Epilepsiakohtaus??????!!!!

Vaikea sanoa. Mulla on vähän samantapaista, että lapsuusajan lääkitys aloitettiin samoihin aikoihin kuin sinulla ja lopetettiin paria vuotta myöhemmin. 16 vuotta myöhemmin, pari vuotta sitten, tuli ensimmäinen (ainakin tietoinen) kohtaus. Omalla kohdalla oli silminnäkijä paikalla (kaveri käymässä) ja edellisenä iltana oli hiukan alkoholia maisteltu (ei ollut mitenkään poikkeuksellista riehumista). Monet vuodet olin selvinnyt rajuista opiskelijavapuista ilman pienintäkään oiretta mutta jostain syystä tuo oli sitten se piste i:n päälle..työnteko oli myös lähtenyt käsistä vaarallisesti. Sittemmin sain pari uutta mutta nyt toimivan lääkityksen kanssa oireet ovat olleet minimaalisia.

Tuosta sähköntunteesta tai pistelystä en osaa sanoa mitään, mulla ei ole koskaan ollut esim. poissaolokohtauksia. Itse en muista kuin satunnaisia sekunteja raajojen vispaamisesta tai pään kääntymisestä ennen tajunnan menoa. Omalla kohdalla kouristelun jälkeen olo niin sekava ja pelottava, ettei tapahtuneesta ole epäselvyyttä. Myös käsittämättömät lihaskivut kertovat oman tarinansa.

Voi hyvin olla, tai sitten ei...

Kerroit, että lääkityksesi loppui 12-vuotiaana.
Kuka päätti lopettaa? Jos päättäjänä on ollut lääkäri, asia on hoidettu pitkäaikaisena.
Eli viikottain vähennetään päiväannosta enintään puolella pillerillä.
Jos lääkäri teki päätöksen,sinulla ei ole todettu kohtauksia kahteen vuoteen.
Ja silloin kokeillaan lääkityksen vähentämistä hitaasti.

Murrosiässä hormonitoiminta voi muuttua niin rajusti, että kuka hyvänsä saa kohtauksen.
Ainakin yksi epilepsiakohtaus kuuluu jokaisen ihmisen elämään.
Se on aivosähkötoiminnan häiriö. Voidaan verrata vaikka radion tai television toimintaan.
Mikään niistäkään ei säästy häiriöiltä.

Pidä mielesi rauhallisena. Jos häiriöitä alkaa tulla toistuvasti, ota yhteys lääkäriin.
Pidä vaikka päiväkirjaa. Kirjoita siihen päivän tuntemuksiasi.
Ja parasta olisi jos pystyt keskustelemaan asiasta tuttaviesi kanssa.
Löysää nyt vain hieman tahtiasi.Anna ajan kulua.