Hei!
Minulla on kohta 5-vuotias poika ja 3-vuotias tyttö. Lapsemme ovat sisaruspäiväkodissa, ja leikkivät siellä enimmäkseen yhdessä. Eli uusia kavereita ei liiemmin ole, tai aina ovat kuitenkin yhdessä. Päiväkodissa on vaan kehuttu, miten tasapainoisia meidän lapset ovat, ja ero tulee kuitenki ens vuonna kun esikoinen menee eskariin, joka on koululla. Silti huolestuttaa...vaikka itse ainoana lapsena oon toisaalta onnellinen, että on sisarus, jonka kanssa on läheinen
Minulla on kohta 5-vuotias poika ja 3-vuotias tyttö. Lapsemme ovat sisaruspäiväkodissa, ja leikkivät siellä enimmäkseen yhdessä. Eli uusia kavereita ei liiemmin ole, tai aina ovat kuitenkin yhdessä. Päiväkodissa on vaan kehuttu, miten tasapainoisia meidän lapset ovat, ja ero tulee kuitenki ens vuonna kun esikoinen menee eskariin, joka on koululla. Silti huolestuttaa...vaikka itse ainoana lapsena oon toisaalta onnellinen, että on sisarus, jonka kanssa on läheinen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nythän se luonteva kohta tulee, jolloin lapsenne etsivät itselleen muita kavereita. Heillä on varmasti hyvät yhteistyötaidot, kun ovat keskenään paljon touhunneet. Siltä pohjalta on helpompaa solmia kaverisuhteita. Tietysti voi pieni ikävä olla aluksi, mutta se menee ohi ja on vain elämää. Sitten, jos lapset eivät saa omissa ryhmissään kavereita, juttele asiasta päiväkodilla ja eskariryhmässä.
.. että kun pienemmältä sisarukselta lähtee se "puolestapuhuja" ja "suojelija", niin lapsi ei sitten osaa ilmaista itseään ja jää vähän jalkoihin.
Meillä kävi näin.
Lapsi valitti siitä.
Sanoin, että hänen pitää itse sanoa, itse pyytää jne, ettei tädit tiedä mitä hän ajattelee. Aiemmin kun isompi sisarus tiesi mitä pikkusisar haluaa ja toivoo ja tarkoittaa ja tahtoo ja hänen itsensä ei tarvinnut tehdä mitään, isompi hoiti asiat...