Rakas
kuinka minä pelkäänkään
maailmamme tuhoutuvan
kiihkeän sodan tilalle lankeavan rauhan
haamuja kätkevän
kylmän tuulen,
jossa kukaan ei enää edes kuiski
kaikki tuhoutuu
on vain kärsiviä, kuolevia ja kuolleita
joihin tuhoajatkin lukeutuvat
näen harsopuun silmissäni
puun, jota ei voi peitteeltä pelastaa
minä kannan elämäni nuoruutta
tummana taakkana
sinä olet turvassa siellä
vihreässä
oikeassa rauhassa
pidä maailmaamme pystyssä
toivo lepää silmissäsi
kuvitelmissani
saanhan sanoa sinua rakkaaksi
kuinka minä pelkäänkään
maailmamme tuhoutuvan
kiihkeän sodan tilalle lankeavan rauhan
haamuja kätkevän
kylmän tuulen,
jossa kukaan ei enää edes kuiski
kaikki tuhoutuu
on vain kärsiviä, kuolevia ja kuolleita
joihin tuhoajatkin lukeutuvat
näen harsopuun silmissäni
puun, jota ei voi peitteeltä pelastaa
minä kannan elämäni nuoruutta
tummana taakkana
sinä olet turvassa siellä
vihreässä
oikeassa rauhassa
pidä maailmaamme pystyssä
toivo lepää silmissäsi
kuvitelmissani
saanhan sanoa sinua rakkaaksi
Vastaukset 3
Vanhimmat
Todella sympaattinen että myöskin
kantaa ottava tämä runosi,josta
todella suuresti pidän ja harvoin
näin ja tästä aiheesta kirjoitettu.
Hyvä,siis todella
symppis runo ja tälläisiä
täälläkin tarvitaan.
Raskas on runosi nuotti, vaan hieno on kirjoittamasi enempiä erittelemättä.
Kiitokset kauniista, lohduttavasta ja kannustavasta palautteesta! Ihanaa, että jaksoitte kirjoittaa.