Jos koskemme ohimennen toisiamme, häkellyn. Kun istun hänen vieressään, kuvittelen miltä tuntuisi painaa poski hänen poskeaan vasten ja tuntea hänen parransänkensä. Kun olen hänen kanssaan kahdestaan, tahtoisin osata sanoa jotain todella kivaa mutten yhtäkkiä keksi yhtään mitään. Joskus ajaudun ajattelemaan sitä että ojentaisin käteni ja sivelisin hänen käsivarttaan niin todentuntuisesti että täytyy keskittyä hetkeksi johonkin ihan muuhun etten tekisi sitä, sillä se ei onnistu siinä tilanteessa! Tämä on niin ristiriitaista, toisaalta kaipaan hänen läheisyyttään uskomattoman paljon ja toisaalta en saa mitään aikaiseksi sen läheisyyden saavuttamiseksi! Tottakai sängyssä maatessa unta odotellessa keksii monta tapaa osoittaa tunteensa, mutta kun ei mahda mitään sille että aivot formatoituvat kun katseet kohtaa.
Olisi vaan niin kivaa jos tämä etenisi johonkin, eikä laantuisi ja jäisi kaihertamaan kun toinen löytääkin jonkun muun!
Olisi vaan niin kivaa jos tämä etenisi johonkin, eikä laantuisi ja jäisi kaihertamaan kun toinen löytääkin jonkun muun!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos olisi minulle niin haluisin sun tietävän että samat on täällä fiilikset. Tosin sulla ei oo parransänkeä. Eihän se käden koskettaminen siinä tilanteessa korrektia ole mutta koskettaisit sitten kun ollaan kahden, vaikka siellä mapissa.
vaikka tottelin...?