nostaminen ja kantaminen.

Mieti, millä tavalla nostat lastasi
Raskautesi on nyt jo niin pitkällä, että sinun tulee miettiä sitä, mitä ja miten nostat. Sinun kannattaa olla nostelematta vanhempaa lastasi, jos se vain on mahdollista. Jos ensimmäinen lapsesi on edelleen hyvin pieni, älä pidä häntä kantaessasi lanteitasi vasten. Se ei ole hyväksi selälle, ei varsinkaan nyt, kun olet raskaana.

Jos sinun on pakko nostaa lastasi, mene polvillesi ja käytä reisilihaksiasi selkälihasten sijasta. Kun pidät lastasi lähellä kehoasi, hän ei tunnu niin painavalta. Mieti myös sitä, milloin sinun on pakko kantaa lastasi ja milloin voit keksiä jonkin muun ratkaisun. Jos sinulla on tapana nostaa lapsi syliisi, kun lohdutat häntä, mene mieluummin istumaan lapsen viereen. Istu polvillesi tai mene kyykkyyn, jos pystyt, ja anna lapsellesi halaus. Tärkeintä on, että olet lapsesi silmien korkeudella ja voit antaa hänelle fyysistä läheisyyttä.

Vanhempi lapsesi voi varmasti kävellä itsekin
Isompi lapsesi oppii pian, että äiti ei enää kanna häntä. Välillä voi tietysti tulla eteen kiistoja, kun lapsesi oivaltaa, että äiti ei enää toimikaan samalla tavalla kuin ennen.

Tilanne on varmasti tuttu jo päiväkodista, kun haet lapsesi sieltä työpäivän jälkeen. Lapsesi on väsynyt ja haluaa, että häntä kannetaan, mutta äiti kieltäytyy. On täysin normaalia ja ymmärrettävää, että lapsesi tulee siitä surulliseksi, itkee tai jopa raivostuu. Tällaisessa tilanteessa sinun kannattaa antaa lapselle tilaa ja aikaa reagoida. Jos yrität ymmärtää lapsesi käytöstä ja jos kerrot hänelle, että ymmärrät hänen mielipahansa, lapsesi rauhoittuu nopeasti.

Joskus on helppo menettää malttinsa, ja se on täysin normaalia. Tärkeintä on, että huonotuulisuus ei ole pysyvä olotila. Yritä antaa lapsellesi enemmän aikaa. Laske kymmeneen. Useimmat konfliktit ratkeavat itsestään, jos annat lapselle muutaman minuutin aikaa rauhoittua. Muista aina, että myös lapsen on saatava kokea vanhempiensa sietokyvyn rajat. Lapsenne kestää kyllä sen, että olette joskus väsyneitä ja menetätte kärsivällisyytenne. Sellaistahan elämä on, ja lapset ovat usein vahvempia kuin luuletkaan.
2310
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Höpön höpön, nostelen ja kanniskelen töissäni päivittäin esikoistani painavempia lapsia päivittäin... raskaus ei ole sairaus!

Äänestä

Pakko vaan kannella lasta kun se ei osaa vielä seistäkkään itse ja tuskin oppii kävelemäänkään ennen vauvan syntymää...
Mut hyvin on menny, alkaa toi 10,5kg olla välillä raskas varsinkin ulkovaatteissa, mut niin kuin aikaisempikin kirjoitti, ei raskaus ole sairaus. :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


......................... kirjoitti:

Mieti, millä tavalla nostat lastasi
Raskautesi on nyt jo niin pitkällä, että sinun tulee miettiä sitä, mitä ja miten nostat. Sinun kannattaa olla nostelematta vanhempaa lastasi, jos se vain on mahdollista. Jos ensimmäinen lapsesi on edelleen hyvin pieni, älä pidä häntä kantaessasi lanteitasi vasten. Se ei ole hyväksi selälle, ei varsinkaan nyt, kun olet raskaana.

Jos sinun on pakko nostaa lastasi, mene polvillesi ja käytä reisilihaksiasi selkälihasten sijasta. Kun pidät lastasi lähellä kehoasi, hän ei tunnu niin painavalta. Mieti myös sitä, milloin sinun on pakko kantaa lastasi ja milloin voit keksiä jonkin muun ratkaisun. Jos sinulla on tapana nostaa lapsi syliisi, kun lohdutat häntä, mene mieluummin istumaan lapsen viereen. Istu polvillesi tai mene kyykkyyn, jos pystyt, ja anna lapsellesi halaus. Tärkeintä on, että olet lapsesi silmien korkeudella ja voit antaa hänelle fyysistä läheisyyttä.

Vanhempi lapsesi voi varmasti kävellä itsekin
Isompi lapsesi oppii pian, että äiti ei enää kanna häntä. Välillä voi tietysti tulla eteen kiistoja, kun lapsesi oivaltaa, että äiti ei enää toimikaan samalla tavalla kuin ennen.

Tilanne on varmasti tuttu jo päiväkodista, kun haet lapsesi sieltä työpäivän jälkeen. Lapsesi on väsynyt ja haluaa, että häntä kannetaan, mutta äiti kieltäytyy. On täysin normaalia ja ymmärrettävää, että lapsesi tulee siitä surulliseksi, itkee tai jopa raivostuu. Tällaisessa tilanteessa sinun kannattaa antaa lapselle tilaa ja aikaa reagoida. Jos yrität ymmärtää lapsesi käytöstä ja jos kerrot hänelle, että ymmärrät hänen mielipahansa, lapsesi rauhoittuu nopeasti.

Joskus on helppo menettää malttinsa, ja se on täysin normaalia. Tärkeintä on, että huonotuulisuus ei ole pysyvä olotila. Yritä antaa lapsellesi enemmän aikaa. Laske kymmeneen. Useimmat konfliktit ratkeavat itsestään, jos annat lapselle muutaman minuutin aikaa rauhoittua. Muista aina, että myös lapsen on saatava kokea vanhempiensa sietokyvyn rajat. Lapsenne kestää kyllä sen, että olette joskus väsyneitä ja menetätte kärsivällisyytenne. Sellaistahan elämä on, ja lapset ovat usein vahvempia kuin luuletkaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu