Olen tässä todennut, että mun täytyy olla KAMALA ihminen!
Onkohan mulla joku luonnehäiriö? Olen huomannut olevani todella itsekeskeinen (ajatuksissani, en välttämättä ulospäin), useimmiten masentunut, vihainen, surullinen, katkera. Pidän useimpia ihmisiä juntteina/tyhminä/pinnallisina. Vihaan oikeastaan kaikkia, paitsi muutamaa harvaa ystävääni ja perhettäni. Löydän useimmista ihmisistä vain vikaa, kavereistanikin ajattelen yleensä kaikkea negatiivista vaikka olisivatkin ihan kivoja. En vain luota heihin täysin, ja tuntuu että KAIKKI, siis KAIKKI ihmiset nauravat mulle, pitävät mua vähän simppelinä tai etenkin lapsellisena. Ja RUMANA! Mulla on ihan hirveä häpeä ulkonäköni takia. En ole lihava edes, mutta ruma kuitenkin (ainakin omasta mielestäni -->myös muiden).
Olen kohta "jo" 27-vuotias, mutta mitkään aikuisten jutut ei kiinnosta tippaakaan. Ihan kuin olisin jämähtänyt jonnekin alaikäisen tasolle, en uskalla tehdä oikein mitään. On ihme että olen joten kuten pärjännyt tähän päivään asti. Kammottaa kun ajattelen mahdollista tulevaa työhaastattelua jossain hamassa tulevaisuudessa. Aloitin opiskelut kun vittuunnuin työhöni, mutta nyt tuntuu että mitä helvettiä, miten mä IKINÄ tulen pääsemään mihinkään kun menen ihan täysin paniikkiin kun kuvittelen hakevani töitä! EN luota itseeni tippaakaan.
Kaiken lisäksi mua ei kiinnosta mikään, mikä pitäisi kiinnostaa, että pärjää. Mieluiten tekisin mitä haluan; kuuntelisin musiikkia, lukisin kirjoja, katselisin elokuvia, kävisin lenkillä, joskus baarissa. TIEDÄN, joku alkaa kommentoida, että laiska paska. Se minä varmaan olenkin, mutta toisaalta en kuitenkaan. Olen NIIN kypsä tähän suorittajanpalvoja-yhteiskuntaan että huhhuh. Lukiosta sain aikoinani hyvät paperit ja niistäkin sanottiin, että miksi menin amikseen kun noilla voisit helposti päästä yliopistoon tai korkeakouluun!? EI KIINNOSTA!!
Tää maailmanmeno saa mut jotenkin todella hermoraunioksi. Voisin muuttaa jonnekin helkutin syrjämökkiin, eläisin omavaraisesti (ja mitenköhän se onnistuisi).
Lyhyesti sanottuna: Musta tuntuu että kukaan ei pidä minusta, ja varmuuden vuoksi en sitten pidä kenestäkään.
Olen epävarma, katkera, epäonnistunut nainen.
Sairas?
8
576
Vastaukset
- tiedostamaton
Hienoa,että tiedostat itseäsi ja suhdettasi toisiin ihmisiin,sekä vielä itseesikin.Otit asian puheeksi,joka on vaikea.Et pidä itsestäsi,etkä muista ihmisistä.Onneksi sinussa on vielä hyviä asioita,joista voit pitää.Olet normaalivartaloinen,olet kiinnostunut musiikista,kirjoista ja elokuvista.Etkä ole kuitenkaan laiska paska,vaikka toisin väitettäisiin.Sinä ymmärrät yht.kunnallisia ongelmia ja olet kai valmistumassa ammattiin.Olet älykäs.Arkuutesi estää sinun heittäytymisen mukaan ihmisten välisiin sosiaalisiin kiemuroihin.No siitähän tulet vihaiseksi itsellesi ja tietysti toisille. Kyllä voit muuttaa asennettasi muihin ja itseesi.Yritä löytää edes yksi positiivinen asia jokaisesta ihmisestä.Mieti mitä hyvää sinulla jo on,äläkä sitä mitä ilman olet.Viidenkymmenen vuoden päästä voit jo hymyillä itsellesi.
- katkera kusipää
itsensä muuttaminen sitten onnistuisi? Olen yrittänyt, todellakin! Esimerkiksi se, että aloin opiskelemaan oli jo aikamoinen ponnistus meikäläiselle, vaikka ei vaadi oikeastaan mitään (siis sen aloittaminen).
Mä en pääse tästä negatiivisesta ajattelutavastani millään irti. Kaiken lisäksi nyt kun en ole töissä, olen totaalisen pa. Koko ajan saa kytätä, että riittääkö rahat vuokraan - oikeastaan millään muulla ei ole väliä, kunhan pysyy katto pään päällä...
Ei taida mun töihin menostakaan tulla mitään :( Siis uuteen paikkaan menosta, koska olen opintovapaalla vakituisesta työpaikasta niin pääsen kyllä sinne, mutta en halua nähdä niitä ihmisiä! Tämmönen mä olen! Tunnen oloni tosi levottomaksi useimpien ihmisten seurassa.
