Pojantytärtäni on ruokittu lapsesta saakka täysin lapsen ehdoilla. Kaksi muuta lasta syövät normaalisti. Päiväkodissa piti olla erikoisruokavalio, vaikka ei ollut todettu mitään allergioita tai sairautta. Lapsi on nyt 11 vuotias ja syö koulussa vain näkkileipää. Kotiruokana on ranskanperunat, sydänmakaroonit,ovat ihan tavallisia makarooneja koostumukseltaan. Lapsen mielestä ovat vain niin kivan näköisiä. Määrätyn firman nakit käyvät joskus. Vitamiinit otetaan Multivita-pillereistä.
Nykyisin on vatsa jatkuvasti kipeä ja kieltäytyy sen takia syömästä uusia ruokia. On ollut sairalassa tutkimuksissa, eikä lääkäri ole löytänyt mahatähystyksessä eikä veri- ja allergiakokeissa mitään.
Äiti antaa lapsen jäädä kotiin, jos valittaa aamusta vatsakipua. Lääkäri oli sanonut, että kouluun pitää mennä. On ollut jo niin paljon pois koulusta, että jää luokalle poissaolojen takia. Älyssä ei ole mitään vikaa. On ihan tavallinen lapsi muuten, mutta tuo ruokailu vain ei suju.
Nyt on tulossa hiihtolomalle mummolaan ja äiti antoi ruokailuohjeet ja sanoi, ettei pidä pakottaa edes kokeilemaan tavallisia ruokia, koska se vatsa on aina kipeä. Miten suhtaudun?
Nykyisin on vatsa jatkuvasti kipeä ja kieltäytyy sen takia syömästä uusia ruokia. On ollut sairalassa tutkimuksissa, eikä lääkäri ole löytänyt mahatähystyksessä eikä veri- ja allergiakokeissa mitään.
Äiti antaa lapsen jäädä kotiin, jos valittaa aamusta vatsakipua. Lääkäri oli sanonut, että kouluun pitää mennä. On ollut jo niin paljon pois koulusta, että jää luokalle poissaolojen takia. Älyssä ei ole mitään vikaa. On ihan tavallinen lapsi muuten, mutta tuo ruokailu vain ei suju.
Nyt on tulossa hiihtolomalle mummolaan ja äiti antoi ruokailuohjeet ja sanoi, ettei pidä pakottaa edes kokeilemaan tavallisia ruokia, koska se vatsa on aina kipeä. Miten suhtaudun?
Vastaukset 6
Vanhimmat
En nyt ymmärrä, onko hänellä sitten anoreksia vai?
Minusta tuo ei kyllä kuullosta anorexialta vaan ennemminkin nirsoilulta. Vatsa ei ole tottunut muihin ruokiin mikäli lapsi ei ole niitä aiemmin suostunut syömään. Se taas selittäisi vatsa kivut. Ja jo se, että hän syö muuten aika normaalisti kertoo ettei hänellä ainankaan ptäisi olla anoreksiaa.
mutta syömishäiriö kuitenkin. Esim. youtubesta löytyy sellanen dokumenttisarja kuin Freaky Eaters jossa on käsitelty vastaavia tapauksia. Joku tyttö syönyt ikänsä pelkkää suklaata, toinen pelkkää perunaa eri muodoissaan jne.
Tuo on jo vakavampaa kuin pelkkä nirsoilu ja vaatii psykologia ehdottomasti. Kukaan ei voi elää terveenä pitkään tuollaisella ruokavaliolla. Lapsi pelkää selvästi muuta kuin noita tiettyjä ruokia.
Mummi voi tietysti koittaa auttaa esimerkiksi seuraavilla keinoilla:
Lahjo lasta, lupaa jotain mistä lapsi todella tykkää (lelu/tavara/retki tms) jos lapsi suostuu maistamaan edes mikroskooppisen murusen jostain mikä ei kuulu hänen ruokalistaansa. Anna hänen valita tämä ruoka-aine jostain valmiiksi listaamistasi terveellisistä vaihtoehdoista. Aluksi voi riittää että lapsi vain koskettaa suullaan ruoka-ainetta jos fobia on todella paha. Kannusta ja kehu pienistäkin edistysaskelista, älä missään nimessä painosta tai menetä hermojasi tai moiti lasta. Älä hoputa vaikka näyttää ettei edistystä tapahtuisi.
Tee lapsen kanssa jotain ruokaa keskittyen vaan siihen tekemiseen ja miten kivoja taideteoksia ruuasta voi askarrella, älä keskity ollenkaan syömispuoleen. Voit sitten itse maistaa ja todeta miten herkullista on, lapsikin saatta jossain vaiheessa haluta maistaa. ehkä ei nyt vielä mutta seuraavalla kerralla, tai sitä seuraavalla tai kymmenen kerran jälkeen...
Mutta sitten tärkeimmät ohjeet: heti yhteyttä kouluterveydenhoitajaan, lapsi tarvitsee psykologista apua. Ja mitä tahansa teetkin, keskustele asiasta ensin vanhempien kanssa. Mutta tässä kyllä vanhemmat on ihan hukassa kun ovat antaneet tilanteen mennä näin pitkälle. Jos eivät vanhemmat näe tarpeelliseksi hakea apua niin tee sinä se mummina koska lapsen terveys ja kehitys on vaarassa tuollaisella ruokavaliolla.
Meilläkin on lapsilla ollut erilaisia ongelmia syömisen kanssa, mutta en ole antanut noin pitkälle tilanteen mennä. Hyvin tärkeää on selittää lapselle miksi tarvitaan monenlaista ruokaa ja mitä aineita mistäkin saa ja mihin niitä kehossa tarvitaan. Aika pienikin lapsi ymmärtää kun selittää ja suostuu sitten syömään edes ihan pikkuisen jotain mistä ei tykkää kun ymmärtää sen tärkeäksi.
hyvänmakuinen on eri kuin aikuisen hyvänmakuinen ja sun hyvänmakuinen on eri kuin mun hyvänmakuinen!
Makuasioista ei siis voi kiistellä!
Älä puhu ruuasta yhtään mitään,annat sitä ruokaa mitä sulla on. Jos ei syö, älä sano mitään, ole vaan hiljaa.
Menet ruoka-aikaan istumaan ja syömään, jos ei tule,niin ei tule. Elä hoputa , älä käske, älä sano sanaakaan.
Kyllä se jossain vaiheessa tulee sanomaan että on nälkä.
Lapsi tarvitsee "kallonkutisyajaa" jenkkiläisesti sanottuna, on ottanut vallan perheessä pelleilemällä sen syömisen kanssa.
kuulostaa ihan tavalliselta tekosyyltä lintsata koulusta. pilalle hemmoteltu kakara......pitäisi syödä mitä saa tai on sitten nälissään herranjumala.
jos kyse olisi minun lapsestani niin viipymättä varaisin ajan psykologille, kyse on vakavasta ongelmasta, eikä perimmäinen ongelma ole ruoka.