Koulussa minua jännittää, en keksi tarpeeksi sanottavaa ja olen aika ujo. En meinaa saada kunnolla otetta luokkalaisiin. Kuitenkin tykkään käydä ulkona ja mennä tanssahtelemaan baariin, mutta pelkään että tällä luonteella en pääse mukaan, enkä halua että muut ajattelevat että olen vain hiljainen perässä hiihtäjä joka otetaan ystävällisyydestä mukaan :(
Kannattaisiko jutella tästä asiasta parin luotettavan oloisen luokkatoverin kanssa, vai jatkaa yrittämistä ja odottaa että tämä ujous haihtuu ajan myötä.. Vielä pääsen helposti illanviettoon mukaan, mutta eivät hekään jaksa loputtomasti pyytää kohteliaasti mukaan jos eivät pidä minua hyvänä seurana.
Eikä mitään "jos he ovat ystäviäsi niin hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet", vaan tottakai ihmiset haluavat että on iloinen ja puhelias illanvietossa, eikä hiljainen jurottaja. Minun pitää nyt vaan tsempata...
Kannattaisiko jutella tästä asiasta parin luotettavan oloisen luokkatoverin kanssa, vai jatkaa yrittämistä ja odottaa että tämä ujous haihtuu ajan myötä.. Vielä pääsen helposti illanviettoon mukaan, mutta eivät hekään jaksa loputtomasti pyytää kohteliaasti mukaan jos eivät pidä minua hyvänä seurana.
Eikä mitään "jos he ovat ystäviäsi niin hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet", vaan tottakai ihmiset haluavat että on iloinen ja puhelias illanvietossa, eikä hiljainen jurottaja. Minun pitää nyt vaan tsempata...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kysypä itseltäsi, haluatko olla luuseri, onneton ja syrjäytynyt? Haluatko? Jos et halua, niin ala toimia toisin kuin tähän asti olet toiminut! Kieltäydy olemasta luuseri ja syrjäytynyt. Sinun arvosi ihmisenä ei ole koskaan toisten määriteltävissä. Vain sillä, että itse päätät olla arvokas itselle, on tärkeää. Päätä, että olet arvokas ihminen - ja ala käyttäytyä sen mukaan - aivan riippumatta siitä, miten toiset sinua kohtelevat. Unohda ne toiset. Vain sinä olet tärkeä - sinulle itsellesi.
Helppoa se ei alkuun ole, mutta tiedosta käyttäytymisesi ja oio sitä vähitellen. Kyllä se siitä lähtee sujumaan. Nimim. kokemusta on.
Elämässä on myöhemmin muutakin kuin tuo koulunkäynti ja pääset varmaan ujoudestasi ja arkuudestasi ns. elämänkoulussa joka hioo ne samalla pois yhteiskunnan ja työn ympyröissä ja milloin missäkin? Ei elämäsi ole viellä eletty.Voi tulla mitä vain kivaa ajanmittaan,ja nykyinen kokemuskin voi näyttää hauskemmalta kuin nyt.
Voi kun sitä 15-vuotiaana ajatteli että parikymppisenä ei ole enää niin vaikeaa, mutta se vaan on. Onneksi tässä iässä sentään muut ovat aikuisempia ja ottavat mukaan ja yrittävät edes vähän rohkaista.
Se on kuules niin, että ne illanvietot on luusereita varten ja opiskelu on voittajia varten. Alat panostamaan opiskeluun ja itsesi kehittämiseen. Kaljailloista ei sinulle elämässä ole apua.
Syrjäytymisellä ei tarkoiteta sitä, että jäät pois kaljankittaamisesta ja muusta "juhlimisesta". Päinvastoin, pidättäytymällä "standardinmukaisesta" opiskelijaelämästä sinulla on paremmat mahdollisuudet suorittaa opintosi mallikkaasti ja päästä työelämään kiinni.
