Kaleva tänään: "Uskonnollinen yhteisöllisyys ei Nenosen mukaan kohdistu yhteisöön itseensä vaan pyhään". Olen samaa mieltä lestadiolaisen tutkijan kanssa. Samalla kuitenkin muistan, että Pyhä määritteli ihmisen suhdetta itseensä näin: "kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." ja "kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle". Jumala itse laajensi jumalasuhteen koskemaan myös ihmissuhteita. Jumalaa ei voi rakastaa rakastamatta samalla lähimmäistä.
Kysymykseen "kuka sitten on minun lähimmäiseni", Jeesus vastasi, että kuka tahansa kertoessaan vertauksen laupiaasta samarialaisesta. Esimerkki lähimmäisestä ja lähimmäisyydestä ei suinkaan liittynyt ihmisen omaan lähipiiriin, omaan uskonyhteisöön tai edes omaan kansaan. Lisäksi Jeesus sanoi: "menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni." Voiko siis aidosti kristillinen yhteisö kääntyä sisäänpäin, vaan avautuuko se aina ulospäin? Jos kristitty suuntautuu pyhään, niin eikö silloin kristitty suuntaudu aina samalla kohti ihmiskuntaa, niin että koko ihmiskunta on kristityn sydämenyhteisö? Voiko oikea kristitty vetää minkäänlaista rajaa meidän ja muiden välille?
Kysymykseen "kuka sitten on minun lähimmäiseni", Jeesus vastasi, että kuka tahansa kertoessaan vertauksen laupiaasta samarialaisesta. Esimerkki lähimmäisestä ja lähimmäisyydestä ei suinkaan liittynyt ihmisen omaan lähipiiriin, omaan uskonyhteisöön tai edes omaan kansaan. Lisäksi Jeesus sanoi: "menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni." Voiko siis aidosti kristillinen yhteisö kääntyä sisäänpäin, vaan avautuuko se aina ulospäin? Jos kristitty suuntautuu pyhään, niin eikö silloin kristitty suuntaudu aina samalla kohti ihmiskuntaa, niin että koko ihmiskunta on kristityn sydämenyhteisö? Voiko oikea kristitty vetää minkäänlaista rajaa meidän ja muiden välille?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:'Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. ....
Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."
Mitä ajatuksia tämä lestadiolaisissa herättää?
ovat Jumalan valtakunnan ulkopuolella.Kuin kalkitut haudat.
Puplikaaneja ovat vl:t. Syntisiä, mutta armahdettuja.
paremmin itseäsi ja Jeesusta.
Joka sanoo, ei minussa ole syntiä, on valehtelija ja pettää itseänsä.
Jeesuksen itsensä kertomien vertausten henkilöhahmot löytyvät kaikista ihmisistä.
On tosi vahingollista, jos wendy ja muut vanhoilliset eivät osaa tunnistaa itsestänsä tuota fariseuksenkin ominaisuutta.
He vain sanovat fariseusten lailla, että minä kiitän Sinua, Jumala, etten ole niinkuin nuo fariseukset, jotka ovat ulkopuolella. Huomaamatta ollenkaan, että näin sanoessaan toimivat juuri fariseusten tavoin.
"Totisesti, kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle".
Kuinka lestadiolainen suhtautuu 53-vuotiaaseen tavalliseen suomalaiseen alkoholistimieheen, hänen ystäviinsä ja hänen hajonneeseen perheeseensä? Pysähtyykö lestadiolaisäiti hetkeksi lapsineen puiston penkille vaihtamaan miehen kanssa muutaman sanan? Näkeekö lestadiolaisnuori miehessä Jeesuksen kasvot ja kokeeko hän samalla, siinä on minun veljeni, uskonveljeni, vai onkohan suhtautuminen kuitenkin juuri tässä: "Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo juoppo."