Islam ja naiset

Dr. Younus Shaikh
Tohtori Younus Shaikh kirjoittaa aiheesta Islam ja Naiset. Tohtori Shaikh on pakistanilainen rationalisti ja Pakistanin Rationalistijärjestön, "Valistuksen", perustaja ja puheenjohtaja, mies joka on kertaalleen tuomittu Pakistanissa kuolemaan jumalanpilkasta.


Dr. Younus Shaikh
Ennen Islaminuskon alkua pakanauskontojen arabinaiset tavallisesti nauttivat yhteiskunnan kunnioitusta. Useimmilla heistä, mukaan lukien Khadija, islamin profeetan ensimmäinen vaimo, oli oikeus harjoittaa elinkeinoa ja valita tai hylätä aviomiehensä. He ottivat osaa suurimpaan osaan sodan ja rauhan ajan toimista, mukaanlukien julkinen jumalanpalvonta. Naispainotteisessa arabipakanallisuudessa jumalattarilla oli erityinen asema: Mekassa jumalatar Al-Uzza, Taifissa Al-Lat ja Medinassa jumalatar Manat olivat suosituimmat jumalolennot ja heidän patsaansa olivat kaikkein kunnioitetuimmat kun taas tuimaa Allahin patsasta lähes laiminlyötiin.

Pakanallinen arabirunous oli enimmäkseen kiinnostunut naistensa kauneudesta ja sulokkuudesta ja heidän heimokunniastaan sodassa ja rauhassa. Vain yhdessä Mekan riistäjäheimossa vallitsi julma tyttärien elävävältä hautaamiskäytäntö. Ennen islaminaikaa arabiyhteiskunnassa oli erittäin epätavallista, että miehellä olisi ollut enemmän kuin yksi vaimo taloudessaan ja on jokseenkin varmaa, että profeetta esitteli ja rohkaisi moniavioisuuteen Islamin julkitulon jälkeen. Naisten oli synnytettävä niin monta muslimia kuin mahdollista. Tästä oli lopulta seurauksena naimisissa olevien naisten aseman huononeminen islamilaisessa yhteiskunnassa. Sitä vastoin ennen islaminaikaa vallinneet arabitavat sallivat monia vapaampia avioliiton muotoja, jotka antoivat naisille vapauden ja luvan täyteen ihmisyyteen. Kuitenkin islamilaisen avioliiton (nikah) keinotekoiset säännöt alensivat avioliiton pelkäksi seksuaaliseksi ja sosiaaliseksi orjuudeksi.

Islamin profeetta vastusti ennen profeetaksi tuloaan vastasyntyneiden tyttärien elävältähautaamista. Hän teki mielellään työtä naisen alaisuudessa ja nai eronneen naisen. Varhainen Islam jatkoi useimpia Islamia edeltäneitä heimotapoja. Madinan naiset eivät käyttäneet hijabeja eivätkä huntuja, ja myöhemmin vain profeettojen yhdeksän vaimon sosiaalisia suhteita rajoitettiin, koska heidän kotinsa oli jatkuvasti täynnä vieraita. Mutta mitkään noista rajoituksista eivät koskeneet profeettojen naispuolisia seksiorjia.

Puoliksi läpinäkyvä puoli-kasvohuntu (hijab) on itse asiassa hyvin vanha tapa Assyrian valtakunnan ajoilta. Se oli vapaan naisen statussymboli ja merkki erityisasemasta yhteisössä. Islamia edeltävänä aikana kaupungeissa asuvat pakana-arabinaiset käyttivät muodikasta puoliksi läpinäkyvää puoli-kasvohuntua mutta heimojen naiset eivät koskaan.

Myöhemmin Islam lisäsi ohjeita "naisten viattomuuden säilyttämiseksi" - yleisillä paikoilla saa katsoa vain maahan, rinnat ja jalokivet täytyy pitää kokonaan näkymättömissä jne. Profeetan seuraajat ulottivat nämä rajoitukset kauas Koraanin alkuperäisen tarkoituksen ulkopuolelle. Niistä tuli enemmän tai vähemmän pysyvä osa muslien elämää.

Myöhemmin, varhaisen Islamin turvattomuus asteittain lisäsi naisten eristämistä. Sata vuotta myöhemmin, Abbasidi kalifi Haroon ur Rashidin valtakaudella, naisista tuli pelkkiä seksileluja ja lisääntymiskoneita. Naimisissa olevat naiset olivat pelkkiä palvelijattaria - miesten sosiaalisen elämän lisäosia. Lisäksi, koska naisia kohdeltiin seksiorjina, heitä kaupattiin vapaasti Islamilaisen maailman maissa, ja lainattiin, vuokrattiin ja jaettiin lahjoina ystäville. Profeetta itse lahjoitti naispuolisia seksiorjia suosikeilleen. Orjien määrälle ei ollut rajoitusta. Esimerkiksi eräs profeetta Hazrat Zubair Ibn ul Arvanin seuraajista omisti tuhat miesorjaa ja tuhat naispuolista seksiorjaa. Islam kohteli naisia kuten maata johon mies voi laskea siemenensä.