Heh, jopa opettajat painottivat että "opiskelu on elämän parhainta aikaa...kaikki opiskelijabileet ja nämä..pitäkää siinä kuitenkin sellainen sopiva suhde että ei pelkästään opiskelua mutta ei pelkästään sitä juhlintaakaan". Ja olen samaa mieltä. Kyllä, haluan menestyä myös työelämässä ja tulen sen tekemäänkin, riippumatta siitä olenko kaljoittelussa mukana. Hauskat illanvietot ja hyväksymisen tunne ovat parasta mitä tiedän ja ne vain auttavat opiskelussa kun on hyvä mieli. Kaverit ja sosiaalinen elämä menee vähän edellekin kuin opinnoissa/työelämässä menestyminen: ei raha onnelliseksi tee.
Tuo on totta, pelkkä puurtaminen ei ole mitään elämistä. Ei kai elämän ainoa tavoite ole menestyminen?! Surullista, jos on! Kyllä todellakin ihmissuhteita tulee vaalia, ja erityisesti nuoruusikään kuuluvat myöskin nämä "kaljaillat". Nehän ovat osa sosiaalista elämää. Paremmin sitä jaksaa, kun välillä vähän tuulettuu. Ei sen tietenkään tarvitse tarkoittaa, että vedetään kuin viimeistä päivää. Eihän se silloin enää hauskaa olisikaan, mutta muutama silloin tällöin tekee hyvää, ja jopa rentouttaakin. Minusta ainakin tulee hieman vapautuneempi muutaman alkoholiannoksen jälkeen, mutta tärkeää toki on, ettei ota liikaa. Minäkin olen hiljainen porukassa. Siinä vaan on jotenkin vaikea keksiä juttua, varsinkin jos joukossa on paljon vain puolituttuja. Olisihan se mukavaa olla sellainen hauska ja rento läpän heittäjä. Toisaalta, kun ajattelen lähtökohtaani (olen ollut todella syrjäänvetäytyväinen), olen ihan tyytyväinen saavutukseeni, sillä yhden-kahden läheisen ystävän seurassa saatan nykyään olla jopa puhelias, riippuuhan se tietysti vielä fiiliksestä ja porukastakin...
No kuitenkin, kyllä sä musta voisit puhua kavereilles tuosta, jos koet sen ongelmaksi. Sittenpähän ystäväsikin tietävät paremmin mistä on kyse, ja sinäkin kuulisit heidän mielipiteensä asiasta. Voihan olla, ettei hiljaisuutesi olekaan niin paha, kuin itse koet. Ehkä sinäkin mietit liikaa seurassa sanomisiasi, niinkuin minä joskus. Aina ei pitäisi niin miettiä, vaan sanoa mitä mieleen tulee, (tietenkin kohtuus kaikessa), ja voihan sitä välillä olla hiljaakin. Ei sekään välttämättä pahasta ole...
Totta muuten tuokin, mitä joku sanoi, ettei tuo jännittäminen ja arastelu välttämättä vielä parikymppisenä niin radikaalisti helpota. Sanoisinpa, että nyt kun olen jo lähellä kolmeakymppiä, alkaa ensimmäistä kertaa helpottaa kunnolla, mutta sekin on tietenkin henkilökohtaista, ja matkaa täydelliseen vapautumiseen minullakin vielä on...
Minäkin kyllä olen iloinen saavutuksestani, kun vertaa siihen mitä elämäni oli 15-vuotiaana. Mutta aina sitä vaan vertaa muihin ja tuntee itsensä huonommaksi sosiaalisesti.
Mutta eihän vertaaminen ole järkevää, koska jokaisella on ihan omat lähtökohdat ja sattumat elämän alkuvaiheessa. Joku jolla olisi sama ujo perus-persoonallisuus ja koulukiusaamista, ei ehkä olisi edes tässä vaan kokonaan yrittämättömänä neljän seinän sisällä. Olen suht ylpeä saavutuksestani. Ja jatkan yrittämistä.
Ehkä tästä voisi joskus illanvietossa kavereille mainita, ja jos menee liian tunteiluksi niin pistää humalan piikkiin;)
Itse tosiaan olin tuo 21-vuotias aloittaja.