En jaksa enää tätä elämää. Olen yrittänhyt ja yrittänyt, mutta mikään ei onnistu. Työuralla kylläkin, mutta se ei nyt riitä minulle. En jaksa. siksi juon. ja siksi ehkä teen tyhmiä.
en jaksa enää
loppu-
8842
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
yksin ei pidä yöllä pohtia liian rankkoja juttuja
soita http://www.aakokoukset.net/auttava.html
tuolla näkyi olevan numeroita, joihin voi soittaa ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa
sieltä osaavat neuvoa
Unohda nuo muka hauskat kaljajuntit. Suuta hevosenkengälle kun masentaa niin mieli seuraa mukana :)
Toki on sitten lääkkeitäkin/muita hoitoja vakavia tapauksia varten, suosittelen siinä tapauksessa rohkeasti menoa lääkärin juttusille.
Nousuhumalassa tuntuu siltä, että alkoholi kohottaa mielialaa. Kokonaisvaikutus on kuitenkin masennusta aiheuttava. Alkoholi pahentaa masennusta ja nostaa esiin mahdollisen piilevän masennuksen sekä aiheuttaa masennusta henkilöillä joilla ei ennestään masennusta ole - siis alkoholi toistuvasti ja liikaa käytettynä.
Satunnaisesti juhlahetkinä kerran pari kuukaudessa ei ole masennusvaikutusta, jos ei juo niin paljon, että tulee morkkis.
Kokeile mitä tapahtuu jos jätät alkoholin pois. Tilalle ruokavalioremontti, mieluista liikuntaa ja raitista ilmaa.
Nykyiset masennuslääkkeet ovat hyviä. Masennus on alidiagnostoitu sairaus, tee Netistä itsellesi joku masennustesti tai käy lääkärissä ja kerro tilanteesi.
Ei tää aina niin hyvin meiltä muiltakaan tämä eläminen suju, mutta on jokaisessa päivässä on onneksi jotain mukavaakin, eli voi todeta "jestas, että piikeissä on ruusujakin".
Hoida itseäsi. Kun on masentunut ei oikein muistakaan, millaista voi olla ja luulee, että elämä on vain sitä harmaata.
Sitä niinkuin ihan lämpimikseen puhutaan siellä, miten helppo on vaan lopettaa juomasta ja miten hyvältä tuntuu kun lopettaa...
Ei sitä prkl kukaan voi tietää jos ei ole kokenut, että miltä tuntuu ajatus siitä että pitäisi lopettaa juominen.
Kun sitä on tarpeeksi pitkään tehnyt, niin viinasta luopuminen tuntuu melkein kun pitäis luopua vaikkapa nyt vasemmasta jalasta, tai vaihtoehtoisesti vaikkapa vaimosta, tai talosta.
Mä sanon, että se, joka keksii lääkkeen, joka vie alkoholinkäytön lopetuksesta kaikki fyysiset ja henkiset tuskat pois ja pitää mielen iloisena, niin siinä on Nobelin palkinto. Mä sponssaan sen palkinnon vaikka itse, jos ei muuten myönnetä.
Ilman tuollaista lääkettä mä en enää halua edes yrittää päästä irti dokaamisesta. Yritän sairaseläkettä sensijaan, ja odottelen koska kuolen.
Eiköhän tällä palstalla kirjoittelevilla ole lähes jokaisella omakohtaisia kokemuksia viinan kiroista. Kellä enemmän kellä vähemmän.
Nämä ohjeet, neuvot tulevat varmaan oman kokemuksen kautta . Ei tämä muillekaan ole helppoa. Varmaan ihan vaan sinun parhaaksesi kirjoittavat.
Itse arvostan jokaista myötäelämisen sanaa, lausetta suuresti.
Olen itse omakohtaisesti kokenut sen, mitä tuossa peräänkuulutit.
Muistan tunteet siltä ajalta, kun juominen vielä oli hauskaa.
Tiedän senkin ajan kun juominen oli jo pelkkää itkuviinan kaatamista suuhun, ilman mitään nousuhumalaa tai nautintoa.
Tiedän miltä tuntuu sekin kun vihdoinkin tajuaa, että juomiselle on tehtävä jotain. On luovuttava kaikkein rakkaimmastaan, alkoholista!
Ja minä hain oikeata apua, ja pystyin lopettamaan juomisen, yhdeksän vuotta sitten.
Minä olen siis asiantuntija.
Ja minä arvostan helvetisti nimimerkki Calmaton kirjoituksia.
Hän kirjoittaa aiheesta vain sen mitä on omakohtaiesti kokenut.
Hänkin on siis asiantuntija, mutta mikä sinä olet?
Pelkkä juoppo!
Mikä sinä olet hänen kirjoituksiaan arvostelemaan, kun olet vain pelkkä epärehellinen juoppo.
...jos se nyt edes oli minulle tarkoitettu.
Puhun rehellisesti siltä pohjalta mitä minulla on juoppoudestani kokemusta.
Mä en vaan pysty päättämään, että mitä mä haluan, koska minusta tuntuu että elämästäni tulee liian normaalia, jos pääsen alkoholista eroon.
En halua punaista tupaa ja perunamaata ja 2,58 lasta ja kartanovolvoa, vaan vauhtia vaaratilanteita ja kunnon viihdettä.
En suoraansanoen todellakaan tiedä, että miten haluaisin elää, mutta mieluummin niin, että saan vaan olla rauhassa kotona.
Hyvin kirjoitit. Mainitsemasi masenteisuuden kaava toimii minulla. Pari-kolme viikkoa sitten olin ehkä 3 päivää juomatta ja jo sinä aikana olo ehti parantua selvästi. Vaan sitten alkoi taas viinan lipittäminen.
Tänään olin erässä tapaamisessa, jonka yhteydessä tuli sellaista tekstiä, että ryhdyin vakavasti miettimään tämä viinatouhun järkeä. Sitä tässä ei todellakaan ole.
Aiempaa voimallisemmaksi tuli tunne, että tälle täytyy nyt tehdä jotain ja että minun yksinkertaisesti pakko lopettaa juominen, koska en halua tähän joutavaan tapaan kuolla. Tuli myös sellainen terve vihantunne itseään kohtaan, että en voi olla tällainen vätys joka ei pysty kontrolloimaan juomistaan. Hitto että vihaksi pistää, vaan aina on varaa parantaa omaa käyttäytymistään ja tekemisiään.
Eli tsemppiä muillekin kohtalotovereille! Ojasta noustaan vähitellen!