imukuppi synnytys?

mulla synnytys oli kestänyt 21tuntia ja rapiat päälle..(kivuliaita suppareita 3vrk ennen syntymää) ja ponnistusvaihe kesti kauan, voimat lopussa ihan totaalisesti.lääkäri päätti että nyt se lapsi syntyy ja rupesi toimimaan. niin sen takia imukuppi apuun..siis en vaan yksinkertaisesti enää jaksanut työntää vaikka kätilölauma käskikin. itse imukuppia en ite tuntenut ja muutenkaan siitä ei ole mitään mielikuvaa.voi olla että univelka ja kaikki lääkkeet teki jo tepposiaan..

Vauvan happiarvojen lasku johti meillä siihen, että yritettiin imukuppia. Se ei kuitenkaan toiminut, joten jouduttiin hätäsectioon.

Mulla päädyttiin imukuppiin pitkittyneen ponnistusvaiheen takia, 1,5 h. Ilmeisesti syynä liian kireät lihakset tuolla alapäässä, niin lapsi ikään kuin jäi jumiin, vaikka miten puskin ja ponnistin. Ei jäänyt imukupista mitään traumoja, mitä nyt episiotomiahaava tulehtui ja oli todella kipeä pitkän aikaa.

Mulla oli vauhdikas käynnistyssynnytys, kaiken kaikkiaan 8h. Ponnistusvaihekaan ei ollut pitkä, mutta lapsen happiarvot laskivat. Kätilö teki epparin, puudutti hyvin ja sitten lääkäri nappasi imukupilla, mutta piti vain ponnistaa. Syynä näen asiaan sen, että synnytys käynnistettiin, mulla ahtaat paikat (pelvimetriassa raja-arvot), oli yösynnytys ja tietenkin epiduraali myös siinä sivussa. Eppari parani hyvin. Paremmin toivuin kuitenkin kuin sektiosta, mikä myös koettu, vaikka siitäkin toivuin tosi hyvin. Saa nähdä uskaltaako enää lapsia tehdä, eniten pelottaa lapsen vointi synnytyksissä.

Mulla oli tän ekan kanssa supistuksia pari päivää ennen kun lapsi syntyi. En pystynyt nukkumaan kahteen yöhön ollenkaan, vimppo yönä soitin sairaalaan, josta neuvottiin, ettei kannata vielä tulla, vaan olla niin pitkään kotona kuin suinkin.

No sitten kun viimein kehdattiin mennä sinne sairaalaan, niin auki oli 7.5 cm, eikä saanut enää puudutuksia. Olin ihan väsynyt valvomisen ja kipujen takia ja sitten supistukset alkoivat heikentyä, eikä kohtu jaksanut enää supistaa. Ponnitusvaiheeseen mentiin lopulta "väkisellä" kalvojen puhkaisulla ja yritin 50 min ponnistaa ilman mitään ponnistamisen tarvetta tai hajuakaan miten ponnistetaan :-O Siihen sitten imukuppi otettiin käyttöön. Eka lääkäri yritti kahdella eri imukupilla monta vetoa, mutta ei auttanut. Lopulta toinen lääkäri tuli ja vauva syntyi. Sinällään välilihan leikkaamista ja pieniä repeämiä tai imukupin käyttöä ei kyllä siinä kivussa huomannut ollenkaan!

... ei tunnekaan äiti vaan lapsi. Kuppihan tulee lapsen päähän kiinni, joten eipä se äitiä kiristä. Se on tosiasia, että väliliha joudutaan leikaamaan, jotta kuppi saadaan laitettua.
Kuppia käytetään avuksi vetämään lasta ulos samalla kun äiti ponnistaa.

Tsemppiä!

Synnytykseni sujui muuten hyvin, mutta vauvan sydänäänet laskivat välillä turhan alas. Ponnistusvaiheessa vauvan sydänäänet laskivat lopulta niin alas, että lääkäri päätti käyttää imukuppia.
Vauva syntyi napanuora kaulan ympärillä, mutta hyvinvoivana! Ponnistuvaihe kesti vain 12min.

Eppari tehtiin imukupin vuoksi, mutta se parani todella nopeasti enkä ollut kipeänä kuin muutaman päivän. Istumaankin pystyi heti!

niin 3 vrk käynnistettiin ja voimani oli ihan lopussa. sit imukuppi ja ittos yli viisi kertaa ja lapsen pää tohjona...juu kaikki lääkärit ei hallitse imukupin käyttö ja sitten ei uskallettu sektioita tehdä tai ei osattu ??? suosittelen suuria sairaaloita, jossa sektiot joka päiväistä toimintaa..nyt sitten eletään sairaalakammon kanssa ja lapsia ei ilman sektiota uskalla synnyttää, jäi haaveeksi suurperhe. Toki olen onnellinen, että yksi ihana vauva täällä sylissä jokeltaa ja toinen enkelinä suojelee meitä. Harvinaisia nämä mokat, mutta näitä ei saisi tulla yhtään. Koin asema aivan erilaiseksi HUS alueella, jossa riitti ammattitaitoa ja pätevyyttä aivan erilailla.

ponnistelin tunnin sydänäänet vauvalla laski ja piti saada nopeasti ulos. Helppo veto eikä jäänyt sen suhteen traumoja. Laittoi kirpaisi hieman ja ulosveto toisen hieman kun repeytyi... Epiduraali oli alla en tiedä sitten miten paljon olis sattunu ilman sitä :)