Moi!
Mulla on tai oli tai jotaki anoreksia. Olen siitä nyt parantumassa.
Sairastin päälle kaksi vuotta, kunnes terkkari huomas suuren laihdutukseni, vaikka mulla oli kauheesti salapainoja (siis olin juonut vettä, taskuissa kiviä, suuria koruja yms)
Kun terkka sitten sanoi, että joku mättää, kun paino on laskenut, ja me puhuttiin, ja kerroin, että mulla on tekokiloja. Otin vaatteet pois hänen käskystään ja punnitsimme uudestaan. Siitä se terkkari vasta hepulin saiki! Hän alkoi heti puhumaan mulle hoidoista ja nyt käyn sunnillee kerran viikossa terapiassa ja punnitukset on kans melki joka viikko.
Mutta toi ei ollu nyt se oleellinen juttu..
Ku olen oppinut nauttimaan syömisestä. On ihanaa syödä vaikka ihan vaan leipää, minkä päällä on voita, leikkelettä, ja JUUSTOA!!!! En ennen suostunut käyttämään ollenkaan juustoa.
Tykkään syödä myös muitakin hyviä ruokia. En edes katso ravintosisältöjä niin tarkasti kuin ennen. Välillä jätän katsomattakin.
Mutta vaikka kuinka pidän syömisestä, niin mua alkaa ahdistaa, kun huomaan, että vatsani on ihan kuin pallo. Niin suuri. Tiedän, että se johtuu syömisestäni ja mun on pakko lähteä lenkille. Ja saatan pitää pari paastopäivää, kunnes vatsani on taas littana ja painokin normalisoituu. Vaikka painoahan mun pitäs saada lisää.
Ja toi kierre vaan jatkuu. Syön, lihoan, liikun, syön, lihoan, liikun, syön...
Onko mulla mahdollisuuksia parantua? Vai onko mulle kehittymässä joku bulimia tai BED? Auttakaa!!
Mulla on tai oli tai jotaki anoreksia. Olen siitä nyt parantumassa.
Sairastin päälle kaksi vuotta, kunnes terkkari huomas suuren laihdutukseni, vaikka mulla oli kauheesti salapainoja (siis olin juonut vettä, taskuissa kiviä, suuria koruja yms)
Kun terkka sitten sanoi, että joku mättää, kun paino on laskenut, ja me puhuttiin, ja kerroin, että mulla on tekokiloja. Otin vaatteet pois hänen käskystään ja punnitsimme uudestaan. Siitä se terkkari vasta hepulin saiki! Hän alkoi heti puhumaan mulle hoidoista ja nyt käyn sunnillee kerran viikossa terapiassa ja punnitukset on kans melki joka viikko.
Mutta toi ei ollu nyt se oleellinen juttu..
Ku olen oppinut nauttimaan syömisestä. On ihanaa syödä vaikka ihan vaan leipää, minkä päällä on voita, leikkelettä, ja JUUSTOA!!!! En ennen suostunut käyttämään ollenkaan juustoa.
Tykkään syödä myös muitakin hyviä ruokia. En edes katso ravintosisältöjä niin tarkasti kuin ennen. Välillä jätän katsomattakin.
Mutta vaikka kuinka pidän syömisestä, niin mua alkaa ahdistaa, kun huomaan, että vatsani on ihan kuin pallo. Niin suuri. Tiedän, että se johtuu syömisestäni ja mun on pakko lähteä lenkille. Ja saatan pitää pari paastopäivää, kunnes vatsani on taas littana ja painokin normalisoituu. Vaikka painoahan mun pitäs saada lisää.
Ja toi kierre vaan jatkuu. Syön, lihoan, liikun, syön, lihoan, liikun, syön...
Onko mulla mahdollisuuksia parantua? Vai onko mulle kehittymässä joku bulimia tai BED? Auttakaa!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa ihan 'normaalilta' anoreksialta. Jos podet huonoa omatuntoa siitä, että syöt, et ole vielä parantunut. Kannattaa puhua asiasta terkkarin kanssa.
Jos et ahmi isoja määriä ruokaa. Niin paljon, että sattuu ja vielä ilman nälkää, ei ole bulimian tai BEDin huolia.
Ei se ruoka läskistä ja turvotus on ohimenevää :) Tsemppiä!