Odotan ensimmäistä lasta. Jotenkin on vaan niin epätodellinen olo, välillä unohtaa asian ja sitten se tulee mieleen että voiko tää olla totta? Välillä on niin onnellinen olo, miehelläkin on muttei vaan sano. Kuitenkin hehkuttaa kavereilleen että hänestä tulee isä. Oli tämäkin iso askel eteenpäin suhteessamme, se tuntuu ihmeelliseltä kun ei tämmöistä ole tapahtunut ennen, hämmentää kieltämättä. Jo nyt täytyy tehdä elämässään muutoksia, "villi ja vapaa" elämä takana, ei enää mennäkkään baariin ihan tuosta vain ym muihin päähänpisto seikkailuihin. Vaikka ikää on tulossa 23, niin olen valmis tähän uuteen elämään. Baariin yms. pääsee kyllä mutta sinne mennään eri tavalla, onneksi on ikäisiäni kavereita, joilla on yksi tai kaksikin lasta. Siitä on huomannut että ei se elämä siihen lopu ja juhliakin tosiaan voi joskus. Ihan mielenkiintoista aikaa eletään ja vielä asiaa täytyy sulatella, pikkuhiljaa sopeudutaan. Tuntuu omituiselta, kun mahaa nipistelee, välillä yökkäilee ja tuntuu että olisi kamalat menkkakivut. Tässä vähän minun ajatuksia, miten te muut ekaa odottavat olette sopeutuneet?
Ensimmäinen
viikkoja 6
4318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tajunnu, kun ei huomannu muutenkuin pahasta olosta :)Hirveän onnellisena sitä on kuitenkin odotellut, välillä malttamattomana,varsinkin kun ei mahaa näkynyt. Nyt on (rv30 4) mukava seurailla mahan heilumista ja kasvamista. Ostoksissakin ollaan oltu maltillisia, ettei heti olla hössöttämässä ja niistä ostoksista ei kannate stressata.Itsekin olen 23, mutta vuoden ajan on jo tuntunut siltä, että kylläpä näissä baareissa on ravattu tarpeeksi ja että oiskohan aika ottaa muustakin vastuuta kuin itsestään. Onnellista odotusta sinulle! ja voimia! Eläkä säikähdä, jos joskus tuntuu että nyt ei jaksa, se kuuluu noihin hormonien aiheuttamiin mielenvaihteluihin :)
Minäkin olen 23v :D :D ja odotan toista lastani (vieläkin on semmonen olo ettei uskois todeksi.. yksi keskenmeno tässä välissä oli :()
ekassa raskaudessa kaikki meni omalla painollaan. vaikka on äiti niin voi ihan hyvin käydä leffassa ja ulkona kerran kuussa.. baarissa itse olen käynyt 2-4 kertaa vuodessa. nauti tästä raskaudesta vaa.. :)
Minäkin ensimmäistä odotan. Olen 29 ja yksi keskenmeno takana, toki siitä on jo 6 vuotta aikaa... Nyt olen aivan innoissani ja mieheni on myös. Tätä on kovin toivottu... Nyt kuitenkin pelko nostaa päätään. Keskenmeno pelottaa, mitä jos se tapahtuu taas. Sille asialle en mitään voi ja toivon että kaikki on kunnossa, mutta miten tuon pelon saisi pois mielestään???
vielä synnytyksen jälkeenkin siltä. Piti aina välillä kurkkia onko lapsi tallella..Nyt toisesta olo on sellainen ettei pääse hetkekskään unohtumaan. Väsyttää, oksettaa, sattuu, itkettää ja naurattaa.