voiko 15-vuotiaalla todeta kaksisuuntainen mielialahäiriö? mä oon pohtinut asiaa jonkin aikaa.. mä tiedän että on normaalia että nuorella vaihtuu mieliala tiuhaan, mutta missä menee se raja? mulla on pirteitä ja masennuskausia. mulla saattaa koulumatkalla vaihtua kolme kertaa mieliala: pirteä, elämän iloinen -> masentunut, mulla ei oo tulevaisuutta, mä haluan kuolla -> pirteä, ihanaa elämää, mun tulevien lasten nimet on..
koulumatka kestää puolituntia. mä itse oon alknut ihmetellä tätä. mä tiedän, joo murrosikä syynä. niin varmaan onkin. mä en edes todellakaan halua että mulla todettais jotai, mut voi se olla mahdollista? jos oon pirteä, mä yleensä saan kauhean puheripulin, kukaan muu ei saa puheen vuoroa ja mä puhun vaan päälle. äiti luuli yhteen aikaan että mä käytän aineita kun olin välillä niin yliampuva.
jos mua masentaa, mä yleensä vaan oon jossain sumussa, itkeskelen ja yritän olla viiltelemättä. haluisin kuolla, mut en uskalla tappaa itseäni. kuoleman ja epätoivon olo on ihan uskomattoman kova. ja sitte taas oon ylipirteä. mä oikeesti sekoan ku mietin ja pohdin näitä!
koulumatka kestää puolituntia. mä itse oon alknut ihmetellä tätä. mä tiedän, joo murrosikä syynä. niin varmaan onkin. mä en edes todellakaan halua että mulla todettais jotai, mut voi se olla mahdollista? jos oon pirteä, mä yleensä saan kauhean puheripulin, kukaan muu ei saa puheen vuoroa ja mä puhun vaan päälle. äiti luuli yhteen aikaan että mä käytän aineita kun olin välillä niin yliampuva.
jos mua masentaa, mä yleensä vaan oon jossain sumussa, itkeskelen ja yritän olla viiltelemättä. haluisin kuolla, mut en uskalla tappaa itseäni. kuoleman ja epätoivon olo on ihan uskomattoman kova. ja sitte taas oon ylipirteä. mä oikeesti sekoan ku mietin ja pohdin näitä!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei nyt aleta pohtia sen enempää.
Jos masentaa niin silloin puhu tunteistasi.
Älä pidä niitä sisälläsi.
Älä sekoa. :) Yritä olla ajattelematta liikaa. Sen sijaan puhu. Terveydenhoitajalle, äidille, kelle nyt tuntuu parhaalta. Parempi tuota on kaksin miettiä kuin yksin. :) Niin se vaan on, olen huomannut itsekin.
Täältä käsin en osaa sanoa, onko kyse tavallisesta nuoruuteen kuuluvasta mielialojen vaihteluista vaiko ei. Ja vaikka tuntisin sinut, en välttämättä osaisi siltikään sanoa, en ole psykologi :). Ehdotan että kerrot vaikka ensin äidillesi ajatuksistasi, ja sitten voitte yhdessä miettiä mitä teette? Jos sua hirveästi masentaa, suosittelisin ammattihenkilölle juttelemista, sillä ne ovat erikoistuneet tällaisiin juttuihin ja osaavat auttaakin. :) Tsemppiä!
Tuttu homma. :D olen nyt 17-v ja tuota on ollut minulla jo muutaman vuoden.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lievempää muotoa kutsutaan mielialan aaltoiluhäiriöksi eikä siihen saa lääkkeitä, ja sen kanssa pystyy joten kuten elämään toisin kuin kunnon maanis-depressiivisyyden, joka saattaa vaatia jopa laitoshoitoa. Saattaa tietysti olla normaalia murrosikään kuuluvaa mielialan vaihtelua.. vaikea sanoa..
Silloin kun mieliala on alhaalla, mikään ei kiinnosta, kaikki masentaa ja itkettää ja haluaisi olla vaan yksikseen eikä puhua kenenkään kanssa.
Sitten kun taas mieliala on korkealla, tekee mieli jutella kaikkien kanssa ja olo on tosi pirteä.
Joskus taas olo on normaali, eikä erityisesti masenna, mutta olo ei myöskään ole mikään hirveän pirteä. Näin on useimmiten
Noniin ja nyt kaikki löytää kaksisuuntaisen mielialahäiriön piirteitä itsestään joo.
Mä olen käsittänyt, että ne "jaksot" on vähän (huomattavasti) pitempiä kuin koulumatka. On "maniakausia," jolloin menee (liian) lujaa (esim. tuhlaa rahaa himoshoppailuun, aloittaa tuhat ja sata uutta projektia...), ja sitten on taas niitä depressiokausia jolloin on ihan maassa. Joo ja en katsonut tätä infoa Wikipediasta, vaan yritin muistella jtn kun katsoin joskus jotain dokumenttia ja lueskelin lehtiartikkeleita.
Itsellänikin vaihtelee mieliala ihan hullun usein ääripäästä toiseen, mutta en usko sen olevan mitn kroonista häiriötä. Kenties se on ikää, tai kenties se kuuluu osana tähän "ahdistuneeseen taiteilijaluonteeseen" aah...
Sun kaltaset vitun mielenalavaihteluvittuihmiset on ihan saatananvitun ärsyttäviä. Jos haluut et elämästäs tulee jotai nii vittu lopeta. Veikkaan et vingut viel sillei saatanan säälittävästi ja yrität kerätä sillä huomiota. Sit jos sua aletaa tuijottaa sen takia nii sanot "Älkää vittu tuijottako, kyl teki oisitte "masentuneita" jos teil ois samat syyt ku mulla" No oon silti sen verran tunteikas ja kiltti ihminen et sanon koita jaksaa, vaikka vaikutat just tommoselta vitun vitun vitulta vittu vittu. Vittu.
Ei toista saa kiusata.
Parempi että tehdään se muille mitä haluaisimme heidän tekevän meille.
Kannattais teikäläisenkin VÄHÄN miettiä mitä suustaan päästää, vai haluaisitko kenties, että sulle sanottas samalla tavalla?
Joillakin saattaa oikeesti olla ongelmia EIKÄ kehtaa puhua siitä muille, jotenka he tulevat tänne tai menevät muualta hakemaan apua "anonyyminä". Tosi lohdullista on, että tommoset "kovat jätkät" tulee ja aukoo päätä. Katotaan sitten kun sulla on joku oma ongelma.
Onnea ja menestystä!
Haluisin alkaa tappelee mut nyt ei jaksa, nii sanon vaa lyhyesti.
Mun luokalla oli ennen tämmönen tapaus niiku tää tytteliini tässä. No se itki välkällä ja nauro tunnilla, itki tunnilla ja nauro välkällä, pomppi, hyppelehti, ryömi ja kieri. Vinku, valitti, angstas ja pieri. Mikä on Ranskan pääkaupunki? No sinä sieltä! "Pariisi, jonka asukasluku, pinta-ala, tilavuus ja asutustiheys on se se s e s e se ja se." Tai. Mikä on Ranskan pääkaupunki? No sinä sieltä! "No älä multa kysy, aina multa, miks mä, ei vittu ),,=." Kaikki saman päivän aikana. Oli ihan vitun rasittava ihmine. Sano jotai nii se itkee ja vinkuu tai sit nauraa tai jatkaa keskusteluu normaalisti.
