nyt mää en jaksa kovin kauaa enää... oon yrittäny kerran ja mulla on sisaruksia. mitä jos mä teen sen? oon liian herkkä ja lääkkeet vaan aiheuttaa itsetuhoisuutta
en jaksa kauaa...
kohta meen
11674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tää maailma on kamala paikka niin täytyy vaan kestää.
sun ansiostas en mee ihan vielä. kaikkee hyvää sulle.:)
käydä lääkärin juttusilla. Eli olisiko aihetta vaihtaa lääkitys parempaan, kun eivät ilmeisesti sinulla auta? En tiedä, kauanko sinulla on tämä lääkitys ollut, mutta jos/kun tulee noita itsetuhoisia ajatuksia, niin ei kyllä hyvältä näytä. Mitäs nämä sisarukset, oletko jutellut heidän kanssaan, ovat sentään läheisiäsi? Minulla on veli ja sisar, molemmat kärsivät mielenterveysongelmista (toinen jo yli 30 vuotta)ja olen tukenut heitä niin paljon, kuin olen jaksanut. (Itse olen monisairas fyysisesti, kaikenlaista sairautta siellä sun täällä.) Olet ilmeisesti vielä nuori, ja tarvitsisit aika paljon tukea läheisiltä, ystäviltä tms. Onko sinulla ystäviä? Siis sellaisia, jotka välittävät? Onhan tämä elämä välillä sellaista matalalentoakin, mutta kyllä se "aurinkokin" pilkistelee, kun ajattelee niitä myönteisiä, mukavia asioita. Älä anna periksi ystäväni.
Älä tee sitä.
Moni asiaa hautova ei ehkä oikein tajua, että SE vain siirtää tuskan eteenpäin. Siirrät järjettömällä teolla tuskasi vain omaisille ja läheisillesi. Mikä se sellainen ratkaisu on? Sinun tehtäväsi on olla ratkaisija, selviytyjä, masennuksen voittaja - sun pitää parantua. Sun pitää opetella syleilemään elämää sellaisena kuin se on, rakastua itseesi ja elämääsi, tehdä siitä juuri sellainen mistä hyvinä aikoina haaveilit. Ei elämältä tarvitse pyytää mitään vähempää - sen tehtävä on tehdä sinusta onnellinen, paras mahdollinen sinä.
Elämässä on valittavana monia polkuja. Valitse niistä se, jossa aurinko paistaa eniten taivaalta puiden latvojen lävitse kasvoillesi. Anna valon ja elämän johdattaa. Kyllä sä pärjäät:)
mulla on tosi paha olla... lähen varmaan tänäiltana... en vaan jaksa alottaa taas lääkkeitä:((( en näe yhtään syytä enää jatkaa. ei mulla oo kavereita eikä mitään. tuntuu että kaikki on mua vastaan ja haluaa että lähen. oon ollu osastolla kun yritin tappaa itteni ennen joulua. se oli tosi vaikeaa, koko ajan tarkkailtiin. ei päässy pihalle. semmonen olo että viimeinenkin tuki eli perhe on alkanut hyljeksimään, on ollu jo n.5v. oon ihan yksin. ketään ei kiinnosta enkä jaksa enää taistella yksin. tarkoitan siä aitoa välittämistä eikä niinku ammattiauttajat on hiljaa kun puhuu tulee vaan tosi lohduton olo ei edes työtään tekevät ''viranomaiset'' halua oikeesti auttaa. tuntuu oikealta tehä itsemurha. kaikkien kannalta. enää puuttuu vaan se viimeinen kipu, sitten se on ohi. täytyy vaan uskaltaa kerrankin jotain oikeaa.
Ei kukaan ole sinua vastaan, vain sinä itse.
Perheesi on varmasti niin epätoivoinen ja neuvoton, että se sinusta tuntuu kuin he muka hyljeksisivät sinua. Asia ei todellisuudessa ole niin!
Ne ongelmat odottavat sua kuolemankin jälkeen, eivät katoa minnekään. Ja pahinta on, että ihmiset jotka jälkeesi jätät, sairastuvat tuohon samaan masennukseen kuin sinä. Usko jo, ettet ruumistasi tappamalla ratkaise mitään, pitkität vain sielusi kamppailua.
Elämä on vaikeaa aina välillä, meillä kaikilla. Älä siis pelkää. Selviät varmasti. Usko pois, tämä koettelemus tekee sinusta vain entistä vahvemman ja vielä jonakin päivänä voit auttaa itseäsi heikompia selviämään.
kiitos vatauksista nurkkapöydän tyttö. en usko eikä kiinnostaa mitä rajan takana on. ei siellä mitään sieluja eikä ongelmia oo.ei oo mitään. mua ei oo sitten varmaan huomenna. en oo vielä varma kuitenkaan. haluan vaan päästä tästä helvetistä pois. ja tuskinpa kukaan täällä kaipailisi tai muistaisi edes. osastolle en halua enää joutua. eli ei jää yritykseksi. kuitenkin vielä on epävarma olo. jatkaisinko huomiseen... voi olla. tai sitten ei. mulla ei oo mitään syytä jatkaa. olisipa joku syy. vaikka joku välittävä ihminen.joka olisi oikeasti kiinnostunut mitä minulle kuuluu. eikä hyväksikäyttöä tai vastaavaa. oon ajatellut että elämä on lyhyt, kukaaan ei oo kuolematon. elämä on kallisarvoista. yrittänyt pähkäillä syytä jatkaa. mutta voimat on jo lopussa... silti haluaisin vielä elää kesän, mökkeilyt ym...:) tämä kirjoittaminen tänne helpottaa...:) kun siellä on runotyttö lukemassa.:)
Ihmisen elämässä on huonoja ja hyviä aikoja, todella huonoja ja todella ihania. Sellaista se on.
Yrittämällä saada toisten ihmisten suosiota tulee vain pettymään.
Tule varoa liiaksi omaan napaan tuijottamista. Muista että ihmisiä joilla on vielä huonommat olot maailmassa esimerkiksi köyhyys tai vakava sairaus. Suomessakin ei kaikki ole hyvin, täällä on vakavat mielenterveysongelmat. Erona on vain että ennalta mainitut haluavat vain säilyä elossa.
Muista että jos et itse anna rakkauttasi muille et tule sitä saamaankaan.
en tekisi? jos en oo saanu rakkautta ikinä vain hyljeksintää miten osaan antaa rakkautta? kunpa joku vain välittäisi. kyllä olen miettinyt että jos lähtisin nyt kevään aikana, kun taakka käy liian suureksi kantaa.
Ei se oo ratkasu... Mieti kaverit ja sun perhe rakastaa varmasti sua... Oon ite 3 kertaa meinannu tappaa itteni mut joka ikinen kerta aattelin et mun kaverit ja perhe kaipaa mua kuitenki vaik sitä ei mieti ennen ku menaa tehä itsarin... Ja jos kuolee nii ei tiiä mitä tapahtuu tulevaisuudes... sul voi olla paljo parempi elämä sillo
on taas niin vaikeaa... kaikki masentaa ja on niin kurjaa. mitähän sitä tekis?? itkettää vaan kokoajan en tiedä pitäisikö jo alkaa katella juna aikatauluja. tuntuu niin raskaalta kaikki. pitää ottaa päivä kerrallaan. yritän ja yritän mutta en pääse pinnalle:(