Kertominen?

minustalin tosi vaikeeta tuo kertominen ja nyt kuitenkin jo kolmas tulossa. ekasta kerroin ihan suoraan äitilleni heti rv 12 ultran jälkeen. tokaa kun jäin odottamaan ei kerrottu kenellekkään, ei edes vanhemmillemme ( kolme KM siinä välissä). kaikki kysyi sit itse kun tuota mahaa alko näkymään. nyt kun kolmatta jäin odottamaan kerroin lähi ystävilleni, mieheni ei vielä kertonut kenellekkään. äitini kysyi just maanantaina et millos tää uus vauva syntyy, hän on äitini ja äiti kyllä huomaa :). en vaan tiennyt miten kertoa nyt kun raskaus jo rv 16. olisi niinku ollut helpompi keroa vähän aikaisemmin :).
kaikilla vähän erinlainen suhde vanhempiinsa, toiset kertoo heti kun itse huomaa että raskaana. toiset laittaa viestin ja toiset taas vie ultrasta kuvan ja sillä selvä.

Meillä kerrottiin miehen äitille samana päivänä kun oli plussa testiin tullut.
tokaistiin vaan kun iltapalalla oltiin että mitäs tuleva mummo. :) mitään negatiivistä ei tullut, itse tuolloin 19, täyttänyt jo 20.
Omalle "äitilleni" (sijaisäiti, kun omat vanhemmat kuolleet kun olen ollut lapsi.)
hän ei ensin ollut kovin innoissaan..nyt mielellään seurailee masun kasvua ja kuuntelee kuulumisia.
Mutta, tekstiviesti on myös oiva tapa, itse laitoin pienen lorun muodossa ystäville ja tutuille tuon meidän vauva uutisen tekstiviestinä.
Mummilleni laitoin kortin ja kirjeen ja ultra kuvan, oli mielissään. joten sekin on ihan hyvä tapa lähestyä tuollaisessa asiassa, ja nythän on tulossa ystävänpäivä niin mikä ettei ystävänpäivä kortissa tuosta kertoisi?
Voithan tietysti soittaa ja kertoa suoraan.
Onnitella vaikka tulevia isovanhempia :)
Tapoja on monia...toivottavasti läydät sen itsellesi parhaan.
Ja luuletko että tuo ikäsi on se miksi kertominen olisi vaikeampaa?

kummankin vanhemmille heti kun oltiin käyty alkuraskauden ultrassa viikolla 7 varmistumassa, että vauvan sydän siellä tosiaan sykkii. Sitä ennen olin kertonut siskoilleni ja parhaalle ystävälleni. Sitten pidettiin muutama viikko hiljaisuutta ja muulle lähipiirille kerrottiin siinä viikon 12 jälkeen. Miehellä tosin kesti kauemmin kertoa ystävilleen asiasta, mutta joulun jälkeen mieskin kertoi sitten asiasta avoimesti.

Meillä on läheiset välit kummankin vanhempiin ja perheisiin yleensäkin ja tuntui luonnolliselta kertoa uutinen heille heti. Toki mielessä oli keskenmenon vaara, mutta jos niin olisi käynyt, olisin kaivannut nimenomaan perheen tukea joten tulen todennäköisesti jatkossakin kertomaan näistä asioista perheelleni heti.

Yli 7 vuotta sitten, kun aloin odottaa esikoista, soitin äidilleni heti raskaustestin tehtyäni. Olin tuolloin ihan sekaisin hämmennyksestä, ilosta ja paniikistakin, koska minulle oli aiemmin lääkärissä sanottu, etten todennäköisesti tule koskaan saaamaan biologisia lapsia. Lapsi oli siis todellinen yllätys, enkä tuolloin 23-vuotiaana ollut ehtinyt edes vauvakuumetta vielä potemaan. Äitini otti uutisen tyynen rauhallisesti vastaan, mutta oli tietysti iloinen. Hän oli asiasta sitten isälleni kertonut.
Nyt tästä tulevasta kesävauvasta en rynnännyt ihan niin pian kertomaan. Taidettiin miehen kanssa kertoa minun vanhemmilleni joskus viikon 11 paikkeilla. Ensin kerrottiin, että ollaan menossa naimisiin ja pyydettiin heidät häihin. Sitten lisäsin, että vauvakin on muuten tulossa. Suhtautuminen oli jälleen rauhallista, mutta ilahtunutta. Miehen vanhemmille kerrottiin samoihin aikoihin.

olen 19-vuotias ja viikoilla 9 2, ensimmäisessä neuvolassa nyt käyty, mutta vanhemmille ja muulle suvulle ajattelin kuitenkin kertoa vasta ultran jälkeen (vk. 12) kun tiedän, että kaikki on masussa hyvin. :)
Ei tule olemaan helppoa minullekkaan, joten ymmärrän huolesi..! Tsemppiä :)