Vanhempia ei voi valita

En jaksaisi enää.Elämäni on ollut yhtä helvettiä. Äitini oli ja on alkoholisti, juoppo sekopää, joka lopulta sekoiluistaan joutui vankilaan puukotettuaan silloista (juoppoa)miesystävääänsä, ei onneksi tappanut. Isäni oli aivan sekaisin myös, monia kertoja vankilassa, monenlaisista syistä,ei hänkään koskaan tappanut sentään ketään, mutta silti. Elin ihanan mummoni kanssa elämäni alkuvuodet, mutta varhaisteini-iästä hullun, väkivaltaisen juopon äitini kanssa. Kaikkea pahaa taphtui niin paljon, niin paljon, en jaksa kirjoittaa kaikesta, tulisi kilometrin pituinen kirje. Juuri kun olin pääsemässä oman elämäni alkuun ja sain suloisen pienen poikani, joka on paras asia maailmassa, hänen syntymänsä oli elämäni onnellisin hetki, äitini joutui vankilaan, ja sälytti taas kaiken vastuun asioidensa hoidosta minulle, niin kuin oli aina aikaisemminkin tehnyt; hän sekoili ja minä jouduin keksimään selityksiä ja peittelemään, keksimään selityksiä isovanhemmille jne. Huoli äidistä oli tietysti myös valtava, ja samalla myös suunnaton viha häntä kohtaan. Musta pilvi laskeutui ylleni ja varjosti vuosia elämääni, ja tuhosi myös avioliittoni. En kestä vieläkään ajatusta, miten minun masennukseni ja äitiä kohtaan tuntemani viha ja suru heijastui silloin pieneen lapseeni. Laitoin sitten välit poikki koko perheeseeni, elin vain lapseni kanssa enkä halunnut tietää tästä paskasakista yhtään mitään, vain elää rauhassa, kunnes isäni ilmestyi taas elämääni; poliisijuttuja, pidätyksiä, sekoiluja, en jaksa näitä ihmisiä, en jaksa tätä paskaa. Näiden ihmisten, minun vanhempieni pitäisi olla minun rakkaimpia ihmisiä, jotka välittävät minusta, rakastavat. Paskat. Yhtä ainutta synttärikorttia ei lapseni ole saanut heiltä, eivät muista että heillä edes on lapsenlapsi. Minua väsyttää, lapsi on jo iso, haluaisin lähteä täältä, mutta rakastan lastani, enhän siis lähde. Väsyttää. Miten helvetissä voi olla mahdollista saada tälläiset vanhemmat. No, helvetissä voi.Sillä tämä on ollut helvetti. Kuolisivat pois, vähin äänin, en jaksa heitä enää.
2197
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Tee omasta elämästä kiva.
Elä haikaile vanhempiasi.
Tietysti niillä voi olla rahaa.

Äänestä

Olet syvästi masentunut.Se on sairaus josta paranee.Hae heti apua mielenterveys toimistosta tai terveyskeskuksesta.Sinulla on lapsi jota rakastat.Elä omaa elämääsi.Olen kokenut saman ja parantunut.Jospa ajatuksesi vanhemmistasi häviää ja olet oman onnesi seppä!Jaksamista sinulle!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Niin väsynyt kirjoitti:

En jaksaisi enää.Elämäni on ollut yhtä helvettiä. Äitini oli ja on alkoholisti, juoppo sekopää, joka lopulta sekoiluistaan joutui vankilaan puukotettuaan silloista (juoppoa)miesystävääänsä, ei onneksi tappanut. Isäni oli aivan sekaisin myös, monia kertoja vankilassa, monenlaisista syistä,ei hänkään koskaan tappanut sentään ketään, mutta silti. Elin ihanan mummoni kanssa elämäni alkuvuodet, mutta varhaisteini-iästä hullun, väkivaltaisen juopon äitini kanssa. Kaikkea pahaa taphtui niin paljon, niin paljon, en jaksa kirjoittaa kaikesta, tulisi kilometrin pituinen kirje. Juuri kun olin pääsemässä oman elämäni alkuun ja sain suloisen pienen poikani, joka on paras asia maailmassa, hänen syntymänsä oli elämäni onnellisin hetki, äitini joutui vankilaan, ja sälytti taas kaiken vastuun asioidensa hoidosta minulle, niin kuin oli aina aikaisemminkin tehnyt; hän sekoili ja minä jouduin keksimään selityksiä ja peittelemään, keksimään selityksiä isovanhemmille jne. Huoli äidistä oli tietysti myös valtava, ja samalla myös suunnaton viha häntä kohtaan. Musta pilvi laskeutui ylleni ja varjosti vuosia elämääni, ja tuhosi myös avioliittoni. En kestä vieläkään ajatusta, miten minun masennukseni ja äitiä kohtaan tuntemani viha ja suru heijastui silloin pieneen lapseeni. Laitoin sitten välit poikki koko perheeseeni, elin vain lapseni kanssa enkä halunnut tietää tästä paskasakista yhtään mitään, vain elää rauhassa, kunnes isäni ilmestyi taas elämääni; poliisijuttuja, pidätyksiä, sekoiluja, en jaksa näitä ihmisiä, en jaksa tätä paskaa. Näiden ihmisten, minun vanhempieni pitäisi olla minun rakkaimpia ihmisiä, jotka välittävät minusta, rakastavat. Paskat. Yhtä ainutta synttärikorttia ei lapseni ole saanut heiltä, eivät muista että heillä edes on lapsenlapsi. Minua väsyttää, lapsi on jo iso, haluaisin lähteä täältä, mutta rakastan lastani, enhän siis lähde. Väsyttää. Miten helvetissä voi olla mahdollista saada tälläiset vanhemmat. No, helvetissä voi.Sillä tämä on ollut helvetti. Kuolisivat pois, vähin äänin, en jaksa heitä enää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu