Jumalan luota kaupunkiin
Ohjaaja Dome Karukoskella näyttää menevän hyvin. Ensimmäinen pitkä ohjaus Tyttö sinä olet tähti ei ollut niinkään arvostelumenestys, mutta nuori kohdeyleisö otti sen omakseen. Juuri äskettäin muun muassa parhaasta ohjauksesta Jussin voittanut Tummien perhosten koti oli jo kaunistunnelmainen ja sumuisa nuorisokotikuvaus. Nyt ensi-iltaan tulee Aleksi Bardyn käsikirjoittama Kielletty hedelmä.
Raakel (Marjut Maristo) ja Maria (Amanda Pilke) elävät jossakin Pohjois-Pohjanmaalla vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. He ovat aikuisuuden kynnyksellä, ja Mariaa houkuttaa ulkomaailma, kaikki se, mikä omassa uskonnossa on kielletty. Hän lähtee Helsinkiin ja pyytää Raakelia mukaansa, mutta tämä jää kuitenkin kotiin kärsimättä suurempia maailmanvalloitustarpeita. Yhteisön päämiehet taivuttelevat silti Raakelin lähtemään Marian perään ja tuomaan tämän ennen pitkää takaisin kotiin.
Tapahtumia katsellaan aran ja ennakkoluuloisemman Raakelin kautta, joka yrittää pidätellä ja rajoittaa ronskimpaa Mariaa. Molemmat löytävät omia teitään pitkin oman Helsinkinsä, oman uuden peilinsä suhteessa siihen, mitä on ennen ja aina ollut. He tutustuvat Toniin (Joel Mäkinen) ja Jussiin (Jarkko Niemi), jotka osoittautuvat elämänhaluisiksi ja epävarmoiksikin miehiksi, ja joita ei onneksi vastoin totuttua kaavaa, ole kyynisyydellä tai rettelöinnillä kyllästetty.
Silti elokuva ei ole naiivi eikä alleviivaavakaan. Kielletty hedelmä ei ole myöskään uskonnonvastainen elokuva. Se onnistuu taiteilemaan herkästi yksilön oman tulkinnan ja yhteisön odotusten välillä ilman syyttävää sormea. Lestadiolaisuus näytetään tiukan normiston omaavana uskontona, mutta myös rakastavana ja anteeksiantavana turvapaikkana. Marian kaupunkiin asettuneella siskolla (Malla Malmivaara) on tosin oma katkeruutensa tiukasta yhteisöllisyydestä kannettavanaan. Kaikkea ei uskonnon piirissä vastaanoteta.
Omantunnon ja uskon kysymykset käydään Raakelin ja Marian keskusteluissa ja toimissa. Heijastuspintana on Helsinki, tyttöjen silmissä suurkaupunki, mahdollisuuksien ja uhkien ulkomaailma. Marian kokeilunhalu ja Raakelin vähitellen loiventuva pidättyvyys on kapinan ja itsetutkiskelun ilmentymispaikka, ei niinkään muun yhteisön fyysinen läsnäolo. Raakel toki edustaa tätä yhteisöä mutta myös ystävää, ja tutkiskelee omaa maailmaansa rauhallisesti impulsiivisen Marian kautta. Elämän suunta voi löytyä pikaisen kokeilun kautta tai mietiskelevämpään tahtiin.
Kiellettyjen hedelmien listalla seksuaalisuus nousee alkoholin ohessa suurimmaksi teemaksi, mutta onneksi perustellusti. Himolla, pidättyväisyydellä tai katumuksella ei mässäillä, vaikka Marian heräämiset uskonnon ja vapautuneisuuden välillä ovat hieman kuluneita ja tutuksi tulleita kerronnan tapoja. Elokuvan jännite ei aivan kanna loppuun asti, sitä vaivaa monen pienen lopun pitkittyvä tuntu.
Karukoski osaa silti rakentaa iholle takertuvia tunnelmia, uskottavia hahmoja ja hienoja häivähdyksiä henkilösuhteiden välille. Silmistä ja katseista voi nähdä paljon. Nuoret näyttelijät selviytyvät rooleistaan mainiosti. Nuorten naisten ja miesten seksuaaliset kokeilut ovat muuta kuin sievistelevää täytettä, aivan uskottavaa aikuistuvan ihmisen inhimillistä käyttäytymistä. Kielletty hedelmä on nuorille ja miksei aikuisellekin maistuva mainstream-elokuva ilman suurta, räjähtävää oivallusta, mutta toisaalta ilman nolostuttavaa kaksinaismoralistista otetta.
http://www.film-o-holic.com/arvostelut/kielletty-hedelma/
Ohjaaja Dome Karukoskella näyttää menevän hyvin. Ensimmäinen pitkä ohjaus Tyttö sinä olet tähti ei ollut niinkään arvostelumenestys, mutta nuori kohdeyleisö otti sen omakseen. Juuri äskettäin muun muassa parhaasta ohjauksesta Jussin voittanut Tummien perhosten koti oli jo kaunistunnelmainen ja sumuisa nuorisokotikuvaus. Nyt ensi-iltaan tulee Aleksi Bardyn käsikirjoittama Kielletty hedelmä.
Raakel (Marjut Maristo) ja Maria (Amanda Pilke) elävät jossakin Pohjois-Pohjanmaalla vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. He ovat aikuisuuden kynnyksellä, ja Mariaa houkuttaa ulkomaailma, kaikki se, mikä omassa uskonnossa on kielletty. Hän lähtee Helsinkiin ja pyytää Raakelia mukaansa, mutta tämä jää kuitenkin kotiin kärsimättä suurempia maailmanvalloitustarpeita. Yhteisön päämiehet taivuttelevat silti Raakelin lähtemään Marian perään ja tuomaan tämän ennen pitkää takaisin kotiin.
Tapahtumia katsellaan aran ja ennakkoluuloisemman Raakelin kautta, joka yrittää pidätellä ja rajoittaa ronskimpaa Mariaa. Molemmat löytävät omia teitään pitkin oman Helsinkinsä, oman uuden peilinsä suhteessa siihen, mitä on ennen ja aina ollut. He tutustuvat Toniin (Joel Mäkinen) ja Jussiin (Jarkko Niemi), jotka osoittautuvat elämänhaluisiksi ja epävarmoiksikin miehiksi, ja joita ei onneksi vastoin totuttua kaavaa, ole kyynisyydellä tai rettelöinnillä kyllästetty.
Silti elokuva ei ole naiivi eikä alleviivaavakaan. Kielletty hedelmä ei ole myöskään uskonnonvastainen elokuva. Se onnistuu taiteilemaan herkästi yksilön oman tulkinnan ja yhteisön odotusten välillä ilman syyttävää sormea. Lestadiolaisuus näytetään tiukan normiston omaavana uskontona, mutta myös rakastavana ja anteeksiantavana turvapaikkana. Marian kaupunkiin asettuneella siskolla (Malla Malmivaara) on tosin oma katkeruutensa tiukasta yhteisöllisyydestä kannettavanaan. Kaikkea ei uskonnon piirissä vastaanoteta.
Omantunnon ja uskon kysymykset käydään Raakelin ja Marian keskusteluissa ja toimissa. Heijastuspintana on Helsinki, tyttöjen silmissä suurkaupunki, mahdollisuuksien ja uhkien ulkomaailma. Marian kokeilunhalu ja Raakelin vähitellen loiventuva pidättyvyys on kapinan ja itsetutkiskelun ilmentymispaikka, ei niinkään muun yhteisön fyysinen läsnäolo. Raakel toki edustaa tätä yhteisöä mutta myös ystävää, ja tutkiskelee omaa maailmaansa rauhallisesti impulsiivisen Marian kautta. Elämän suunta voi löytyä pikaisen kokeilun kautta tai mietiskelevämpään tahtiin.
Kiellettyjen hedelmien listalla seksuaalisuus nousee alkoholin ohessa suurimmaksi teemaksi, mutta onneksi perustellusti. Himolla, pidättyväisyydellä tai katumuksella ei mässäillä, vaikka Marian heräämiset uskonnon ja vapautuneisuuden välillä ovat hieman kuluneita ja tutuksi tulleita kerronnan tapoja. Elokuvan jännite ei aivan kanna loppuun asti, sitä vaivaa monen pienen lopun pitkittyvä tuntu.
Karukoski osaa silti rakentaa iholle takertuvia tunnelmia, uskottavia hahmoja ja hienoja häivähdyksiä henkilösuhteiden välille. Silmistä ja katseista voi nähdä paljon. Nuoret näyttelijät selviytyvät rooleistaan mainiosti. Nuorten naisten ja miesten seksuaaliset kokeilut ovat muuta kuin sievistelevää täytettä, aivan uskottavaa aikuistuvan ihmisen inhimillistä käyttäytymistä. Kielletty hedelmä on nuorille ja miksei aikuisellekin maistuva mainstream-elokuva ilman suurta, räjähtävää oivallusta, mutta toisaalta ilman nolostuttavaa kaksinaismoralistista otetta.
http://www.film-o-holic.com/arvostelut/kielletty-hedelma/
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tutut kävi, joku tykkäs ei kaikki, vähän seuratunnelma kuulemma, katon telkkarista sitte kun tulee.
