Hei! haluaisin kysyä täältä niiltä kaikilta nuorilta jotka ovat muuttaneet jo pois kotoa ja ovat työelämässä.
Eli ensinnäkin, onko tuntunut raskaalta ottaa hoitaakseen oma kotitalous ja kantaa vastuu esim siisteydestä? Itse olen kotona tottunut liian hyvin vain muutamiin kotitöihin jotka olivat jo pakkopullaa. olen asunut yhdessä kihlattuni kanssa viimeisen kolme vuotta, enkä ole vieläkään sopeutunut kantamaan vastuuta kotitöistä. Sovimme että koska olen vielä koulussa, pidän huolen kodistamme kun taas kihlattuni hoitaa maksamisen. Hän on maksanut myös minun kuluni suurimmaksi osin sen ajan mitä olemme yhdessä eläneet. Tämä tuntuu painostavalta koska haluaisin itsekin kantaa korteni kekoon mutta en saa opintotukea enkä asumislisää koska asumme siis omistusasunnossa (omakotitalossa). Olen käynyt kaikki lomat ja vapaapäivät mahdollisimman usein töissä.
Tässä siis pääsemmekin toiseen asiaan. Onko meille kaikille nuorille vaikeampaa astua työelämään kuin jatkaa opiskeluja? En ole mikään työmyyrä mutta olen kunnianhimoinen ja haluan tulevalla urallani saavuttaa menestystä ja päästä eteenpäin. Kuitenkaan laiskan ja sopeutumattoman luonteeni takia olen sitä mieltä että tämä tuskin on mahdollista...kuinka kauan teillä muilla on kestänyt ennen kuin sopeuduitte työskentelyyn? ei mullakaan sillälailla ne työajat ole vaikeimpia vaan se että pitäisi kiireellisenä olla jatkuvasti etsimässä uutta tekemistä (olen sellaisessa työssä ettei tehtäviin usein mene kauaa ja joskus joutuu odottelemaan että tulee uusia työtehtäviä...
Kiitos vastauksista.
Eli ensinnäkin, onko tuntunut raskaalta ottaa hoitaakseen oma kotitalous ja kantaa vastuu esim siisteydestä? Itse olen kotona tottunut liian hyvin vain muutamiin kotitöihin jotka olivat jo pakkopullaa. olen asunut yhdessä kihlattuni kanssa viimeisen kolme vuotta, enkä ole vieläkään sopeutunut kantamaan vastuuta kotitöistä. Sovimme että koska olen vielä koulussa, pidän huolen kodistamme kun taas kihlattuni hoitaa maksamisen. Hän on maksanut myös minun kuluni suurimmaksi osin sen ajan mitä olemme yhdessä eläneet. Tämä tuntuu painostavalta koska haluaisin itsekin kantaa korteni kekoon mutta en saa opintotukea enkä asumislisää koska asumme siis omistusasunnossa (omakotitalossa). Olen käynyt kaikki lomat ja vapaapäivät mahdollisimman usein töissä.
Tässä siis pääsemmekin toiseen asiaan. Onko meille kaikille nuorille vaikeampaa astua työelämään kuin jatkaa opiskeluja? En ole mikään työmyyrä mutta olen kunnianhimoinen ja haluan tulevalla urallani saavuttaa menestystä ja päästä eteenpäin. Kuitenkaan laiskan ja sopeutumattoman luonteeni takia olen sitä mieltä että tämä tuskin on mahdollista...kuinka kauan teillä muilla on kestänyt ennen kuin sopeuduitte työskentelyyn? ei mullakaan sillälailla ne työajat ole vaikeimpia vaan se että pitäisi kiireellisenä olla jatkuvasti etsimässä uutta tekemistä (olen sellaisessa työssä ettei tehtäviin usein mene kauaa ja joskus joutuu odottelemaan että tulee uusia työtehtäviä...
Kiitos vastauksista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heippa !
Itse olen viime elokuusta lähtien asunut yksin, ja käyn sekä koulussa että töissä niin paljon kuin niitä vain riittää.
Olen heti ensimmäisestä yksinasutusta päivästä lähtien nauttinut siivoamisesta ja muista kotíhommista paljon enemmän, kuin vielä silloin kun asuin kotona vanhempien helmoissa, koska nyt asunto todellakin on omani, omat tavarani ovat levällään ja vierailemaan tulevat ihmiset näkevät minun kotini. Tiedän, että olen itse sotkenut, eikä kukaan muukaan sitä puolestani tee ja jos nyt joku tulisi luokseni siivoamaan, se enemmänki ärsyttäisi minua, kun ei hän tiedä mihin kaikki tavarani kuuluvat ja miten minä asuntoni kuntoa hoidan.
Vastuunottaminen on tuntunut enemmänkin vapauttavalta kuin miltään muulta. Saan itse päättää mihin menen, kenen kanssa, mihin laitan rahani, milloin siivoan ja kaiken muun.
Sinun tapauksessasi asia on ehkä hiukan toisenlainen, kun elät parisuhteessa ja asutte yhdessä ja siinä pitää ottaa myös toinen huomioon. Olisiko mahdollista keskustella kihlattusi kanssa, että jos voisit pikkuhiljaa itse ottaa myös vastuuta joistain asioista ? Se voisi antaa uusia näkökulmia asiaan, helpottaa tulevaisuuden suunnitelmien tekemistä ja laukaisisi varmaan asiasta syntyvää stressiäkin (=
pitääpäs kokeilla keskustella asiasta =) mukavaa että sulla on lähtenyt oma elämä hyvin käyntiin :) kiitos että vastasit.