Tuntuu vähän utopistiselta ajatella, että voisin viidenkymmenen vuoden päästä hymyillä itselleni, koska toivon joka päivä, että kuolisin jo.
Tiedän kyllä, että tähän masennukseen ainakin pitäisi hakea apua. Joskus sitä yritinkin mutta olin vissiin liian "hyvässä kunnossa" joten toivotettiin vaan hyvät jatkot ja mee kotiis. - entinen bipolaari
katkera kusipää kirjoitti:
itsensä muuttaminen sitten onnistuisi? Olen yrittänyt, todellakin! Esimerkiksi se, että aloin opiskelemaan oli jo aikamoinen ponnistus meikäläiselle, vaikka ei vaadi oikeastaan mitään (siis sen aloittaminen).
Mä en pääse tästä negatiivisesta ajattelutavastani millään irti. Kaiken lisäksi nyt kun en ole töissä, olen totaalisen pa. Koko ajan saa kytätä, että riittääkö rahat vuokraan - oikeastaan millään muulla ei ole väliä, kunhan pysyy katto pään päällä...
Ei taida mun töihin menostakaan tulla mitään :( Siis uuteen paikkaan menosta, koska olen opintovapaalla vakituisesta työpaikasta niin pääsen kyllä sinne, mutta en halua nähdä niitä ihmisiä! Tämmönen mä olen! Tunnen oloni tosi levottomaksi useimpien ihmisten seurassa.
Tuntuu vähän utopistiselta ajatella, että voisin viidenkymmenen vuoden päästä hymyillä itselleni, koska toivon joka päivä, että kuolisin jo.
Tiedän kyllä, että tähän masennukseen ainakin pitäisi hakea apua. Joskus sitä yritinkin mutta olin vissiin liian "hyvässä kunnossa" joten toivotettiin vaan hyvät jatkot ja mee kotiis.Älä yritäkään muuttaa itseäsi. Kuullostat fiksulta ja tiedostavalta ihmiseltä, ainoa mikä sinulta puuttuu on usko omaan itseesi. Tämä usko on varmaan sinulta viety jos sinulle ei ole esim. lapsuudessa tarpeeksi heijastettu mikä kaunis ihminen olet, ei siis ole sinun vikasi. Luulen että itsekin alitajuisesti tiedät että olet hyvä ja täydellinen juuri sellaisena kuin olet, mutta pinnalla on negatiivisia uskomuksia. Nämä voi muuttaa vaikka vähän työtä teettääkin, voit itse päättää mitä itsestäsi ajattelet. Joten koita joka päivä ajatella että olet kaunis ja täydellinen,(vaikka ehkä alussa vähän tökkii)tee asioita joista tulee hyvä mieli, ole ihmisten seurassa jotka ovat kilttejä. Älä mollaa itseäsi mistään, ei ole mitään syytä, et ole tehnyt mitään väärin, elämä vaan joskus potkii päähän. Kun olet tästä selvinnyt olet vahvempi ihminen ja voit auttaa ja ymmärtää muita omien kokemustesi kautta.
- katkera kusipää
entinen bipolaari kirjoitti:
Älä yritäkään muuttaa itseäsi. Kuullostat fiksulta ja tiedostavalta ihmiseltä, ainoa mikä sinulta puuttuu on usko omaan itseesi. Tämä usko on varmaan sinulta viety jos sinulle ei ole esim. lapsuudessa tarpeeksi heijastettu mikä kaunis ihminen olet, ei siis ole sinun vikasi. Luulen että itsekin alitajuisesti tiedät että olet hyvä ja täydellinen juuri sellaisena kuin olet, mutta pinnalla on negatiivisia uskomuksia. Nämä voi muuttaa vaikka vähän työtä teettääkin, voit itse päättää mitä itsestäsi ajattelet. Joten koita joka päivä ajatella että olet kaunis ja täydellinen,(vaikka ehkä alussa vähän tökkii)tee asioita joista tulee hyvä mieli, ole ihmisten seurassa jotka ovat kilttejä. Älä mollaa itseäsi mistään, ei ole mitään syytä, et ole tehnyt mitään väärin, elämä vaan joskus potkii päähän. Kun olet tästä selvinnyt olet vahvempi ihminen ja voit auttaa ja ymmärtää muita omien kokemustesi kautta.
kauniista sanoista ja hyvistä ajatuksista.
Luulen tietävänikin missä vaiheessa meni metsään, nimittäin minua kiusattiin yläasteella (olin kiltti, hyvä oppilas, en kyllä tajua mitä kiusattavaa siinä on. Ulkonäössäkin oli jotain vikaa sitten oli jotain kateellista käyttäytymistä joidenkin osalta - näin jälkikäteen ajateltuna - mitä en ymmärrä yhtään). Olen analysoinut ihan riittämiin elämääni, enkä keksi muuta syytä kuin tuo kammottava yläaste. Ja isäsuhde minulla on ollut vaikea myös. Luottamus ihmisiin on mennyt.
