Olen nykysisin todella yksinäinen käyn koulussa siellä näen luokkakavereita mutta vapa-ajalla minulla ei ole kavereita muutin kauas entisestä elämästä. Entisessä elämässä kaikilla kavereilla oli pahoja mielenterveys ongelmia. Kaverit hakkasivat minua,olivat hoidossa ja yrittivät itsaria moneen kertaan. Ja valehtelivat aina.
Heihin ei voinut oikein ikinä luottaa ja piti aina olla varovainen. Olen osittain onnellinen,että en paljoa ole enää näihin kavereihin yhteyksissä
ja puhumme harvoin. Haluaisin löytää ystävi joilla ei olisi milenterveys ongelmia ja heidin voisi luottaa. Pärjään yksinkin,kunhan ei tarvitse kestää kaikkea sitä paskaa mitä sekopäiset kaverit ennen toivat elämääni.
Heihin ei voinut oikein ikinä luottaa ja piti aina olla varovainen. Olen osittain onnellinen,että en paljoa ole enää näihin kavereihin yhteyksissä
ja puhumme harvoin. Haluaisin löytää ystävi joilla ei olisi milenterveys ongelmia ja heidin voisi luottaa. Pärjään yksinkin,kunhan ei tarvitse kestää kaikkea sitä paskaa mitä sekopäiset kaverit ennen toivat elämääni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
näistä "ystävistä", kannattaisi olla ottamatta mitään yhteyttä ja olla vastaamatta jos ottavat yhteyttä. Kaikki mitä kerroit on sairasta eikä kuulu ystävyyteen. Kiinnostaako sua mikään harrastus? Niiden kautta löytää usein samanhenkistä porukkaa.
Mäkin olin aikoinaan tosi yksinäinen ja omastakin mielestä outo, mutta menin vaan hengailemaan nuorisoklubeille, leffoihin ja luin ja luin niin helvetisti kaikkee. Se avas mun maailmankuvaa. Yksinäisyyskin on ajoittain ihan jees. Loin eräällälailla oman maailmani johon kuului kaikkea mikä mua kiinnosti: tosiaan ne elokuvat ja sitten kaikenlaiset taide ym. näyttelyt. Ne kehittää jollaintapaa myös ymmärtämään omaa ainutlaatuisuutta ja sitä ettei anna kenenkään, missään eikä mitenkään satuttaa ruumiillisesti eikä henkisesti. Kaikkea hyvää ja jaksamista sulle, mutta muista aina; sä oot hyvä tyyppi ja ainutlaatuinen:)
kamppailulaji, taek wondo,judo tai joku muu sellainen. Siinä kunto kasvais ja oppis pitämään puolensa. Ei kannata ajatella ettei vois mennä yksin sinne, sillä aina sieltä löytyy harjoittelupari ja jengi on innostunutta kun tulee uusia lajinharrastajia. Aluksi voi tuntua vähän orvolta, mutta nopeasti pääsee mukaan kuvioihin vaikka olis ujompikin ;) Tsemppiä, mieti asiaa.
ku lehti ruokalassa ihan resuiseksi selattu tai yhtä yksinäinen kuin pukuhuoneen korttipakka ihan loppuun pelattu aj kaikki jutut relattu ja k0ko mailman paska niskaan kelattu rupee silloin jäsasi relaa ettet paskaan sä delaa ja hommia vääriin pelaa siloin ei auta ku rupee relaa ettei hemmot delaa
vaihtoehtoja, kaikki on valinnoista kiinni.
Minä olen maailman paras netti-ystävä, mutta minulla varmaankin on jonkin asteisia mielenterveysongelmia. Suomeksi sanoen, viihdyn yksin ja vihaan kaikkia.
En halua netin ulkopuolista elämään, koska olen joutunut aika ihmeelliseen seuraan, enkä edes tiedä miksi.