Ajatuksia kuntoutumisesta V

Kuntoutumisen sudenkuopat

Kuntoutumisessa on osittain kyse oppimisprosessista. Tiedostamattomasta tavasta tai ajattelusta tulee tietoista. Kun on tultu tietoiseksi haitallisesta asiasta, siihen voidaan vaikuttaa. Voidaan vähentää haitallista ajattelua tai lakata kokonaan tekemästä sitä tai keksitään toisia parempia tapoja tehdä asiat. Esimerkiksi jatkuva itsensä syyttely voidaan saada loppumaan tai jopa korvattua kannustavalla puheella itselle. Yksin jäämisen pelko saadaan kohdattua ja pienennettyä. Seuraavaan olen koonnut joitain tiedostamattomia tapoja tai ajattelumalleja.

Oletetut ja todelliset voimavarat. Sairastuminen yleensä vähentää voimavaroja. Usein kuva itsestä ei kuitenkaan muutu. Tästä seuraa, että odotukset itseä kohtaan ovat samalla tasolla kuin ennen sairastumista. Voimavarojen muutosta ei kuitenkaan huomata. Ajaudutaan tilanteisiin: ”ennen jaksoin lukea 2 tuntia putkeen, miksi siis en nyt”, ”ennen jaksoin siivota ja imuroida asunnon, miksi siis en nyt”, ”olen laiska ja huono ihminen”. Toisin sanoen seuraa sarja epäonnistumisen kokemuksia ja itsetunto heikkenee, koska odotukset ovat kohtuuttomat nykyisiin voimavaroihin nähden. Voi olla myös vaikeuksia hyväksyä nykyisiä vähentyneitä voimavaroja. ”Enhän minä voi olla näin huono”, ”Ei minusta ole mihinkään. ” Tilanne muuttuu vasta kun hyväksyy omien voimavarojensa vähyyden ja osaa laskea odotukset voimavaroja vastaavaksi. Silloin saa onnistumisen kokemuksia, itsetunto nousee ja voimavarat kasvavat.

Esimerkiksi Sanomalehden lukeminen. Jari oli sairastunut masennukseen. Aikaisemmin hänellä oli tapana päivittäin lukea Helsingin Sanomat. Lehden luku ei onnistunutkaan samalla tavalla kuin ennen. Jari tarttui lehteen usein vakaana aikomuksen lukea koko lehti, mutta keskittyminen katosi jo parin sivun jälkeen. Tämä masensi Jaria entisestään. Pian jo pelkkä lehteen tarttuminen tuntui ylivoimaiselta. Jari kertoi äidilleen toiveestaan, että vielä jonain päivänä hän lukisi koko Helsingin sanomat. Jarin äiti keksi, että hän voisi asettaa tavoitteeksi lukea yhden sivun. Jarista se kuulosti lapselliselta. Eihän yksi sivu ollut mitään. Asia ei kuitenkaan edennyt ja vähän ajan päästä Jari ajatteli, että ehkä hän voisi kokeilla lukea yhden sivun. Hän avasi lehden ja alkoi lukea. Hän oli aina tykännyt mielipidesivusta ja niinpä hän alkoi lukea sitä. Pari ensimmäistä mielipidettä sujui hyvin, mutta sitten alkoi keskittyminen hajota. Hän piti pienen tauon sulkien silmänsä ja pyöritteli hartioitaan. Sitten lukeminen jatkui. Jarin teki jo mieli lopettaa, mutta kun jäljellä oli vain yksi mielipide, ajatteli hän sen vielä jaksavansa. Jari sai luettua koko sivun ja hyvän olon tunne valtasi hänet. ”sainpas luettua”. Hyvän olon tunne vain lisääntyi, kun hän äitinsä kanssa palkitsi itsensä jäätelöllä . Seuraavana päivänä hän kokeili taas. Tällä kerralla lukeminen ja keskittyminen sujuivat hieman paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Eli lisää jäätelöä oli luvassa. Sitä seuraavana päivänä hän luki kaksi sivua ja jo kahden viikon päästä koko Hesari lukeminen onnistui. Masennuskin vähän lievittyi, mutta sen kanssa Jarin tarvitsee vielä työskennellä.

