Olen liian huonossa kunnossa opiskellakseni tai tehdäkseni kokopäivätyötä, mutta liian hyvässä kunnossa viihtyäkseni toimettomana. Olen liian huonossa kunnossa nauttiakseni elämästä (väsynyt/surullinen/vihainen) mutta liian hyvässä kunnossa päästäkseni sairaalaan tai sähköhoitoon. Haluaisin parantua tai kuolla, mutta ensimmäinen on nykytieteen valossa mahdotonta ja jälkimmäiseen olen liian pelkuri.
Kun ei kuulu minnekään
Pieni pyöreä
4548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Totaalinen itsekurin puute on kuolemaakin pahempi ilmiö, kuten saimme juuri todeta.
Ja täällä on taas yksi kusipää lausunu mielipiteensä!!!
Sama juttu minulla. Saan työpaikan - yleensä haen hanttihommia ---aina tulee sama vastaan: en sovi tänne - pitäisi hakea opiskelemaan tai jonnekin ylemmille paikoille? Opiskellessa tuntuu että sekoan. Kotona en voi olla.
Olen ajatellut yhdistää jotenkin sellaisen osa-aika/keikkatyö/kotiäitiys/taiteilijuuden. :(
Hei olen itse samanlaisessa tilanteessa ja työhön en pysty juuri nyt.Ainainen väsymys vaivaa ja liian huonossa kunnossa.Ei pääse sairaalaan lepäämään itseltäni.Tuli takapakkia lääketteitä lisättävä ja unilääke taas käyttöön.
Olin juuri psykpolilla ja todettiin aistiharhoja kuuleen kotona Ääniä,meteliä yöllä, vaikka muut ei kuule niitä.Pelastukseni on koirat joiden kanssa liikun ulkona muuten jämähtäisin kotiin.Minulle tämä bipo tuli traumaattisen kokemuksen vuoksi.Toivossa on silti hyvä olla ja jättää asiattomat kommentit huomaamatta.Yleensä niiden esittäjät eivät ymmärrä mitä tuli sanottua.