Tähän sit tultiin

Ihan samoista lähtökohdista me lähdettiin myös liikkeelle, voin todella ymmärtää miltä tuntuu. Me ollaan 23-vuotiaita ja terveita ja terveillä elämäntavoilla eläviä, mutta lasta ei vaan kuulunu vaikka mitä teki ja vaikka minkälaisia poppakonsteja yritti. Lisäksi oli hirveän raskasta mulle ainaki katsoa ku kaverit ympärillä tuntu tulevan raskaaksi pelkästä aivastuksesta. Mutta sitte me päätettiin, että mennään tutkimaan ja ihmiset sielä oli tosi ymmärtäväisiä, tuli helpottava olo jo siitä että joku tajuaa, sano että on normaalia tuntia tiettyjä tunteita joita ite on piettäny outoina ja joskus myös väärinä ( kateus niitä kohtaan joilla on helpompaa). Ihan hyvä se on mennä tutkimuksiin,koska sittepähän tietää onko jossaki vika vai ei, ja vaikka vika oiski niin on olemassa hoitoja. Tsemppiä ja voimia kovasti teille ja muista ettet tosiaan ole tämän asian kanssa yksin, meitä on muitaki : )

Heippa!

Oli ihan oikea päätös, että varasit ajan gynelle. Siitä lähtee asiat rullaamaan, eikä tarvi pähkäillä epätietoisuudessa. Saattaahan tutkimus- ja hoitoprosessi joskus olla aika rankkaa, mutta kuitenkin se kannattaa ja voi itseänsä sillä lohduttaa ja rauhoittaa että ainakin yrittää kaikkensa. Ja voihan olla, että teidän tapauksessa riittää jokin pieni apu?

Meillä kesti kaks vuotta ennen kuin päästiin kunnon hoitosuhteeseen (eka lääkäri käski vaan odotella ja yrittää vielä, toinen lääkäri oli idiootti, joka ei kunnolla meille tutkimustuloksia selittänyt, mutta nyt kolmas lääkäri on oikeen ihana ja pätevä). Ja nyt on silleen niin helpottunut ja luottavainen olo, että kyllä tää tästä vielä :) Luotan siihen, että lääketiede auttaa. Ja myös se, että nyt stressaan vähemmän kun tiedän että asia on hoidossa. Stressihän on aika pahasta raskaaksi haluavalle.

Ymmärrän myös erittäin hyvin sen että on vaikeeta kun ystäväpiirissä paljon vauvoja. Mulla sama juttu. Ja kyllä se niin on, että vaikee siinä on oikeen aidosti ja sydämen pohjasta toisen raskausuutisista iloita, kun itsellä niin taistelua ja monia pettymyksiä jo takana. En myöskään kauheesti halua raskaana oleville / tuoreille äideille omaa suruani valittaa, koska sitten heille tulis syyllinen olo.
Siks tämä palsta on ihana henkireikä. Ja on niin mahtavaa huomata, etten olekaan maailman ainut nainen jonka vaikee tulla raskaaksi! Meitä on monta ja tuetaan toisiamme :)
Eli toivotan teille sylikaupalla voimia, tsemppiä, luottavaista mieltä ja tietysti nopeaa onnistumista!

Meillä ollut samanlainen tilanne... Nyt ikää 26v, n. 3 v yritystä takana, 1. ivf epäonnistui ja nyt menossa 1. PAS. Tänään tein raskaustestin ja elämäni ensimmäinen plussa tuli!!!
Haluan tällä rohkaista teitä että hoitoihin meno kannattaa!! Mua ainakin helpotti hirveesti se kun sain antaa ongelmamme ammattilaisten käsiin, ja kun sai tietää että missä mättää ja mitä asialle voi tehdä! Mitä nuorempana aloitatte, sen parempi! Lääketiede on ihmeellinen ja voi auttaa toivottomissakin tilanteissa!!:) Voimia ja rohkeutta teille!

mitään hoitoja, mutta raskautumiseen on kulunut molempien kohdalla pitkä aika, toisen 3, toisen 4 vuotta. Kummassakaan meissä ei ole tutkimuksissa löydetty mitään vikaa...että näinkin voi olla.

Toivoa kaikille!