Entisenä lestadiolaisena (vl) en voi olla laittamatta lusikkaani tämän palstan soppaan =)
Lestadiolaisuudessa on paljon erittäin hyviä asioita. Itse olen saanut erinomaisen kasvatuksen lestadiolaisperheessä. Tiedä häntä sitten onko lestadiolaisuudella itsellään merkitystä perheeni tarjoamaan hyvään kasvatukseen? Tietyllä tavalla tietysti - tv:tä ei ollut, eikä alkoholin kanssa ole läträilty lapsena.
Mielenkiintoista tässä "uskossa" on se, että moni lestadiolainen ei tiedä itse oikein uskonsa sisällöstä sekä syistä omiin tapoihinsa. Yhteisön sisällä on eriäviä käsityksiä siitä mikä on syntiä ja mikä ei. Esim. meikkaus, tv, hiustenvärjäys jne... Osa edelleenkiin luulee (vaikka käykin viikoittain seuroissa) edellämainittujen olevan syntejä. Osa ymmärtää nämä tavoiksi, jota ne SKR:n kannan mukaan ovat.
Keskustelu lestadiolaisen kanssa saa monesti vereni kiehumaan. Tietynlainen mustavalkoisuus paistaa läpi. Kerrotaan opittuja fraaseja eikä uskalleta kyseenalaistaa mitään tapoja. "Se vain on nyt näin" -lausahdus tuntuu olevan aika yleinen vastaus. Sellainen vastaus ei järkevälle ihmiselle saa riittää.
"johonkinhan se raja on vedettävä" vastaus on myös dorka kun keskustellaan asiasta hiusten värjäys vs. permanentti.
Lutherin postillan lukeminen olisi mielestäni tärkeää lestadiolaisille. Siellä Luther selittää mm. oikeista synneistä joita ovat ahneus, ylpeys jne... lisäksi Luther nimenomaan varoittaa keksimästä valesyntejä. Luther kertoo; jos tekee parannusta valesynnistä joutuu turvautumaan valevanhurskauteen.
Mikäli joku tuntee huonoa omaatuntoa meikkaamisesta ja tekee siitä parannusta, hän turvautuu valevanhurskauteen. Toisaalta taas täytyisi tehdä parannus, jos on ylpeä meikkaamattomuudestaan.
Toivoisin lestadiolaisten oppivan enemmän suvaitsevaisuutta ulkopuolisia sekä omiaan kohtaan. Ei niin kovalla kädellä oltaisi tuomitsemassa asioissa, jotka ovat vain tapoja.
En kritisoi lestadiolaisuuden sisintä asiaa uskoa enkä sen sisältöä. Voisin uskoa kaiken sen omalle kohdalleni, mutta en halua elää ulkoisissa asioissa ja pelastuksen kannalta merkityksettömissä asioissa niin rajattua ja säänneltyä elämää.
Mikäli jätät esim. meikkaamatta vilpittömästi vain siksi, että ITSE et halua tehdä sitä, se on oikein. Mutta mikäli et ole TÄYDESTÄ sydämestä mukana valinnassasi, asia ei ole enää oikein.
Itse en ollut mukana näissä tapa-asioissa täydestä sydämestäni (meikkaus, hiusten sävytys, maljan nostaminen...), vaikka uskoin muuten täysin niinkuin vl opettaa.
Siis en ollut, enkä ole edelleenkään, eri mieltä OIKEISTA synneistä, vaan pelkästään valesynneistä.
No se siitä, mutta myös näitä hyviä asioita lestadiolaisuudesta löytyy: mm. yhteisöllisyyden mukanatuomat ystävät, tuttavat, kasvatus, iso suku ja mikä tärkeintä: oikealla mielellä sekä avaralla sydämellä uskottuna palkintona oleva taivaspaikka, jota kohti useimmat meistä tähyävät.
Lestadiolaisuudessa on paljon erittäin hyviä asioita. Itse olen saanut erinomaisen kasvatuksen lestadiolaisperheessä. Tiedä häntä sitten onko lestadiolaisuudella itsellään merkitystä perheeni tarjoamaan hyvään kasvatukseen? Tietyllä tavalla tietysti - tv:tä ei ollut, eikä alkoholin kanssa ole läträilty lapsena.
Mielenkiintoista tässä "uskossa" on se, että moni lestadiolainen ei tiedä itse oikein uskonsa sisällöstä sekä syistä omiin tapoihinsa. Yhteisön sisällä on eriäviä käsityksiä siitä mikä on syntiä ja mikä ei. Esim. meikkaus, tv, hiustenvärjäys jne... Osa edelleenkiin luulee (vaikka käykin viikoittain seuroissa) edellämainittujen olevan syntejä. Osa ymmärtää nämä tavoiksi, jota ne SKR:n kannan mukaan ovat.
Keskustelu lestadiolaisen kanssa saa monesti vereni kiehumaan. Tietynlainen mustavalkoisuus paistaa läpi. Kerrotaan opittuja fraaseja eikä uskalleta kyseenalaistaa mitään tapoja. "Se vain on nyt näin" -lausahdus tuntuu olevan aika yleinen vastaus. Sellainen vastaus ei järkevälle ihmiselle saa riittää.
"johonkinhan se raja on vedettävä" vastaus on myös dorka kun keskustellaan asiasta hiusten värjäys vs. permanentti.
Lutherin postillan lukeminen olisi mielestäni tärkeää lestadiolaisille. Siellä Luther selittää mm. oikeista synneistä joita ovat ahneus, ylpeys jne... lisäksi Luther nimenomaan varoittaa keksimästä valesyntejä. Luther kertoo; jos tekee parannusta valesynnistä joutuu turvautumaan valevanhurskauteen.
