istuin tovin melkein hänen vieressään soffalla .. muina miehinä, aivan kuin vain sattumalta. Yhden kerran uskalsin vilkaista hänen juttellessaan siinä kavereidensa kanssa. Ja sitten lisäksi tietysti se salainen haikea katse perään kun hän käveli pois.
Seuraavan kesän lopulla sain pienen hetken oikeasti istua hänen vieressään .. ja naurettiinkin yhdessä. Olisinpa halunnut tietää mille me oikein naurettiin .. I guess that the joke was on me :/ .. ja sitten se pieni järjen ääni pääni sisällä kertoi mulle että on aika poistua häiritsemästä häntä.
Yksi varastettu hetki, muutamia karanneita hymyjä, kymmeniä varastettuja katseita, satoja yksinäisiä illan tunteja, tuhansia tunnelmallisia biisejä, lukematon määrä haikeita ajatuksia ja turhia tunteita tyhmän pään sisällä. Kaipuuta johonkin mitä ei ole olemassa. Kaihertava tarve saada nähdä hänet .. ja sitten kun hänet näkee, tulee tajuntaan se kylmä julma tietous ettei hän ole olemassa mua varten eikä mulle ole paikkaa hänen maailmassaan.
Vain todellinen haihattelija voi jäädä vangiksi pelkkään katseeseen. Hukkua silmiin joissa tunsi näkevänsä jotain kaltaistaan .. pilkahduksen avoimmuutta, kykyä tuntea ilman kovaa kyynisyyden kuorta. Jäädä kaipaamaan sellaista ystävää .. tai jotain .. joka olisi hiukan samalla tavoin valmistusvikainen kuin itsekin on. Sellaista joka voisi ehkä ymmärtää millaiselta maailma näyttää haihattelijan silmin. Sellaista joka ei tuntuisi rinnalla vain mukavalta muukalaiselta. Sellaista jolle voisi kertoa salaisimpia tuntemuksiaan.
Pelkkää kuvitelmaa kaikki.
Rauhaton sielu nousee taas siivilleen. Lähtee etsimään sitä tavoittelemisen arvoista vaikka tietää ettei voi sitä saavuttaa. Harhailee paikoista joissa sen kaivatun joskus luulee nähneensä. Tuhlaa elämäänsä .. lohtunaan tieto että vain omaansa.
http://www.youtube.com/watch?v=M-H3H17RLEg&feature=related
Paljon onnea ja rakkautta tuolle kaivatulle siellä hänen elämässään.
Iloista ja hauskaa ystävänpäivää niiden oikeiden ystävien seurassa.
Happy Valentine's day.
[Disclaimer:
Tää on sitten oikeastaan ihan itseä varten kirjoitettu. Joten, jos et lainkaan ymmärrä .. tai jos aloitus oli mielestäsi aivan liian pitkä :D .. niin ei kannata vaivautua vastaamaan. ;]
Seuraavan kesän lopulla sain pienen hetken oikeasti istua hänen vieressään .. ja naurettiinkin yhdessä. Olisinpa halunnut tietää mille me oikein naurettiin .. I guess that the joke was on me :/ .. ja sitten se pieni järjen ääni pääni sisällä kertoi mulle että on aika poistua häiritsemästä häntä.
Yksi varastettu hetki, muutamia karanneita hymyjä, kymmeniä varastettuja katseita, satoja yksinäisiä illan tunteja, tuhansia tunnelmallisia biisejä, lukematon määrä haikeita ajatuksia ja turhia tunteita tyhmän pään sisällä. Kaipuuta johonkin mitä ei ole olemassa. Kaihertava tarve saada nähdä hänet .. ja sitten kun hänet näkee, tulee tajuntaan se kylmä julma tietous ettei hän ole olemassa mua varten eikä mulle ole paikkaa hänen maailmassaan.
Vain todellinen haihattelija voi jäädä vangiksi pelkkään katseeseen. Hukkua silmiin joissa tunsi näkevänsä jotain kaltaistaan .. pilkahduksen avoimmuutta, kykyä tuntea ilman kovaa kyynisyyden kuorta. Jäädä kaipaamaan sellaista ystävää .. tai jotain .. joka olisi hiukan samalla tavoin valmistusvikainen kuin itsekin on. Sellaista joka voisi ehkä ymmärtää millaiselta maailma näyttää haihattelijan silmin. Sellaista joka ei tuntuisi rinnalla vain mukavalta muukalaiselta. Sellaista jolle voisi kertoa salaisimpia tuntemuksiaan.
Pelkkää kuvitelmaa kaikki.
Rauhaton sielu nousee taas siivilleen. Lähtee etsimään sitä tavoittelemisen arvoista vaikka tietää ettei voi sitä saavuttaa. Harhailee paikoista joissa sen kaivatun joskus luulee nähneensä. Tuhlaa elämäänsä .. lohtunaan tieto että vain omaansa.
http://www.youtube.com/watch?v=M-H3H17RLEg&feature=related
Paljon onnea ja rakkautta tuolle kaivatulle siellä hänen elämässään.
Iloista ja hauskaa ystävänpäivää niiden oikeiden ystävien seurassa.
Happy Valentine's day.
[Disclaimer:
Tää on sitten oikeastaan ihan itseä varten kirjoitettu. Joten, jos et lainkaan ymmärrä .. tai jos aloitus oli mielestäsi aivan liian pitkä :D .. niin ei kannata vaivautua vastaamaan. ;]
Vastaukset 2
Vanhimmat
olen itsekin. Se todellinen askel, edes tutustumiseen, se on ainoa keino tuntea jotain todellista. Ehkäpä pettymystäkin, satuttavaakin mutta todellisempana sittenkin enemmän kuin kauneinkaan haave.
se tutustuminen vaan edellyttäisi että molemmat haluaisivat sitä.
Myös ne kauneimmat haaveet satuttavat jos ne pääsevät kasvamaan suuriksi ja alkavat elää omaa elämäänsä. Siksi ne pitäisi aina tukehduttaa kun ne ovat vielä pieniä, hentoja ja viattomia.
Mutta eihän sitä aina henno tehdä .. jos se pieni haaveen taimi tuntuu sillä hetkellä olevan ainoa kaunis asia elämän myrskyjen keskellä.