Nykyhetkessä eläminen. Joillekin kuntoutujille nykyhetkessä eläminen tuottaa vaikeuksia. He elävät joko tulevaisuudessa tai menneisyydessä. Vain nykyhetkessä voidaan kuitenkin tehdä valintoja ja päätöksiä. Joku voi miettiä, ”etten kuitenkaan tule työllistymään” ja rakentaa kaikenlaisia kauhuskenaarioita miksei työllistyminen onnistu. Toinen murehtii mennyttä rakkaussuhdetta, varmana siitä ettei tule enää ikinä rakastumaan tai kokemaan mitään vastaavaa. Toki on tärkeätä vierailla tulevaisuudessa ja menneisyydessä, mutta sieltä on hyvä palata nykyhetkeen. Esimerkiksi suunnitellessa ensi kesän lomaa on pakko matkustaa tulevaisuuteen, mutta on hyvä palata tähän päivään ja miettiä mitä voin tänään tehdä, jotta suunnitelmat toteutuvat. Jos suurin osa päivästä kuluu tulevaisuudessa ja/tai menneisyydessä, vaikeuttaa se helposti jokapäiväistä elämistä. Kaupassakäynti, vaatteiden pesu, laskujen maksaminen saattaa kärsiä. Voi joutua kierteeseen: kun ei oikein suoriudu arjen toiminnoista, niin pakenee yhä enemmän menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Sillä, että saa arjen sujumaan kitkatta on jo suuri merkitys kuntoutumiselle.

Automaatio. Ihminen kohtaa joka hetki valtavan määrän ärsykkeitä. Värejä, ääniä, ilmeitä, tuoksuja, liikettä jne. Jokaisen ärsykkeen kohdalle ei pysty pysähtymään ja arvioimaan miltä tämä minusta tuntuu, miten tulkitsen tämän. Siksi ihmiselle kehittyy tiedostamaton automaatio, miten tulkitsee ärsykkeitä. Suuren osan ärsykkeistä annamme mennä ohi kiinnittämättä niihin paljonkaan huomiota. Olemme kuitenkin herkkiä esimerkiksi ärsykkeille, jotka vihjaavat vaaran uhkaavan. Jos esimerkiksi on kokenut kovia, on voinut jäädä päälle automaatio, joka näkee vaarallisia ärsykkeitä jokapaikassa. Tällöin rentoutuminen on mahdotonta ja ihminen kärsii jatkuvasta väsymyksestä. Masentuneelle automaatti tuottaa lohduttomia tulkintoja kaikista tilanteista. Vaikka jokin näyttäisikin olevan hyvin, mieli tuottaa lohduttoman kuvan asiasta. ”no ei tämä kauan kestä” ”kohta tulee varmasti jokin katastrofi”, ”ei minulla kuitenkaan ole vielä työtä.”

Näiden kolmen kuopan (oletettujen ja todellisten voimavarojen, nykyhetkessä elämisen ja automaation) välttämisessä tärkeintä on tunnistaminen. Tunnistaa omat odotukset, missä hetkessä elää, millaisia automaatteja on muodostunut. Kun on alkanut tunnistaa asioita itsessään, voi käytöstään tai ajatteluaan muuttaa. Voi kokeilla toista tapaa ajatella tai käyttäytyä. Kun onnistuu käyttämään toista tapaa, voi palkita itsensä, jotta uusi tapa vahvistuisi. Lopulta uusi tapa korvaa vanhan tavan ja uudesta tavasta tulee tiedostamatonta toimintaa. Esimerkiksi, jos on aikaisemmin ajatellut uudesta asiasta ”ei tästä mitään kuitenkaan tule” voisi uusi ajatus olla ”kyllä minä selvitän tämän”. Jo tämänlainen ajattelutavan muuttaminen voi muuttaa perinpohjaisesti elämää. Tunnistaminen voi aluksi tuntua hankalalta, mutta kun jaksaa sinnikkäästi kiinnittää asiaan huomiota, muuttuu tunnistaminen helpommaksi. Jos vain voi, kannattaa jakaa yrittäminen toisen kanssa. Toinen voi kannustaa ja iloita yhdessä onnistumisesta. Vuorovaikutus rikastuttaa ja antaa lisää motivaatiota ja voimavaroja.

Sairastuessa helposti vuorovaikutustaidot ja itsetunto laskevat. Kuntoutuja voi helposti joutua vuorovaikutustilanteissa tarkkailijan osaan. Hän miettii tarkasti mitä sanoisi ja miten muut mahtavat reagoida. Vuorovaikutustilanteista tulee erittäin raskaita, koska joutuu keskittymään kuuntelemiseen, miettimään omaa puhettaan ja tarkkailemaan muiden mahdollisia tai todellisia reaktioita. Useinkaan kuntoutuja ei saa seurassa sanottua mitään tai hänen kommenttinsa on myöhässä toisten jo puhuessa toisesta aiheesta. Hän ei pysty rentoutumaan vaan on jatkuvassa jännityksessä. Vuorovaikutustilanteet ovat raskaita ja epämukavia. Toisaalta taas ei kuitenkaan halua olla kokonaan yksin.

Onneksi vuorovaikutustaitoja voi opetella ja itsetuntoaan parantaa. Voi etsiä ihmisiä, jotka antavat toiselle tilaa ja malttavat odottaa vastausta hiukan pidempään. Ryhmässä tapahtuvat kuntoutuskurssit tai muut kurssit ovat hyviä vuorovaikutustaitojen harjoittelupaikkoja. Voi opetella fraaseja, joilla voi esimerkiksi ostaa vastaamiselle aikaa. ” Tämä on todella vaikea kysymys, sitä täytyy pohtia hiukan.” ”En ole aivan varma, mitäs mieltä te muut olette” ”tähän kysymykseen voi vastata monella tavalla, mutta… Kiinnittämällä huomiota omiin vuorovaikutustaitoihin ja treenaamalla niitä aina tilaisuuden tullen, voi saada huomattavan muutoksen hyvinvointiinsa. Unohtamatta onnistumisen kokemuksia ne ovat ensiarvoisen tärkeitä. Eli tavoitteiden ja odotusten täytyy olla taitojen ja voimavarojen mukaiset.

Itsensä hyväksyminen ja kannustava sisäinen puhe on yksi oman hyvinvoinnin kulmakivistä. Itsensä hyväksymisellä tarkoitan ettei tunne häpeää tai syyllisyyttä omasta itsestään tai sairaudestaan. Se tarkoittaa myös ettei väheksy tai moiti itseään. Sisäisellä puheella tarkoitan, millaista palautetta antaa itselleen. Palaute voi olla kannustavaa tai ahdistavaa. Voimme olla kannustavia itseämme kohtaan: ”kyllä minä pärjään”, ”hyvä minä”. Voimme olla myös kriittisiä: ”mikset tehnyt tätä aiemmin/paremmin” tai ”taas tyrit”. Voimme olla pelokkaita: ”kohta mokaat taas”, ”taas epäonnistun”. Tai alistua uhriksi: ”antaa muiden ensin” ”minä en ansaitse mitään”. Voimme olla täydellisyyden tavoittelevia ”minun täytyy olla paras”, ”vain paras kelpaa” . Tähän pätee sama kuin aikaisempiinkin; tärkeää on tunnistaa millaista sisäistä puhetta itselleen sallii. Sisäinen puhe ja itsensä hyväksyminen ovat hyvin kokonaisvaltaisia, niissä on paljon eri puolia ja eri tilanteissa eri asiat korostuvat. Siksi niiden muuttamiseen menee yleensä pitempi aika kuin yksittäisen haitallisen ajatus- tai käytösmallin muuttamiseen. Mutta muutoksen tapahtuessa tulokset näkyvät jokaisella elämän osa-alueella.

Yhteenvetona kuntoutumisen sudenkuoppien välttämiseksi
1.   Tunnista tiedostamaton haitallinen ajattelu tai toimintatapa
2.   Kokeile toista tapaa ajatella tai tehdä
3.   Palkitse itsesi
4.   Kerro toisille ponnistelustasi


Jyrki Rinta-Jouppi
Työ- ja koulutusvalmentaja
Mielenterveyden keskusliitto