kielimuuriko ?

kirjoitin joskus
että unohdetaan kaikki
kaikki korkeaveisut ja myytit rakkaudesta
ja katsokaamme toisiamme silmiin

totuutta
pysähtymällä tähän arkeen ihmettelemään
mihin rakkaus muuttanut
näiden seinien
ja näiden kahden sydämen seutuvilta

ei se ole sitä
että ohimennen
pyyhkäisemme toinen toistemme kättä
syömme yhteisen aamiaisen
tai istumme lauteilla kaksin

se on paljon, paljon enemmän

sitten kun sormeni ovat jo koukistuneet
käteni vapisee
ja harmaa kruununi harventuu
muistelen

muistelen kaikkea sitä
mitä oli ihojen ja aistien kiihkeä sota
sitä minkä tänään
olemme kadottaneet päivien ja öiden savuun

suudelma on vieras
mitä meille siis lopulta jää ?
10409
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

...ne meille jää,
kun rakkaus leikitteli ihollamme
ja eikä iho saannut koskaan tarpeekseen
hyväilyistä vaan jonosi koko ajan enemmän,
paljon enemmän...
rakkauden nimissä.

kauniin runosi loppu
pistää mietteliääksi
jos kaikki muuttuu liian tutuksi,tavalliseksi
ettei se enää tunnukkaan jalat alta vievältä
oikein hätäiseltä intohimojen suudelmalta
joka kiirehtii kohti ihojen sinfoniaa...
oikotietä onneen.

toiveita ja toteamusta on tässä,
välitilin päätös tähän asti eletystä.

hienoa todella hienoa tekstiä,
huippuhyvä hyvä upea linda!!!

Äänestä
  • on ainakin muistot siitä mitä joskus on ollut.
    Olen joskus sanonut, että vuosien saatossa
    rakkaus muuttaa muotoaan, kenties onkin siitä ky-
    symys.

    Hienoa palautetta sain taas kerran lukea, mutta
    runoasi kaipasin kyllä tässäkin aamussa.

    Kiitos Jouni. Rikkaita hetkiä Sinulle suurien ru-
    noilijoiden parissa, palaa entistä ehompana jos
    mahdollista.

    Äänestä

Oletkohan tullut ajatelleeksi koskaan,
mitä meille Rakkautemme on nyt,
jos siltä riisuttaisiin nämä tympeät
kulissit ja läpinäkyvät kohteliaisuudet.
Ja ne tarkoituksettomat sanasi, kun
menemme illalla sänkyyn ja sinun
tekee mieli.

Olisiko jäljellä vain patsaita, joissa ei
oler elämä koskaan vieraillutkaan.
Kylmää ainetta vain vailla sielua.
Näkemättömät silmät ja sydämettömät
rinnat. Vain kauneutta, vailla lämpöä.
Haluja ilman syvää tarkoitusta. Vain
tarve tyhjentyä.

Kerro, mitä meistä jäsi jos riisuisimme
turhan ja jättäisimme vain Rakkauden.
Olisimmeko vain tiimalasissa juokseva
muistojen hiekka, joka kerran Rakasti.
Sanoissaan silloin aito sävy, todellisuuden
väreet. Luottamus, joka pakahdutti ja
tuntui minussa.

Nyt vain sinun vieraat silmä ja ahne
katse. Tuo hengityksesi, joka on minulle
oudon ihmisen. Kylmät sormesi, joita
pelkään. Pelkään niin että toisinaan
antaudun ja tunnen sitten tuskaa. Kipua
siitä, että joku on kulkenut ohitse, pois.
Ja vieras tulee minuun.

Ja jättää vieraat jälkensä.


http://www.youtube.com/watch?v=nsCXZczTQXo


Kiitos runostasi.

Jos unohtaa Rakkauden
ja Rakastamisen, jää
jälkeen elämän hienoin
tilaisuus.

Tilaisuus kokea kahdestaan
jotain ainutlaatuista.

Rakastua joka päivä
uudestaan.

Ja kasvaa sen mukana.

Upeaa Rakkausrunoa sinulta.

Avointa ja rehtiä.

Kuitenkin kaunista ja
todellista. Naisen kädellä
kirjoitetut säkeet, joita
toivoisi monen miehen lukevan.

Ja ajattelevan.

Todella hieno oli runosi.

Voimia ja iloa päivääsi.