Asiaahan ei ollakaan otettu palstalla käsittelyyn aiemmin, ei esimerkiksi täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000041708816
Olisi kieltänyt jo ensimmäisenkin avauksen, mutta ei ilmeisesti onnistunut..
Voi maailmaa pahennusten tähden. Elokuvateollisuus elää synnistä.
Juuri tuollaisen pitäisikin käydä elokuvissa avartaakseen elämysmaailmaansa ja herättääkseen omia ajatuksia omassa pikku päässään. Mutta EI, se on syntiä, kun niin sanotaan. Ammen ja piste.
avara luonto -ohjelmaa, joka kertoi jääkarhujen pärjäämisestä, kun mannerjäät sulaa! Siinä tuli mieleen, että on tämä syntistä touhua katsoa tälläistakin ohjelmaa tv:stä kun SRK on sen synnillistänyt.
Pörrätään vaan yhä isommilla autoilla, reissataan suviksiin satojen kilometrien päähän jne; kyllä sillä saadaan yhteistyönä jääkarhuille vetiset oltavat.
kannata vouhkata. Ainahan ihmiset - ja nuoretkin - ovat tehneet sitä, mikä tuntuu kiinnostavalta. Jos nuoret tytöt haluavat kokeilla maailman iloja, he kokeilevat. Jos ja kun tulee syntiä, sitten voi palata. Mitä uutta elokuva muka tuo eläämään?
jos toisenkin.
Esimerkiksi tapaus Raakel. Hänhän oli kiltti, sopeutuva seurakuntatyttö. Jäi aluksi kotiinkin ja lähti vasta käskettäessä siskonsa perään essuksi Helsinkiin.
Maria oli ns. tuhma tyttö, kun halusi kokeilla kaikkea kiellettyä. Ja kokeilikin. Mutta juuri hän palasi ja teki parannuksen.
Raakel ei sittenkään ollut sisäistänyt uskomassa olon syvintä sisintä ja kun hän sitten joutui kasvokkain reaalimaailman kanssa, usko ei kantanutkaan. Juuri hän loittoni pois lestadiolaisuudesta.
Jeesus tuli pelastamaan syntisiä ja langenneita, ei terveitä ja omasta sekä toisten mielestä hyvätapaisia. MOT
Maria oli impulsiivinen. Hurahti täysillä maailmaan ilman mitään kontrollia (koska kukaan ei opeta vl'nuorta elämään TAVALLISTA elämää). Siksi maailma näyttäytyi hänelle juuri niin pahana, kuin häntä oli peloteltukin. Hurahtavaisena luonteena hän hurahti myös täysillä taikaisin toiseen suuntaa. Ääripäästä toiseen. Tuulten vietävissä oleva tyttö. Raakel oli fiksu ja harkitseva. Suhtautui uuteen varoen, mutta huomasi että myös lestadiolaisuuden ulkopuolella on normaalia, fiksua elämää.
mielestäni tuossa elokuvassa esitetään vanhoillislestadiolaisuus liian positiivisessa valossa. pitäisi tehdä elokuva, missä esitetään liikkeen pimeämpiäkin puolia; kuten hoitokokouksia, liikkeestä erottamisia, synnytykseen kuolemisia jne.
Toivottavasti muutkin tajuavat että elokuvassa haluttiin kertoa juurikin tuosta aiheesta josta kirjoitit.. Näen paljon vl-nuoria jotka törttöilevät baareissa ja elävät kotoa lähtemisen jälkeen kuin pellossa ja veräjät auki, käyttäytyvät kuin mitkäkihän idiootit ilman järjen hiventä.. ts. ovat joka vkl pellenä päissään. Sitten joko jäädään sille tielle tai palataan kotiin ja ollaan tietävinään millaista se oikea elämä on. Hyvähän siinä on sitten tuomita ja paheksua.. Kultainen keskitie olisi tässäkin asiassa hyvä löytää. Hyvä leffa oli!
voi voi. itse olen lestadiolainen enkä ole koskaan kokenut, nähnyt tai kuullut hoitokokouksista, erottamisista yms. sinulla tuntuu olevan katkera kokemus takanasi, se on harmi! toivottavasti kenenkään ei enää koskaan tarvitse kokea sellaisia. ne kuuluivat 70-luvulle. silloin ei muillakaan ihmisillä elämä ollut sellaista mitä se nykymaailmassa on.