Uskotteko hyvät ihmiset, että joku vuosi sitten suitsutettu positiivisuusaate sai minun elämäni menemään hyvinkin vaikeaan masennukseen?
Olin toiminut myyntityössä ja olin tarkoituksellisesti ottanut elämääni sellaisen asenteen, että olin aina positiivinen ja ajattelin aina toisia ennen itseäni.
Hyvinhän kauppa kävi ja sain paljon hyviä ystäviä.
Mutta leikkasin kokoajan itseltäni.
Ajauduin vuosien mittaan sellaiseen tilanteeseen, että olin pakon sanelemana pakoitettu hakeutumaan auttaviin käsiin.
Minulle sanottiin suoraan, että on ihmisen joskus ajateltava itseään. Empaattisuus on hieno asia, mutta ensin on pidettävä huolta itsestään ennen kuin voi auttaa muita.
Ostin vähillä rahoillani (sairauspäiväraha) moottoripyörän, josta psykiatri sanoi, että hieno homma nyt sinä olet kerrankin tehnyt niinkuin olet halunnut.
Siksi kerron tämän, että muistakaa hyvät ihmiset ensin pitää huolta itsestänne. sitten voitte myös auttaa muita. Älkää ottako liikaa toisten ikeitä kannettavaksi.
Olin toiminut myyntityössä ja olin tarkoituksellisesti ottanut elämääni sellaisen asenteen, että olin aina positiivinen ja ajattelin aina toisia ennen itseäni.
Hyvinhän kauppa kävi ja sain paljon hyviä ystäviä.
Mutta leikkasin kokoajan itseltäni.
Ajauduin vuosien mittaan sellaiseen tilanteeseen, että olin pakon sanelemana pakoitettu hakeutumaan auttaviin käsiin.
Minulle sanottiin suoraan, että on ihmisen joskus ajateltava itseään. Empaattisuus on hieno asia, mutta ensin on pidettävä huolta itsestään ennen kuin voi auttaa muita.
Ostin vähillä rahoillani (sairauspäiväraha) moottoripyörän, josta psykiatri sanoi, että hieno homma nyt sinä olet kerrankin tehnyt niinkuin olet halunnut.
Siksi kerron tämän, että muistakaa hyvät ihmiset ensin pitää huolta itsestänne. sitten voitte myös auttaa muita. Älkää ottako liikaa toisten ikeitä kannettavaksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miten positiivisuus liittyy nyt tähän mitenkään? Positiivisella ajattelulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että teet niin kuin muut haluaa ja sama pätee empatiaan. Positiivinen ajattelu jos mikä ennaltaehkäisee masennusta.
En oikein ymmärrä, miksi pitäisi päättää pakottautua johonkin mielentilaan. Eikö ole oikein surra, jos surettaa ja olla hyvillä mielin, kun siltä tuntuu? Pääasia, että tunteet ja niiden syyt elää läpi. Itseään pitää hillitä niin, ettei loukkaa muita käytöksellään ja hankkiudu vaikeuksiin. Voi tietenkin päättää, ettei jää ikävyyksiin rypemään, mutta se on eri asia, kuin painaa ympäriinsä naama virneessä 24h