"Maatalouden viime vuosien nopea rakennemuutos on ollut monille viljelijöille raskas henkinen taakka. Muutama vuosi sitten joka kymmenes viljelijä kärsi vakavasta uupumuksesta eikä tilanne näytä siitä parantuneen. Luku on ammattiryhmävertailussa korkein, mikä kuvannee myös epävarmuuden ja kasvaneen byrokratian tuomaa rasitusta.
Rakennemuutos on koettu erityisen raskaaksi, sillä muutoksen perustelujen ja uusien käytäntöjen on koettu loukkaavan hyvän viljelytavan ja talonpoikaisuuden perinnettä, jossa oikeaksi työksi mielletään fyysinen työ, joka tuottaa näkyvän tuloksen. Konkreettinen näkyvä tulos, kuten suuri sato, hyväkuntoinen karja tai hoidettu pihapiiri, koetaan palkinnoksi tehdystä työstä. Se myös osoittaa ympäröivälle yhteisölle, että tilaa pitää työteliäs, siis hyvä viljelijä. Tähän arvomaailmaan on vaikea sovittaa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan myötä syntynyttä tilannetta, jossa pääosa viljelijän tuloista syntyy kirjoituspöydän ääressä kaavakkeita täyttäen. Motivoitumisvaikeudet ja turhautuminen ovat ymmärrettäviä seurauksia.
Käsityksemme tulevasta ohjaa jo tämän päivän päätöksiämme. Jos koemme EU:n itälaajentumisen ja maailmankaupan vapautumisen mahdollisuutena toimimme eri lailla kuin jos näemme tulevaisuuden uhkaavana. Maatalouden muutoksen kokevat vähemmän uhkaavana ne viljelijät, jotka voivat puhua jollekin ihmiselle ongelmistaan. Kuuntelijan löytäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Nykyaikaisella tilalla asuu ydinperhe tai yksinäinen isäntä. Suku on hajaantunut niin maantieteellisesti kuin ammatillisestikin. Luontaiset tukiverkot ovat murentuneet ja murentumassa. Näiden korvaamiseksi maaseudulle on luotu tukihenkilöverkko, jossa vapaaehtoiset tarjoavat apuaan elämän ongelmatilanteissa ahdinkoon joutuneille. Tukihenkilöverkon toiminta jatkuu vapaaehtoisuuden pohjalta, avustuksia toiminta on saanut vain koulutukseen.
Viime vuosikymmenen nopeasta rakennemuutoksesta huolimatta maatalous on edelleen ikääntyvien työtä. Aktiiviviljelijöistä yli puolet on 45 – 65 -vuotiaita ja viljelijöiden keski-ikä on 47 vuotta. Luopumistukien avulla sukupolvenvaihdos tehdään alle tuhannella tilalla vuodessa. Vaikka sukupolvenvaihdos on jatkuvuuden ihanteen valossa onnellinen vaihe tilan historiassa, on tilasta ja työstä luopuminen monelle ikääntyvälle viljelijälle vaikeata. Sukupolvenvaihdostilanteessa vanha pari luopuu elämäntyöstään ja ammatistaan sekä nykyisin usein myös asunnostaan ja kodistaan. Materiaalisen ja taloudellisen luopumisen ohella sukupolvenvaihdokseen kytkeytyy suuri sosiaalinen muutos."
Rakennemuutos on koettu erityisen raskaaksi, sillä muutoksen perustelujen ja uusien käytäntöjen on koettu loukkaavan hyvän viljelytavan ja talonpoikaisuuden perinnettä, jossa oikeaksi työksi mielletään fyysinen työ, joka tuottaa näkyvän tuloksen. Konkreettinen näkyvä tulos, kuten suuri sato, hyväkuntoinen karja tai hoidettu pihapiiri, koetaan palkinnoksi tehdystä työstä. Se myös osoittaa ympäröivälle yhteisölle, että tilaa pitää työteliäs, siis hyvä viljelijä. Tähän arvomaailmaan on vaikea sovittaa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan myötä syntynyttä tilannetta, jossa pääosa viljelijän tuloista syntyy kirjoituspöydän ääressä kaavakkeita täyttäen. Motivoitumisvaikeudet ja turhautuminen ovat ymmärrettäviä seurauksia.
Käsityksemme tulevasta ohjaa jo tämän päivän päätöksiämme. Jos koemme EU:n itälaajentumisen ja maailmankaupan vapautumisen mahdollisuutena toimimme eri lailla kuin jos näemme tulevaisuuden uhkaavana. Maatalouden muutoksen kokevat vähemmän uhkaavana ne viljelijät, jotka voivat puhua jollekin ihmiselle ongelmistaan. Kuuntelijan löytäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Nykyaikaisella tilalla asuu ydinperhe tai yksinäinen isäntä. Suku on hajaantunut niin maantieteellisesti kuin ammatillisestikin. Luontaiset tukiverkot ovat murentuneet ja murentumassa. Näiden korvaamiseksi maaseudulle on luotu tukihenkilöverkko, jossa vapaaehtoiset tarjoavat apuaan elämän ongelmatilanteissa ahdinkoon joutuneille. Tukihenkilöverkon toiminta jatkuu vapaaehtoisuuden pohjalta, avustuksia toiminta on saanut vain koulutukseen.
Viime vuosikymmenen nopeasta rakennemuutoksesta huolimatta maatalous on edelleen ikääntyvien työtä. Aktiiviviljelijöistä yli puolet on 45 – 65 -vuotiaita ja viljelijöiden keski-ikä on 47 vuotta. Luopumistukien avulla sukupolvenvaihdos tehdään alle tuhannella tilalla vuodessa. Vaikka sukupolvenvaihdos on jatkuvuuden ihanteen valossa onnellinen vaihe tilan historiassa, on tilasta ja työstä luopuminen monelle ikääntyvälle viljelijälle vaikeata. Sukupolvenvaihdostilanteessa vanha pari luopuu elämäntyöstään ja ammatistaan sekä nykyisin usein myös asunnostaan ja kodistaan. Materiaalisen ja taloudellisen luopumisen ohella sukupolvenvaihdokseen kytkeytyy suuri sosiaalinen muutos."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten se karski isäntä on noin herkkähipiäiseksi muuttunut.
Kaikissa ammateissa ja kansanryhmissä tapahtuu paljon rankempia rakennemuutoksia jatkuvasti eikä kukaan voivottele ja peräänkuuluta terapiaa.
Jos pumpulissa on elänyt niin jo kirkonkylässä käynti on traumaattinen tapahtuma. Henkilökohtaista avustajaa tarvitaan.
valtiolta kymmenien miljoonien tukipaketteja, kansanliikkeitä, kriisiryhmiä pitämään kädestä, jälkihoitoa monenlaista, työntekijoille koulutusta, eläkejärjetelyjä, ansiosidonnainen juoksee ensimmäisestä päivästä alkaen.
http://www.sak.fi/suomi/ajankohtaista.jsp?lang=fi&location1=1&id=32288
Entä viljelijät, maantielle kävelemään.
-
-