Proofeetta itse otti osaa tai ohjasi lähes sataa sotaa, hyökkäystä tai ryöstöretkeä. Hänen jälkeensä hänen seuraajansa jatkoivat hyökkäyksiä. Beduiinit, hurja islamilaisheimo, jolla oli vuosisataiset perinteet julmuudesta ja raa'asta heimosodankäynnistä, osoittautui hyödylliseksi Islamin iskujoukoksi. Irakin jälkeen Islamin valtakunta valtasi Syyria vuonna 634 CE. Antautumisesta huolimatta monissa paikoissa tapahtui suuria joukkomurhia. Tuhansia miehiä surmattiin ja naiset ja lapset myytiin orjuuteen. Luostarit ryöstetiin, munkit ja kyläläiset surmattiin ja nunnat raiskattiin. Egyptin valloituksen jälkeen monet kaupungit asukkaineen tuhottiin. Myös Kyproksella ja Pohjois-Afrikassa tapahtui suuria joukkomurhia. Rooman provinssi Irak, Syyrian provinssi Iran, ja valloitettu Iran toivat satoja tuhansia miesorjia ja naispuolisia seksiorjia sekä näiden valtakuntien valtavat hedelmälliset maa-alueet joissa naisia oli pidetty suuressa arvossa esimerkiksi Manichaecian Irak, Faaraoiden Egypti ja Pohjois-Afrikan sivilisaatiot.

Kuten Egyptissä ja Iranissa, mihin tahansa beduiinien islamilaiset valloitusarmeijat menivät, ne tuhosivat paikalliset kulttuurit, toivat tilalle islamilaisen keskiaikaisen heimoyhteiskunnan, järjettömästi murhaten miehet ja alentaen naiset pysyvään seksiorjuuteen. Lyhyesti, islamilaiset beduiiniheimot ja barbaarit tekivät saman ympäröiville korkeakulttuureille kuin Rooman barbaarit tekivät korkeasti sivistyneille muinaiskreikkalaisille. Samaan aikaan näinä vuosisatoina islamilaiset beduiinit jatkoivat eurooppalaisten naisten ryöstöretkiä ja sieppauksia islamilaisille orjamarkkinoille. Syyrian valloitus pakotti tuhannet kristityt papit kääntymään Islamiin, jolloin heidän uskontonsa vaihtui, muttei ammatti. Heistä tuli ankaran naisvihamielisiä Islamin mullaheja jotka jatkoivat Islamin alaisuudessa paitsi uskonnollista magiaa ja rituaaleja myös kristinuskon keskiaikaisuutta.

Lyhyesti, näiden valloitusten, tuhon ja Islamin keskiaikaisten heimotapojen pakottamisen seurauksena, Islamin valtakunnan alaiset yhteiskunnat menivät kaikkia muita valtakuntia pidemmälle naisten täydellisessä eristämisessä poliittisesta vallasta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Islamilainen lainsäädäntö meni paljon pidemmälle kuin mikään mitä profeetta oli heimouskonnollisuudessaan alunperin uneksinut huijatessaan naisilta oikeudenmukainen paikkansa yhteiskunnassa ja perimysasioissa. Kun Koraani alunperin antoi naisille perimysoikeuden, islamilaiset mullahit keksivät Waqf - lakiperustan, joka poistaa tyttäriltä ja heidän jälkeläisiltään oikeuden perintöön. Vaikka Koraani antaa naiselle oikeuden perintöön, hän on lain edessä alaikäinen, yleensä koulua käymätön, joka tarvitsee holhoojan, eli isän, aviomiehen tai pojan. Todellakin, naisten asema Islamissa on teoriassa ylistetty mutta käytännössä täydellisen surkea.

Haaremien, naispuolisten seksiorjien säilytyspaikkojen, yleistyminen korosti naiseuden lopullista alennustilaa Islamin alaisuudessa. Ne lopulta virallistettiin Kalifi Al-Walid toisen aikana. Haroon ur Rashidilla, Islamilaisella kalifilla (valtias), oli kaksi tuhatta naispuolista seksiorjaa, kalifi Mutawakkalilla oli neljä tuhatta naista seksiorjina, ja jokaisella mullahilla, virkamiehellä ja islamilaisen valtion sotilaalla oli joitakin miesorjia ja naispuolisia seksiorjia, jotka oli otettu valloitetuista kansakunnista. Koska naiset eivät saaneet oppia, kokea eivätkä ajatella itsenäisesti, ei ole ihme että Islamin 1600- vuotisessa historiassa on hyvin harvoja loistavia naisia. Hekin , jotka sattumalta tai ikivanhojen esi-islamilaisten tapojen voimalla pääsivät vallan saleihin, tuhottiin ennemmin tai myöhemmin jonkun uskovaisen ja hyveellisen islamilaisen mullahin käskystä. Todellakin, Islamin väkivaltainen naisvihamielisyys on ollut yhtä äärimmäisen pahaa kuin se, kun kristinusko poltti satoja tuhansia eurooppalaisia naisia noitina 1400-, 1500- ja 1600-luvuilla. Mullahit ja kalifit, Islamin valtakunnan naisvihan instrumentit, jatkoivat naisten alistamisen edistämistä Sharian, jäykän muodollisen ja moraalittoman Islamin lainsäädännön alaisuudessa. Sharia oli lopullinen sinetti naisten täydelliselle alistamiselle. Islamin moderni historia on vain islamilaisen heimokeskiaikaisuuden jatkumo. Vain tekniikka, sanasto ja teeskentelevä julkisivu ovat nykyaikaisia.

http://www.rationalistinternational.net/archive/fi/rationalisti_2004/134.html#1