To the thing. Jos purkaa ongelmiaan tämmöselle suositulle keskustelusivustolle, joho kaikki voi sanoo iha mitä vaa, nii ois aika suotuisaa varautuu siihe, et puolet viesteistä on vittuilua, dissausta tai spämmiä. Sit jos alkaa miettii syvällisemmin tätä tapausta, nii ihmiset tajuu asioita jos niille sanoo sen oikeeeeeen suoraa. Tää on mahdollisesti ihmetelly et miks sille ei puhuta, tai miks kukaa ei jaksa olla sen kanssa. Nyt nää mun todenpaakin totta olevat Atrky-faktat tuli ja se tajus et mikä on vialla. No se tietysti, että tuollaiset ovat niin vitun vituttavia. Niille ei voi puhua. Niitä ei ymmärrä. Ne on vitun outoja. "Jospa mä yrittäisin muuttua ja kattoo, jos vaikka onnistuisin olemaan suhtkoht normaali. Hei mulle puhutaan! Mulle tullaan puhumaan! Mut huomioidaan positiivisesti! Lovely!" No jokatapauksessa, toivotaan et se sai uuden kipinän elämäänsä Onnea ja menestystä-toivotuksestas.
Sekava, tarkotuksella.
Voi Atrky-raukkaa, aikeesi olivat kultaisia, mutta valitettavasti valtaosa lukijoista ei ymmärtänyt hyvyyttäsi. No, kenen vika se on? Sitä sopii miettiä.
Olemmeko idiootteja, kun käsitimme viestisi hyökkäävänä vittuiluna, emmekä rakentavana palautteena & itsetutkiskelun kimmokkeena? Oh. Vai olisiko Atrkyn aika hankkia virtuaalisen sosiaalisen kanssakäymisen taitoja? Tai jatkaa niin räikeänä provona, että kukaan ei ottaisi sanoja itseensä ja _oikeasti_ pahoittaisi mieltään? Kaikki ymmärtäisivät viestin vitsiksi, tai heitä korkeintaan vituttaisi viestin turhuus.
No luuletko oikeesti et mun alkuperäne tarkotus oli olla millään tavalla avuks. Jep niin, ota musta sitten selvää. Tai ehkä mun pitäs sit opetella tää sun täydellisesti hallitsema virtuaalinen verbaalinen sosiaalinen nettikäytös netiketti kanssakäynti näynti hienoine adjektiiveineen, sivistyssanoineen ja kirjakielineen, etten vaan tulis missään tilanteessa väärin ymmärretyksi ja menettäis mun ihanien ja avuliaden avunantojen merkitystä myötä- tai vastoinkäymisis.
Noniin. Kerron tässä taas tämmöisen tarinan. Atrkyn Sankaritarinoita 2008. No mulla oli 5lk-9lk sama vanha letti. Se oli vitun tyhmän näkönen, mutta tätä en tajunnu vasta kun 9lkn alkukeväästä, kun mun rakkaat vanhemmat siitä alkoi huomauttelee. Se oli semmonen suoraks kammattu, korvien päälle ja nenään asti ulottuva hattu. Aattelin et se on iha jees, mut ei se ollu iha jees. Pari kertaa mulle siitä sanottiin ja sit pikkuhiljaa sanottii suoremmi ja useemmi. Katoin kunnolla peilin eessä sitä ja sit tajusin. On se ihan tajuttoman hölmön näkönen. Oli kuitenki vaikee luopuu 4 vuotta olleesta pehkosta. Miltä näyttäsin lyhyemmillä hiuksilla? No uskaltauduin parturii 9lk lopussa. Puolet hiuksista pois, vaaleeta raitaa ja swarzkopin roughia päähän. Nyt näytän iha vitusti Salkkareitten Joonatanilta mut paljon komeemmalta ja söpömmältä.
What happn'd? Suoraa tekstiä päin naamaa. Oma tajunta alkaa rullaamaan. Kokeilu. Onnistuminen. Vittu oon viisas ja söpö.
