Vanhempia ei voi valita

En jaksaisi enää.Elämäni on ollut yhtä helvettiä. Äitini oli ja on alkoholisti, juoppo sekopää, joka lopulta sekoiluistaan joutui vankilaan puukotettuaan silloista (juoppoa)miesystävääänsä, ei onneksi tappanut. Isäni oli aivan sekaisin myös, monia kertoja vankilassa, monenlaisista syistä,ei hänkään koskaan tappanut sentään ketään, mutta silti. Elin ihanan mummoni kanssa elämäni alkuvuodet, mutta varhaisteini-iästä hullun, väkivaltaisen juopon äitini kanssa. Kaikkea pahaa taphtui niin paljon, niin paljon, en jaksa kirjoittaa kaikesta, tulisi kilometrin pituinen kirje. Juuri kun olin pääsemässä oman elämäni alkuun ja sain suloisen pienen poikani, joka on paras asia maailmassa, hänen syntymänsä oli elämäni onnellisin hetki, äitini joutui vankilaan, ja sälytti taas kaiken vastuun asioidensa hoidosta minulle, niin kuin oli aina aikaisemminkin tehnyt; hän sekoili ja minä jouduin keksimään selityksiä ja peittelemään, keksimään selityksiä isovanhemmille jne. Huoli äidistä oli tietysti myös valtava, ja samalla myös suunnaton viha häntä kohtaan. Musta pilvi laskeutui ylleni ja varjosti vuosia elämääni, ja tuhosi myös avioliittoni. En kestä vieläkään ajatusta, miten minun masennukseni ja äitiä kohtaan tuntemani viha ja suru heijastui silloin pieneen lapseeni. Laitoin sitten välit poikki koko perheeseeni, elin vain lapseni kanssa enkä halunnut tietää tästä paskasakista yhtään mitään, vain elää rauhassa, kunnes isäni ilmestyi taas elämääni; poliisijuttuja, pidätyksiä, sekoiluja, en jaksa näitä ihmisiä, en jaksa tätä paskaa. Näiden ihmisten, minun vanhempieni pitäisi olla minun rakkaimpia ihmisiä, jotka välittävät minusta, rakastavat. Paskat. Yhtä ainutta synttärikorttia ei lapseni ole saanut heiltä, eivät muista että heillä edes on lapsenlapsi. Minua väsyttää, lapsi on jo iso, haluaisin lähteä täältä, mutta rakastan lastani, enhän siis lähde. Väsyttää. Miten helvetissä voi olla mahdollista saada tälläiset vanhemmat. No, helvetissä voi.Sillä tämä on ollut helvetti. Kuolisivat pois, vähin äänin, en jaksa heitä enää.