Näinkö se menee. Rakkaus ei riitä mihinkään, arkuus on ylivoimainen vastustaja. Vai oliko se sittenkin niin, että yksin rakastan edelleen ja siksi minä en pysty ja sinä et halua...? Onhan niitä syitä muitakin mahdollisia, elämä on... En tiiä, oon myös jotenki huolissani susta, m. Toivottavasti turhaan, kai sulla on kaikki hyvin...???? aina voin toivoa, että heijastelen tässä vaan omaa väsymystäni ja aurinko on just pilkistämässä tuon harmauden takaa.
onneton
olotila on
9869
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
hänen kanssa etkä näin? näillä ei oikein ole kyllä mitään virkaa. Laita tunnisteet niin hänkin tunnistaa.
Jotenkin tuntuu niin hukkaan heitetyltä tällaiset
viestit ja kuitenkin,, kai se oikea ihminen ansaitsee myös tietää ajatuksistasi?
Mä ite aina ajattelen että nää loukkaa sitä ihmistä
kenelle kirjotellaa näin taivaan tuuliin.
turhaahan tämä onkin. Epätoivoissan voi joskus saada sellaistakin päähänsä, että tätä kautta olisi pienen pieni mahollisuus että jotain saisi selvitetyksi. Mut vaikka sydän on vilpitön, aina ei voi onnistua. Enimmäkseen tuntuu, että kaikki mikä voi mennä pieleen, menee myös.
Hyvää ystävänpäivää vaan siitä huolimatta. Voisin toivottaa hyvää lomaa myös, siltä varalta etten sitäkään saa sanottua. Noloa myöntää, kuinka kovasti sekin ikävä sattuu jo etukäteen.
miehelle?
vielä minne päin Suomea?
viestisi asioista selviä.
jos voisin. Asioita olisi miljoonittain puhuttavana, mutta tänäänkään en ole hänen kanssaan sanaakaan vaihtanut. Ihminen vaan joskus on niin kaukana, vaikka olis kuinka lähellä. Pitkälti omaan piikkini menee, en hänen päätään tästä pölkylle ole laittamassa. Jos voisinkin kertoo, mitä mun elämään kuuluu ja mitä ajattelen. Tunteeni hänen pitäisi tietää, ei ne oo miksikään muuttuneet siitä kun ne olen kertonut, yrityksistä huolimatta.
Näistä palstoista on apua ku tietää sitten ettei ole ainut ikävöijä.....
Muuta apua niistä ei sitten olekaan.
Minäkin ikävöin ikävöin ja ikävöin omaa kultaani, jota en voi enää ikinä edes kutsua sillä nimellä...enkä tehdä niitä miljoonia asioita yhdessä enää mitä ehdittiin tehdä, vaikka se aika ei niin montaa vuotta ollutkaan..enkä nukkua vieressäsi...enkä silittää hiuksiasi...
Tänään ei taida olla taaskaan helpompaa....
Onko tämän ikävän jälkeen elämää....
sinun kanssasi? Sitä tässä mietin...
rakkaudesta eikä huolesta,, jos oikeastituntee
ne kertoo myös hänelle. Turhaan ruikutat.
ei kumpaankin.