Korostan viel et alkuperäine tarkotus oli vaan olla ilkeä kova jätkä joka aukoo päätään pienille tytöille pahoitten heidän mielensä oikeasti. Tajusin kuitenki edellistä viestiäni kirjottaessa, että yhtä paljon mun viestistä oli apua kuin muiden koita jaksaa-, puhu-, lepää-, psykiatri-, terkkari-, opo-, vanhemmat- tai ystävät-viesteistä. Kai nyt jokaine tietää mitä vaihtoehtoja on olemassa. Tietävät myös sen et voi yrittää muuttuu. Samanlailla ohjeistin kärkkäämmin ja nenäkkäämmin ja ilkeemmiin ja tylymmin. En haluis lopettaa viel mut en jaksa enää selittääkkää.
Siis joku Joonatan, töyhtöhyyppä, wtf? Miks te pojat meette luopumaan rakkaista pehkoistanne niin helposti? Panu Kaukovaaraltakin lähti letti (ah niin tuuhea ja kihara), ja Sepolta sheivattiin vaivalla kasvatetut viikset. Kauheeta! Pitäkää pojat kiinni niistä karvoistanne!
Noniin nyt oot varmaan tosi feimi ja onnellinen! Siilitukkaiset toverisi ovat myös onnellisia, kun ei ole enää ketään, jonka pehkoa ( = tyttömagneetti oikein käytettynä) täytyisi kadehtia.
Juu on olemassa niitä hienoja pehkoja ja ei hienoja pehkoja. Mulla on tuuheet ja paksut hiukset, mutta se oli silti semmonen lättänä. Tykkäät varmaan semmosista snoukkapehkoista ja pörröpehkoista? Mulla oli hylätty kaisloista tehty linnunpesäpehko, joka kiilsi hienosti sen takii ku se rasvottu nii helposti.
No mut kuitenki. Meilhä oli täs tämmöne pieni forum fighti päällä niin ninin. Sivuutit mun edellisen viestin oikeestaa kokonaa, mistä voidaan päätellä et olin suurimmaks osaks oikeessa, mistä voidaan päätellä että et keksiny varsinaista sanottavaa, koska olin suurimmaks osaks oikeessa, mistä voidaan päätellä että voitin. En haluu kuitenkaa kerskulla sillä nyt hirveesti ettei sulle tulis paha mieli. Ja nyt kun päättelin tosta te pojat ilmasusta sen, et oot tyttö, nii mult meni jotenki into tähän ja kaikki työ hukkaa )= Eihä teille saa olla ilkee. Or do is can are I? Sovitaan että tuli tasapeli.
Kerrotko omista hiuksistasi vuorallaan? Voin antaa sulle ihania pikku vinkkejä. Ja mahdollisesti murrosikä-terapiaa, jos vaan haluut. Oon kuitenki naistohtori Atrky.
Tykkään monenlaisista pehkoista.
Aivan, sivutin edellisen viestisi asian ja takerruin sivuseikkaan. Syitä on monia: en jaksanut syynätä virheitä jä epäkohtia, en jaksanut vääntää rautalangasta, en jaksanut päteä, en jaksanut ottaa sitä riskiä, että odotit pikkutarkkaa pätemisvastausta, johon olisit sitten voinut todeta, että "lopetapa päteminen, aika noloa hermostua." Syynä oli myös se, että sinuun oli vaikea suhtautua. "Olenko mä tässä nyt vastaamassa provon kusetukseen, katkeralle provolle, katkeralle avautujalle, vai oliko tuo tosissaan?"
Mutta anna nyt niitä hiusvinkkejä! Mitä mä voin tehdä ohuille ja lässähtäville hiuksille? Siis muutakin kuin pilata ne entisestään? Paljon on kokeiltu: värjätty tummemmiksi, leikattu tarpeeksi lyhyiksi (olkapäille), leikattu kerroksittain, kokeiltu vahaa ja geeliä ja muotovaahtoa ja tuuheuttavaa hoitoainetta ja luonnontakkua ja tietenkin käytän lakkaa. Lakkoja olen kokeillut ainakin kymmentä erilaista, mutta nyt on käytössä yks hyvä. Ei se kyllä poista ongelmaa.