Äänestä
  • miten osasitkaan jälleen pukea sanoiksi kaiken
    tuon ja löytää niin mahtavan biisin niiden
    rinnallle. Ei minusta ole runoilijaksi, mutta on
    minusta kertomaan kuitenkin tuntemuksiani jonkin-
    laiseen muotoon.

    Kiitän sydämestäni Sinua niin runosta, kuin
    palautteestasi muutenkin. Olkoon päivässäi ilo
    läsnä.

    Äänestä

Tällaisia ajatuksia herätti runosi:

Jos se rakkaus muuttaa, onko sitä lie koskaan ollutkaan?

Rakkaus ei ole reppumatkalainen joka lähtee uusien tuulien mukana. Se on kiveen ja ihmiseen kaiverrettu tunne, joka seuraa mukana.

"muistelen kaikkea sitä
mitä oli ihojen ja aistien kiihkeä sota
sitä minkä tänään
olemme kadottaneet päivien ja öiden savuun"

Tää oli hieno.

Oli taas nautinto tämäkin runosi, lindaliini :)

Äänestä
  • on sitä ollut, ehkä se jossain piileksii edelleen
    ja odottaa päivännousua - en tiedä. Hienosti
    kyllä todettu Sinulta tuo, ettei rakkaus ole rep-
    pumatkalainen jne.

    Kaikinpuoleinen kiitos huomiostasi, se on aina
    yhtä miellyttävää luettavaa.

    Äänestä

Ettei rakkaus muutu vaan
voimistuu vuosien myötä...

Kiitos runostasi joka herätti ajatuksia kuinka vaalia rakkautta niin ettei se katoa

Äänestä
  • ainakin syvenee, ellei nyt suoranaisesti
    voimistu. Pitkässä liitossa eläneenä olen ehtinyt
    kokea niin nousut kuin laskutkin, eikä aina ole
    ollenkaan varma omista tunnetiloistaan.

    Totta puhut, että rakkautta pitäisi vaalia. Elämä
    vain työntää toisinaan esteitä, joita on vaikea
    ylittää ja rakkauskin joutuu koetukselle.

    Lämmin kiitos Sinulle Jasnina.

    Äänestä

Minusta tässä runossa ja sen otsikossa on pienehkö ristiriita...tai sitten mahdollisuus. Runossa rakkaus on arkipäiväistynyt, "lässähtänyt", se on muuttunut kaveruudeksi, siitä puuttuu hehku. Kieliopinnot...hmmm..juu, voisi kokeilla:-)
Annoit taas sanat varmaankin aika monen jokapäiväiselle tunne-elämälle.

Äänestä
  • mukavaa ' nähdä ' pitkästä aikaa Sinua.

    Jaa ristiriita tekstin ja otsikon välillä. Voi
    olla, ettei se ollut ihan nappivalinta. Mutta
    ajattelin asian niin, että rakkaus on kuin kie-
    limuuri - yhtä vaikeaa silloin kun ei tiedä sen
    olemassaolosta mitään, tai sitten se on yksinker-
    sesti unohtunut. Sitä kuitenkin kuvasin, joksi
    olet sen ihan oikein tulkinnut
    ' arkipäiväistynyt ' ja se hehku todella puuttuu.

    Yleensäkin otsikon valinta ei ole niitä helpoim-
    pia tehtävia, jos ei kommentointi eikä niihin
    vastaaminenkaan. Löytää jotain uutta sanottavaa,
    ettei kuulostaisi nauhurilta.

    Varmaan runon sisältö koskettaa montaa, toinen
    ei ehkä saa sanotuksi/kirjoitetuksi sitä.

    Kiitos palljon aina yhtä arvokkaasta palauttees-
    tasi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


haide kirjoitti:

kirjoitin joskus
että unohdetaan kaikki
kaikki korkeaveisut ja myytit rakkaudesta
ja katsokaamme toisiamme silmiin

totuutta
pysähtymällä tähän arkeen ihmettelemään
mihin rakkaus muuttanut
näiden seinien
ja näiden kahden sydämen seutuvilta

ei se ole sitä
että ohimennen
pyyhkäisemme toinen toistemme kättä
syömme yhteisen aamiaisen
tai istumme lauteilla kaksin

se on paljon, paljon enemmän

sitten kun sormeni ovat jo koukistuneet
käteni vapisee
ja harmaa kruununi harventuu
muistelen

muistelen kaikkea sitä
mitä oli ihojen ja aistien kiihkeä sota
sitä minkä tänään
olemme kadottaneet päivien ja öiden savuun

suudelma on vieras
mitä meille siis lopulta jää ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu