkeää olisi se, että kun asiakaskunnan kykenee luomaan, niin myynti jatkuisi samoihin paikkoihin toistuvasti ja sitä kautta kanavat pysyisi auki ja tulotaso tasaisempana. Eräässä työpaikassani pyöri jatkuvasti tietyt myyjät jotka toivat aina lastin tiettyä kulutustarviketta (esimerkiksi nauloja). Sellainen myyntityö on mielekästä, eikä niin stressaavaa. Kun voi keskittyä jossain vaiheessa lähinnä pitämään vanhat asiakkaat tyytyväisenä omalla alueellaan, pikkuhiljaa laajentaen reviiriä. Kaikkien kannalta parasta. Hakemassani myyntityössä myytiin vähän arvokkaampaa tuotetta joka ostetaan tasan kerran, ja tuote kestää useita vuosia. Siksi kai eniten aloin epäröimään tuota paikkaa lopulta. Se olisi ollut hyvin raskasta eikä pidemmänpäälle niin palkitsevaa, ellei ole todella kovan luokan myyjä.
itse myynnyt tuotteita/laitteita sairaaloille jo 15 vuotta.Tuotteiden elinkaari noin 10-20 vuotta. Nykyään myyn jo toisen kerran samalle asiakkaalle. Pitkäjänteistä myyntityötä..
sinä olet normaali duunari, joka mielellään haluaa tuloksille kun niitä tulee, mutta PELKÄÄ riskejä minkä ehtii eikä halua ottaa mitään vastuuta kun omista virheistä tulee turpaan...
mene helvettiin täältä selkärankaisten ja oman elämänsä sankarien ääreltä. saastutat pöytämme ja kolpakot sillä!!!
Meillä ei ole riskejä, joten jos olet söpö, pärjäät varmasti.. Jätä miesten työt miehille..
En minä riskiä tai palkan pudotusta pelkää, vaan kyse on lähinnä epävarmuudesta. Kun ei ole koskaan kokeillut työtä alalla, niin ei voi olla varma siitä että pärjääkö hommassa. Pudotus saattaisi olla pehmeämpi jos myynti olisi luokkaa jatkuva. Omista virheistä saan kyllä henkisesti turpaani ihan jo nytkin, ja näin sen kuuluukin olla. :)
Totuushan on se, että meikeistä en tiedä mitään, joskaan ulkomuodossa/fysiikassa ei ole vikaa. Tosin Kuopiokin on vähän kaukana, joten taitaa tällä kertaa jäädä väliin.
Ei kai siinä muuten, miksei sitä tuommoistakin voisi kokeilla.
on turha syyttää, silloin kun myyjiä on, se pelkästään vetäjästä/ johdosta kiinni miten ne pärjää. Jatkuva koulutus ja myynnintuki on avain onnistumiseen, kun taas jos parin päivän koulutuksen jälkeen jätetään oman onnen nojaan niin hyväkin myyjä hyytyy.
Teet virheen jos maksat pohjapalkkaa johon sinulla ei selkeästikkään ole varaa, sinuna tarjoaisin nykyisille työntekijöille mahdollisuuden jatkaa provisio pohjaisella palkalla. Näin he huomaisivat, että palkan eteen pitää tehdä töitä.
Kun jonkun kohdalla kauppa alkaa provisioilla käymään voi hänelle tarjota pohjapalkka jos hän enää sitä edes HALUAA.
Itselläni jäi parit kerrat liksat maksamatta, ei suoraan sanoen tunnu yhtään pahalta vaan täysin ansaitulta.
Ota pohjapalkka niiltä ainakin pois ja heti!
Kuka täysjärkin "kouluttaa" ihmisiään 2 päivää :D Meinasin pudota penkiltä kun luin tuon. Ei helvetti!!! Itse en pidä itseäni yhtään valmiina myyjänä ja olen käynyt koulutuksissa 4v itseopiskelu ja lisäksi 6kk perehdytys.
Ei se vika nyt ihan täysin tekijöissäkään voi olla.
Kannata enempää aikaa tuhlata, jotkut menestyvät vähän kauemmin, toiset taas eivät ollenkaan. Kaikki muu on perus p-myynnissä ajan hukkaa.
On täysin eri asia "kouluttaa" dippainssi myymään ratkaisua konsernipäällikölle miljoonakaupoissa, kuin laittaa joku teini veivaamaan luetteloon Seiskaa.