Anna anteeksi

Sammutin puhelimen viime sunnuntaina ja pidinkin sitä kiinni koko viikon koska en enää halunnut laittaa itseäni enempää alttiiksi tunteille jotka ovat syöneet tätä naista jo pitkään.En ole siis halunnut ottaa vastaan soittoasi vierihoidosta tai kainalon kaipuusta jota kuitenkin lähes päivittäin olet suonut minulle josta olen onnellinen,enemmän kuin onnellinen.Voi höpöseni,ollaan tunnettu toisemme jo vuosia ja kummatkin ollaan sinkkuja oltu pitkään ja aikaa ollaan vietetty yhdessä paljonkin mutta en silti tiedä missä mennään.Musta on outoa se piirre meidän suhteessa että olemme yhdessä myöhäiset illat ja yöt ja nautitaan toistemme seurasta mielettömästi kuitenkin,käpertyen toistemme syliin ja halaillen ja suukotellen mutta emme kykene enempään.Luulen että tiedät kuinka tämän tytön tunteille on käynyt etkä välttämättä kai haluakaan sitä ääneen lausuttavaksi koska en ole tohtinut niistä sinulle puhua kuin peläten että se olisi sinulle myrkkyä.Luulen kuitenkin sydämessäni että kun emme ole puhuneet koskaan suhteemme laadusta mitään tarkemmin haluaisit pitää etään suhteen tai jotenkin avoimen suhteen osaamatta määritellä sitä tarkempaa.
Tiedän kuitenkin että vaikka olisit täällä luonani viikon jokaisen yön niin kuitenkin tulee päiviä joista sinusta ei kuulu mitään,katoat.Kuitenkin tiedän ettet ole naisten miestyyppiä ollenkaan,et vain kuulu siihen tyyliin ollenkaan enkä halua väittää että ajattelisin naivisti,joistain miehistä sen vain tietää.Ja aina olet kuitenkin ollut huomaavainen ja kiltti minua kohtaan kaikinpuolin mutta huolestuttaa ajatus siitä ettet halua ottaa puheeksi tunteita koskaan tai sanoa miltä jokin asia tuntuu.En haluaisi ajatella että se kuuluisi pohjalaisiin perinteisiin jossa mies ei uskalla naiselleen puhua pehmoisia tai luulee olevansa heikko antaessaan tunteilleen vallan.Tiedän kyllä että olet tällä hetkellä siellä ihmeissäsi mistä kenkä puristaa mutta koska olet itse ollut niin vähäsanainen näistä asioista niin en kykene enää tunteellisena ja surullisena vastaamaan siihen.
Olet jo vuosia sanonut että olet päässyt tunteinesi eroon entisestä vaimostasi ja vaimollakin on jo omaa uutta elämää mutta pelkään sitä että et taida kuitenkaan olla vielä sinut sen asian kanssa ja haluan antaa sinulle ainakin jo senkin vuoksi aikaa olla itseltäni erossa jotta saisit mietittyä tahollasi kaiken loppuun.Ethän ole koskaan halunnut edes yhteistä aikaa sinun ja lastesi kanssa vaikka meillä ollaankin yhdessä täällä sinä,minä ja minun lapseni.Olen kiitollinen siitä ja oletkin aina ollut lapsianikin kohtaan kiltti ja oikeudenmukainen.Eli olen kanssasi aivan hakusessa,Tiedän että olemme hyvä tiimi yhdessä ja osataan keskustella syvällisestikin kaikesta muusta paitsi suhteestamme jota ei saada aikaiseksiTämä tunne tavallaan raastaa minut hetki hetkeltä pienemmäksi.Tästä tekee varmasti vielä pahempaa se asia että tämä tunne on vuosien varrella vasta kasvanut,se on saanut siivet vasta viime kesänä kun puhuit avoimesti masennuksestasi ja aloimme tapailemaan vähän tiiviimmin ja nyt minä hölmö olen murenemassa siitä hyvästä että olen laittanut itseni alttiiksi ja antanut sen ainoan tunteen ja sydämen.En olisi uskonut että minäkin vielä voisin rakastua ja murehtia sen vuoksi.
Nyt alan koota itseäni ja toivon että kaikki asiat järjestyy ja valoa näkyisi tunnelin päässä joskus kun kaikki auki olevat asiat on käsitelty.
Pakko oli purkautua johonkin ja olen kuitenkin tyytyväinen ettet sinä täällä jouda lueskelemaan ja sain tästä tunteilleni oman hautausmaan.