taas tein

olla kanssasi, saattaa olla että he ovat sinulle vaan niin kateellisia. Ehkä olet paljon kauniimpi kun useimmat? Tai sitten se voi johtua siitä että puhut paljon tai liikaa negatiivisista asioista. Kehutko ikinä itseäsi? Jos kehut, naiset saattavat vältellä seuraasi koska heitä ärsyttää jos kehut itseäsi. Nimitteletkö joitakin naisia, puhutko heidän selän takana pahaa? Jos nimittelet tai puhut selän takana pahaa, seuraasi voidaan vältellä. Oletko liian itsekeskeinen? Puhutko liikaa itsestäsi? Nimittäin senkin takia voidaan vältellä seuraasi. Mutta voi myös olla niin että kaverisi vaan kaipaavat omaa rauhaa eivätkä jaksa olla kenenkään kanssa.
Ja se että lapset eivät suostu lähtemään kanssasi minnekään saattaa johtua siitä että he ovat aikuistumassa ja kuvittelevat pärjäävänsä yksinkin ilman äitiä.

Netissä moni lopettaa kirjoittamisen ilman mitään kunnollista syytä, joten siitä ei kannata huolestua etenkään jos asut seudulla jossa kirjoittelukavereita on helppo löytää (ainakin Helsingissä on tosi yleistä lopettaa kirjoittelu lyhyeen, kun siellä on niin helppo löytää uusia tuttavuuksia netin kautta). Silti on tietysti hyvä miettiä, millaisen vaikutelman itsestäsi annat maileissa ja kuinka hyvin se vastaa todellisuutta, mutta jos takana ei ole jo kymmeniä epäonnistumisia, kyse voi hyvin olla pelkästään huonosta tuurista.

Jäitkö potkunyrkkeilyssä vaan passiivisena odottamaan, että joku tarjoutuisi pariksesi, vai kieltäytyikö muut kysyessäsi heitä itse pariksesi? Tuntemattomien ja puolituttujen joukossa useimmat ihmiset hakeutuu sen seuraan, joka näyttää helposti lähestyttävältä ja viestittää ympäristölleen olevansa halukas tutustumaan. Ehkä viestität tahtomattasi muille elekielelläsi tai jotenkin muutenkin, että olet mieluiten yksin, vaikkei se pidäkään paikkaansa?

Mäkään en kyllä ymmärrä, miksi jotkut tarjoaa harrastuksia patenttiratkaisuna yksinäisyyteen. Useimmista harrastuksista on vaikea saada kavereita, ellei ole sosiaalinen suupaltti. Mun mielestä harrastuksiin kannattaakin mennä lähinnä siksi, että saisi jotain mielekästä tekemistä ja vaihtelua arkeen. Vaikka kokisikin viihtyvänsä yksin kotona, yksinäiselle muista eristäytyminen voi koitua pitkällä tähtäimellä kohtalokkaaksi.

On tosi hyvä kun teet yksin asioita, joita tahtoisit tehdä ystävien kanssa. Liian moni mököttää yksin kotona odottaen, että elämä järjestyy kyllä helposti mallilleen heti kun he vaan saavat yhdenkin kaverin. Samat tyypit onkin sitten helposti hätää kärsimässä siinä vaiheessa, kun joku mailikaveri pitäisikin tavata ja sen kanssa pitäisi keksiä tekemistä ja puhumista, eikä pelkästään kerran vaan useamman... Koitahan jatkaa samaan malliin, siitä on varmasti hyötyä tulevaisuudessa.

Tässä on 2 mahdollista syytä sille, miksi kavereiden saaminen voi olla vaikeaa:

1. Poikkeat liian paljon massasta (esim. arvomaailmasi on täysin erilainen kuin muilla tai olet kiinnostunut ihan erilaisista asioista). Joskus ongelma ratkeaa asenteiden muutoksella: vaikka small talk on monessa mielessä turhaa, sitä on helpompi sietää kun ymmärtää sen merkityksen ystävyyssuhteiden luomiselle, ja vaikkei nyt olisikaan kiinnostunut jostain asiasta mistä kaikki muut tahtoo jutella, ehkä se paljastuukin mielenkiintoiseksi jos sille vaan antaa uuden mahdollisuuden. Toinen vaihtoehto on hyväksyä se, ettei välttämättä tule enemmistön kanssa kovin hyvin toimeen, ja etsiä enemmän itsensä tyyppisiä ihmisiä kavereiksi. Oman itsensä muuttaminen on joskus tarpeen, mutta useimmiten se on huono vaihtoehto, ellei halu muutokseen lähde siitä ettei ole tyytyväinen siihen mitä on.

2. Et osaa tuoda itseäsi tarpeeksi hyvin esiin, vaan muut näkevät sinut hyvin erilaisena kuin olet. Kyse on joko tietoisesta teeskentelystä (joka voi johtua esim. kovasta halusta miellyttää toista tai sopeutua paremmin muiden joukkoon) tai täysin tahattomasta asiasta, jota et välttämättä edes itse tiedosta (kyse voi olla itsetunnon tai sosiaalisten taitojen puutteellisuudesta, sosiaalisten tilanteiden pelosta tai jostain muusta). Etenkin jälkimmäisessä tapauksessa tilanne on hankala, mutta sinnikkäästi yrittämällä tekemistään virheistä voi päästä selville ja niitä voi ainakin jossain määrin myös korjata. Apuna voi käyttää esim. ystävystymistä, elekieltä ja keskustelutaitoa käsitteleviä kirjoja, psykologia tai mikä nyt mihinkin tilanteeseen parhaiten sopii.

Muitakin syitä voi tietysti olla, mutta tuntuuko kumpikaan vaihtoehdoista mahdolliselta?