Ei mulla oo aikaa käyttää mitään föönejä, rautoja tai volymastereita. Kunnon tupeeraamiseen menee ainakin tunti, mutta jälki on pikemminkin hallitsematonta räpellystä kuin katu-uskottavuutta, tuuheudesta puhumattakaan. Tukka on lakasta korppuuntunut ja luonnonvalossa päivä paistaa harakanpesän läpi. Ei tietoakaan kuohkeudesta tai edes "söpöstä" peikkotukasta.
Arkipäivisin minulla on hyvällä tuurilla 10-30min aikaa käytettävissä hiustenlaittoon. Siinä ajassa en ehdi kuin harjata pää alaspäin, laittaa lakkaa, pöyhiä, nostaa pään, laittaa hiukset ojennukseen, pöyhiä, laittaa lakkaa, pöyhiä ja laittaa viimeisen lakkakuorrutuksen. No ei se hieno ole. Sotkuinen ja lässähtänyt samaan aikaan, mahtavaa.
Jos et ihmeisiin pysty, niin kerro nyt edes, kumpi on parempi:
A) pehmeät ja hiuslaadultaan hyväkuntoiset hiukset, jotka ovat kuitenkin vetelät ja lässähtäneet eivätkä siksi sovi kantajansa päähän, vai
B) kärsineet, lakkaiset ja pörröttyneet hiukset, jotka on tupeerattu näyttämään tuuheammilta, vaikkakin koko luomus muistuttaa hieman sotkua?
Niin, että miettikää nyt vielä ennen kun kiroatte ne pehkonne...
PS. en nähnyt Salkkareita kun istuin tässä!!!
Oon provo ja olin 81% tosissaan.
Sullaha on kiltit hiukset. Okei eli ohuet ja lässähtäneet. Eka hiustyyli, joka tulee mielee mikä vois toimia on semmoset erittäin vaaleet elikkäpä siis blondit. Ei mitään melkei blondit vaa blondit. Laita Googlen kuvahakuun blondi, toka rivi keskimmäinen kuva. Siin on oikeen väriset tähä hommaa. Minun ikiomassa koulussa on pari semmosta joilla on aika ohuet hiukset ja ne on just ton väriset. Laita ne suurinpiirtein samalla tavalla ku Peppi Puolakalla, nii ku niilläkin on, jotka on mun ikiomassa koulussa. Niil on viel ohuemmat, mut kivan näköset ne on. Kai se toimii tummemmillaki hiuksilla dunno. Muista et värin pitää olla selkee ohuissa tapauksissa, eli ei melkee brune vaan brune. Jos nyt kuvitellaa et maalaisit blondiks nii laita joku pinkki tai purple yksityiskohta. Paita, housut, sukat, kengännauhat tai ihan mitä vaan. No ei housuja. Vihree on kans nice. Tai sit laita kivan hillityn räikeitä ja värikkäitä vaatteita.
Kirjotin sitä mukaa ku tuli mielee. Näkyy kai? En osaa kertoo mitää tuuhennuksesta tai tämmösistä ku kokemus uupuu. Mut niiq tos oli nii ei niitä tarvii tehhä pörröks. Ja ei pliis niitä poskia peittäviä suoria hiuksia. Jotai mun piti viel sanoo mut en muista enkä jaksa miettii. Ota niistä kuva. Jos et viiti kuvaa nii piirrä paperille. Susta huokuu semmonen taitelijan sielu nii osaat varmasti.
No mutta kiitos Atrky. Pidä joskus lomaa provoilusta. Tai auta asiallisilla vastauksilla edes salaa.
Hitlerin Blondi -niminen koirahan se siinä kuvahaussa.
Ehhehehehe...