Kai mä tästä jatkan yrittämistä. Se on vaan niin turhauttavaa, kun joka päivä kuitenkin miettii, että huominen saa olla viimeinen päivä. - tylli
katkera kusipää kirjoitti:
kauniista sanoista ja hyvistä ajatuksista.
Luulen tietävänikin missä vaiheessa meni metsään, nimittäin minua kiusattiin yläasteella (olin kiltti, hyvä oppilas, en kyllä tajua mitä kiusattavaa siinä on. Ulkonäössäkin oli jotain vikaa sitten oli jotain kateellista käyttäytymistä joidenkin osalta - näin jälkikäteen ajateltuna - mitä en ymmärrä yhtään). Olen analysoinut ihan riittämiin elämääni, enkä keksi muuta syytä kuin tuo kammottava yläaste. Ja isäsuhde minulla on ollut vaikea myös. Luottamus ihmisiin on mennyt.
Kai mä tästä jatkan yrittämistä. Se on vaan niin turhauttavaa, kun joka päivä kuitenkin miettii, että huominen saa olla viimeinen päivä.mulla on vähän sama juttu, en tykkää mennä mukaan tähän suorittajan elämään.kato me ollaan oikeessa:) mutta kyllähän menneisyydellä on aina sormensa pelissä, on hyvä tiedostaa se. ja pelon ei sais antaa ohjata valintoja, tietty helppo sanoa. mulla oli kans kouluaikana vaikeeta jossain kohtaa, ei kiusaamista mutta jäin ulkopuoliseks, vähän omaa vikaa kun koulunvaihto oli jostain syystä paha paikka niin vetäydyin itseeni.peloista pääsee vain menemällä pelkoa päin, pikkuhiljaa. tää on silti tyhmää toisaalta neuvoa, kun kirjotat että mietit kuolemaakin. itsellä ei ihan tollasia ajatuksia ole ollut. mitä jos koittasit vielä hakeutua ammatti-ihmisen kans juttelee, älä anna periksi...:)
- entinen bipolaari
tylli kirjoitti:
mulla on vähän sama juttu, en tykkää mennä mukaan tähän suorittajan elämään.kato me ollaan oikeessa:) mutta kyllähän menneisyydellä on aina sormensa pelissä, on hyvä tiedostaa se. ja pelon ei sais antaa ohjata valintoja, tietty helppo sanoa. mulla oli kans kouluaikana vaikeeta jossain kohtaa, ei kiusaamista mutta jäin ulkopuoliseks, vähän omaa vikaa kun koulunvaihto oli jostain syystä paha paikka niin vetäydyin itseeni.peloista pääsee vain menemällä pelkoa päin, pikkuhiljaa. tää on silti tyhmää toisaalta neuvoa, kun kirjotat että mietit kuolemaakin. itsellä ei ihan tollasia ajatuksia ole ollut. mitä jos koittasit vielä hakeutua ammatti-ihmisen kans juttelee, älä anna periksi...:)
on ihan tervettä suhtautua kriittisesti tähän suorittaja-materialisti-yhteiskuntaan. Ei materia tee ketään onnelliseksi eikä meidän planeettakaan kestä tätä yltyvää kulutusta loputtomiin. Eiks tää maailma ole menossa siihen suuntaan että henkiset arvot alkaa nousta tärkeämmiksi kuin materalistiset, tajutaan että hyvännäköiset kulissit, uraputki, edustava koti ja hienot autot ei yksistään riitä. Ei niissä sinänsä mitään vikaa ole mutta elämässä tarvitaan muutakin ja ilmankin näitä juttuja voi olla onnellinen.
- olis tässä
Mene emäntäkouluun! Tai mikä maatalouskoulu se nykyän on. Siellä oppisit siitä omavaraisuudesta ja sitten etsit maajussin ja toteutat unelmasi! Se kuulostaa ihan mukavalta! Ei elämän tarvitse olla kaupunkilaishempukka juoksemassa tukka putkella korkokengissään pitkin Mannerheimintietä toimistolleen....cocktail tilaisuus illalla yms...yöks, minäkin kammoaisin sellaista
- Aapeli1970
Tuttu juttu!!! Mut välillä tulen jopa ihmisten kans toimeen ja olen jopa mukavakin toisia ihmisiä kohtaan... Että niitä hyviäkin päiviä on, harvassa tosin! Tässä saanut niin paljon kaikkea niskaan, et tekis mieli vetää naru kaulaan, vtuillessani en vaan sitä tee!
Juu, aikuistua pitäis, vaan ku ei tunnu mikään hyvältä. Onneks näköjään löytyy kohtalotovereita. Luottaminen on helvetin vaikeaa ja siihen kaikki parisuhteet yleensä kariutuvatkin...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1016259
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h814839Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1003101Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p302932Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska262165Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191546Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3371111Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?921110Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311036- 48804