Mikäli joku tuntee huonoa omaatuntoa meikkaamisesta ja tekee siitä parannusta, hän turvautuu valevanhurskauteen. Toisaalta taas täytyisi tehdä parannus, jos on ylpeä meikkaamattomuudestaan.
Toivoisin lestadiolaisten oppivan enemmän suvaitsevaisuutta ulkopuolisia sekä omiaan kohtaan. Ei niin kovalla kädellä oltaisi tuomitsemassa asioissa, jotka ovat vain tapoja.
En kritisoi lestadiolaisuuden sisintä asiaa uskoa enkä sen sisältöä. Voisin uskoa kaiken sen omalle kohdalleni, mutta en halua elää ulkoisissa asioissa ja pelastuksen kannalta merkityksettömissä asioissa niin rajattua ja säänneltyä elämää.
Mikäli jätät esim. meikkaamatta vilpittömästi vain siksi, että ITSE et halua tehdä sitä, se on oikein. Mutta mikäli et ole TÄYDESTÄ sydämestä mukana valinnassasi, asia ei ole enää oikein.
Itse en ollut mukana näissä tapa-asioissa täydestä sydämestäni (meikkaus, hiusten sävytys, maljan nostaminen...), vaikka uskoin muuten täysin niinkuin vl opettaa.
Siis en ollut, enkä ole edelleenkään, eri mieltä OIKEISTA synneistä, vaan pelkästään valesynneistä.
No se siitä, mutta myös näitä hyviä asioita lestadiolaisuudesta löytyy: mm. yhteisöllisyyden mukanatuomat ystävät, tuttavat, kasvatus, iso suku ja mikä tärkeintä: oikealla mielellä sekä avaralla sydämellä uskottuna palkintona oleva taivaspaikka, jota kohti useimmat meistä tähyävät.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet saanut kirjoitukseesi sen olennaisimman, mitä näillä palstoilla on käsitelty: mikä on uskon ydin ja mikä "perinnäistapa". Harvinaisen perusteellinen ja oikeaan osuva luonnehdinta. Kun vanhoillislestadiolaisuudesta riisuu nämä epäoleelliset "merkillisyydet" pois sekä "vain me"-opin pois, jää jäljelle oikea, puhdas usko, jollaista toki löytyy muunkin nimisistä joukoista.
Siunausta sinulle ja onnea elämässäsi, "vaakneri".
"Kun vanhoillislestadiolaisuudesta riisuu nämä epäoleelliset "merkillisyydet" pois sekä "vain me"-opin pois, jää jäljelle oikea, puhdas usko, jollaista toki löytyy muunkin nimisistä joukoista."
Kun epäoleelliset merkillisyydet ja vain me -oppi riisutaan, jääkö jäljelle vanhoillislestadiolaisuutta?
Mielenkiintoista.
Jutteleepa millä tavalla hyvänsä uskovan kanssa niin tasapainoisimmasta päästä olevat näyttäisivät ajattelevan jotenkin siihen suuntaan että Jumala vain tietää ihmisen sielun tilan, eivätkä ihmiset voi sanoa mitään. Sellaiset puheet ovat inhimillisiä, niissä ei soi riitely.
Se ei ole vanhoillislestadiolaisuutta, se on jotain yleisinhimillistä, ylevääkin ehkä.
Vanhoillislestadiolaisuus varmaan säilyy jollakin tavalla, jos ei olla valmiita lähtemään mihinkään omille teille eikä haluta luopua tutusta ja turvallisesta. Tiedän ihmisiä, jotka pystyvät ajattelemaan täysin anarkistisesti, mutta jotka eivät jaksa/osaa/halua luopua lestadiolaisuudesta elämäntapana.
"Vanhoillislestadiolaisuus varmaan säilyy jollakin tavalla, jos ei olla valmiita lähtemään mihinkään omille teille eikä haluta luopua tutusta ja turvallisesta."
Mutta EDELLYTTÄÄKÖ vanhoillislestadiolaisuuden säilyminen, että turvallisista perinnäissäännöistä pidetään kiinni? Jos perinnäissäännöistä (ja vain me -opista) luovutaan, jääkö herätysliikkeestä mitään jäljelle?
'Vanha vaimo' sanoo, että jäljelle jää puhdas usko. Miten käy herätysliikkeen?
että silloin ollaan tilanteessa, josta Iso kirja sanoo: Löytyneekö uskoa maailmasta?
...siksi, että olen viime aikoina kirjoittanut luvattoman pitkiä sepustuksia, joita ei kukaan jaksa lukea.
Uusin Päivämies kertoo seurakuntapäivillä olleesta alustuksesta "Etsikää ensin Jumalan valtakunta" ja tästä pari otetta laitan tähän näkösälle:
"kutsu koskee sekä Jumalan valtakunnan sisä- että ulkopuolella olevia"
"Etsijänä Jumalan lapsi on myös etsimässä suuntaa, tekemässä valintoja. Sydän oi helposti kiintyä ajalliseen. Rikkaus, valta, kateus, mukavuudenhalu ja jopa omalakisuus voivat sumentaa uskonnäköalaa Jumalan valtakuntaan."
siinäpä se juuri onkin: omalakisuus voi sumentaa uskon näköalaa...
tämä onkin mielestäni lestadiolaisuuden suurin ongelma, mutta haitanneeko tuo jos vähän väärin jotain ymmärtääkin =)
...ihan viittaus siihen, että Jumalan valtakunnan sisällä olevaakin voi todella sumentaa omalakisuus ja siksi olen sitä itsekin tarkastellut linjalla usko/laki/tapa.