Olen jo kauan ollut niinsanotusti levoton sielu. Käynyt läpi yhtä ja toista elämässäni . Ollut naimisissa , eronnut, saanut lapsen. Olen saanut olla suht´terve , mutta jossain on vikaa. En tunne itseäni lainkaan . Yhtenä päivänä sitä , toisena tätä. Olen muuttanut elämässäni varmaan 30 eri kertaa. Aina kun alkaa naapuri olemaan tutumpi on lähdettävä.En niinsanotusti voi olla paikoillani,
Kaikesta tästä on jo taloudellisia vaikeuksiakin tullut.Olen välillä niin vahva ja tietävä ja välillä en mielestäni osaa yhtään mitään. MITä minun tulisi tehdä???? Kertokaa.En haluaisi lääkkeitä.
Kaikesta tästä on jo taloudellisia vaikeuksiakin tullut.Olen välillä niin vahva ja tietävä ja välillä en mielestäni osaa yhtään mitään. MITä minun tulisi tehdä???? Kertokaa.En haluaisi lääkkeitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toiset ovat luotu kulkemaan.Mieti voitko huonosti yleensä.Saadaksesi selville mikä sinä oikein olet,sinun täytyy pysähtyä ja miettiä.Miettimisen apuna voisi olla toinen ihminen,terapeutti,terapeuttinen ryhmä.Esille saattaa nimittäin tulla joitakin kipeitäkin asioita liityen läheisyyteen,turvallisuuden tarpeeseen yms.Silloin ei aina ole hyvä olla yksin.Lääkitys on paikallaan silloin,kun ahdistus kasvaa kestokykyä suuremmaksi tai kun oireet muuttuvat sietämättömiksi.
Kiitos sinulle oinaski. Olet vastannut moneen viestiin , . Olen taas ajatellut muuttaa. Tietysti ei siinä kukaan muu kärsi kuin minä. Nyt olen taas menossa rahan perässä.
En ole löytänyt ihmistä joka minun kanssani olisi pidempään. Läheinen ihminen minulle kuoli kun olisin ollut pidempään valmis olemaan hänen kanssaan.Joskus jopa tuntuu, että mitä pahaa olen maailmassa tehnyt kun näin levoton ja itsekseen joudun olemaan.Tämä kuolema tapauskin on varmaan käsittelemättä kun joskus tuntuu että oliko se nyt edes niin hirveää että menetin hänet. Olenko jotenkin tunnevammainen?
Tuntuu että oikein joskus nautin kun joku jää minua kaipaamaan niin jo senkin tähden lähden läheisteni luota pois.Ikäänkuin todistaen etten ketään ystävää tavitsekkaan????
Ehkä on hyvä,että muutat.Rahat kun loppuu,niin silloin ainakin ahdistaa.Kehoitin sinua miettimään.Nyt kehoitan tuntemaan.Sekin vaatii pysähtymisen.Suru kyllä tulee,jos se on tullakseen ja menee sitten aikanaan ohi.Minulla on tämä bipo-häiriö,eikä ihmissuhteista tule oikein mitään.Kaipaa,mutta ei voi.Ihmissuhteisiinkin pitäisi pysähtyä,jos voi.Kyllä ystävän lähteminen on ikävää,mutta eivät ystäväsi siihen näänny.Jatkuva lähteminen saattaa tulla sinulle tosi raskaaksi,mikään paikka ei tunnu kodilta,eikä omalta paikalta.Voimia muuttoon.
Kertomuksesi oli minulle niin tuttu. Olen lähes joka vuosi muuttanut pois ja fiilikset olleet paljolti samoja kuin sulla. En koskaan löytänyt ketään ennen kuin tapasin hänet, joka kuoli heti kun sydämeni oli saanut rauhan. Nyt olen levottomana heilunut läpi elämäni ja nyt harmittaa kun en ole saanut mitään pysyvää aikaiseksi paitsi hienot lapset, jotka hekin ovat olleet kovilla jatkuvissa muutoissa. Jos haluat kirjoitella kanssani laita postia [email protected] Olisi kiva kuulla sinusta ja vaikka muistakin samanlaisista kokemuksista!