Sairastuin masennukseen perhepiirissä tapahtuneen menetyksen vuoksi pian uuden työsuhteen alkamisen jälkeen. Nyt olen ollut 2vkoa sairaslomalla, niistä yhden laitoshoidossa itsetuhoisuuden vuoksi. Viikko vielä jäljellä. Ensi viikko siis jo menee omavastuulla, koska työsuhde ei ole kestänyt 60 päivää.
Alun perin oli tarkoitus, että olisin palannut töihin ensi maanantaina. Ensin ajattelin turvata selustani palaamalla töihin ja näyttämällä kynteni. Mietin myös onko varaa jäädä sairaspäivärahalle. Eilen sitten hain vielä ensiviikoksi sairaslomaa, koska en tunne olevani työkykyinen, kun jo itseni hoitaminen tuntuu vaativan hurjasti ponnisteluja. Pelkäsin, että liian aikainen töihin palaaminen toisi henkilökohtaista persnettoa tilanteeseen. Olen siis sosiaali- ja terveysalalla, ja nykyinen työni on enimmäkseen päivätyötä. Syksyllä yritin pyörittää perheemme arkea kolmivuorotyössä, joka ei toiminut sitten millään. Pelkään hirmuisesti työpaikan menemistä, etenkin sen jälkeen kun kävin pomon juttusilla - vaikka hän antoikin ymmärtää, että töitä kyllä olisi tekevälle. Kuitenkin on se pelko persiissä, että unelmatyö menee tällaisen takia, vaikka yritänkin olla mahdollisimman rehellinen työnantajaa kohtaan.
En halua esittää, että pää on kunnossa ja että olen täysin työkykyinen, vaan hoitaa itseni ensin kuntoon. Toisaalta, jotta jaksan hoitaa muita, täytyy minun hoitaa itseni ensin kuntoon.
Otin hurjan riskin siis jatkaa sairaslomaa. Työsopimus on helmikuun loppuun ja jatko on kuulema auki. Vastuullisena työntekijänä haluan kuitenkin varmistaa työkyvykkyyteni, jotta voin palvella firmaa. Ymmärrän tietysti, että tällaisen sairasloman jälkeen työnantaja pelkää joutuvansa kuseen, jos palkkaakin minut. Itse olen valmis tekemään kaikkeni sen eteen, että kuntoutuisin ja voisin jatkaa nykyisessä työssäni, koska paluu vuorotyöhön saattaa olla vihonviimeinen niitti tähän elämän tilanteeseen. Työttömyyshän ei tällä alalla tule vaivaamaan. Tämän olen sanonut suoraan pomollekin.
Mitä te ajattelisitte tilanteessani? Olinko hölmö vai onko työnantaja hölmö, jos luottaa työpaikan säilymiseen? Ymmärtääkö kukaan pointtiani ja mitä mieltä ulkopuolisena olette, jos ajattelette työnantajan näkökulmasta?
Alun perin oli tarkoitus, että olisin palannut töihin ensi maanantaina. Ensin ajattelin turvata selustani palaamalla töihin ja näyttämällä kynteni. Mietin myös onko varaa jäädä sairaspäivärahalle. Eilen sitten hain vielä ensiviikoksi sairaslomaa, koska en tunne olevani työkykyinen, kun jo itseni hoitaminen tuntuu vaativan hurjasti ponnisteluja. Pelkäsin, että liian aikainen töihin palaaminen toisi henkilökohtaista persnettoa tilanteeseen. Olen siis sosiaali- ja terveysalalla, ja nykyinen työni on enimmäkseen päivätyötä. Syksyllä yritin pyörittää perheemme arkea kolmivuorotyössä, joka ei toiminut sitten millään. Pelkään hirmuisesti työpaikan menemistä, etenkin sen jälkeen kun kävin pomon juttusilla - vaikka hän antoikin ymmärtää, että töitä kyllä olisi tekevälle. Kuitenkin on se pelko persiissä, että unelmatyö menee tällaisen takia, vaikka yritänkin olla mahdollisimman rehellinen työnantajaa kohtaan.
En halua esittää, että pää on kunnossa ja että olen täysin työkykyinen, vaan hoitaa itseni ensin kuntoon. Toisaalta, jotta jaksan hoitaa muita, täytyy minun hoitaa itseni ensin kuntoon.
Otin hurjan riskin siis jatkaa sairaslomaa. Työsopimus on helmikuun loppuun ja jatko on kuulema auki. Vastuullisena työntekijänä haluan kuitenkin varmistaa työkyvykkyyteni, jotta voin palvella firmaa. Ymmärrän tietysti, että tällaisen sairasloman jälkeen työnantaja pelkää joutuvansa kuseen, jos palkkaakin minut. Itse olen valmis tekemään kaikkeni sen eteen, että kuntoutuisin ja voisin jatkaa nykyisessä työssäni, koska paluu vuorotyöhön saattaa olla vihonviimeinen niitti tähän elämän tilanteeseen. Työttömyyshän ei tällä alalla tule vaivaamaan. Tämän olen sanonut suoraan pomollekin.
Mitä te ajattelisitte tilanteessani? Olinko hölmö vai onko työnantaja hölmö, jos luottaa työpaikan säilymiseen? Ymmärtääkö kukaan pointtiani ja mitä mieltä ulkopuolisena olette, jos ajattelette työnantajan näkökulmasta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärrän täysin huolesi. Ei toisia voi täysipainoisesti hoitaa, jos et ole kunnossa itsekkään. Ensin oma terveys. Siitä voi tulla työpaikan menetys, mutta onhan noita hoitoalan hommia joka nurkalla. Itse sain vuosi takaperin potkut samantien, kun ilmoitin sairaslomaa hakevani. Se on niin paljon kiinni siitä, miten työnantaja suhtautuu asiaan. Onnea sulle.
Häviätko toisaalta mitään,jos menet töihin kokeilemaan?Potilaat antavat joskus uskomattomasti voimaa.
Jos viitsii hassata verorahoja täysin turhaan.
Sinulla on "unelma"-pätkätyö, jota et viitsi sitäkään hoitaa. Se on niin helppo olla sairiksella täysin määrittelemättömiä aikoja, kun pää ei ole kasassa. Entäs kun teet virheitä työssäsi, pääsi takia? Puistattaa ajatellakkin.
Itse teen 16 tuntista työpäivää, eikä päälläni ole ollut aikaa hajota. Tätä on jo takana 10 vuotta.
Mitenkä mieleeni väkisinkin tulee vain se, että kohdallasi on kyse pelkästä itsesäälistä, ja laiskuudesta.
kateus?katkeruus?.oma loppuunpalaminen tai ehkä koet olevasi työyhteisöllesi korvaamaton?eihän tuokaan nyt ihan terveen menolta kuulosta 16h työpäiviä 10v putkeen.jep jep...Miksiköhän nää asiat tulivat tekstistä mieleen:)