Kuinka ja koska olette kertoneet
lapsillenne/nuorillenne omasta syöpäsairaudestanne?Kuinka tarkkaan olette kertoneet ennusteesta, hoidoista,sivuvaikutuksista ym.Tietysti ikä vaikuttaa mutta esim.murrosikäiselle tai vähän vanhemmalle.
Kuinka he ovat asiaan suhtautuneet?
Toinen asia:onko ensimmäinen sytostaattihoito sivuvaikutuksiltaan helpompi kuin toiset hoidot,vai kuinka olette kokeneet?
Kiitti vastauksista ja kiitti tästä palstaseurasta.
lapsillenne/nuorillenne omasta syöpäsairaudestanne?Kuinka tarkkaan olette kertoneet ennusteesta, hoidoista,sivuvaikutuksista ym.Tietysti ikä vaikuttaa mutta esim.murrosikäiselle tai vähän vanhemmalle.
Kuinka he ovat asiaan suhtautuneet?
Toinen asia:onko ensimmäinen sytostaattihoito sivuvaikutuksiltaan helpompi kuin toiset hoidot,vai kuinka olette kokeneet?
Kiitti vastauksista ja kiitti tästä palstaseurasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
murkkuikäisilleni heti syövästä,kun sain tietää,koska muuten he olisivat ihmetelleet ja huolestuneet,miksi äiti itkeskelee. Kerroin pääpiirteittäin hoidostani sitä mukaan kuin itse tiesin. Sivuoireista kerroin sen minkä tiesin ja aika näytti. Minun ennusteeni oli /on hyvä.
Murkkuni pelkäsivät,että kuolen. Itse he sanoivat minulle ettet sinä äiti kuole,mutta jälkeenpäin ovat pelkonsa kertoneet.
Sytostaattien sivuvaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä.
jotta sairastan syöpää.minut leikataan,annetaan sytostattihoitoja,jasädehoitoja.Tytär halusi päästä katsomaan millainen paikka se on.ja tapasi dosentinkni.Leikit muuttuivat eläinten hautaamiseksi,ja osa heräsi koulleista.Käsitteli pelkoansa näin.Yksilöllistä minkä ikäisestä lapsesta on kyse.Aikuiset lspseni ottivat iisimmin,vaikka pelkäävät tietenkin.Kova paikka se on jokaiselle.
Eka tiputus on helpoin.Voimia sinulle.
murkkuikäselle pojalleni kun jo rupesin epäilemään tähystyksen jälkeen varovasti mitä voi olla. koska kun kerroin jo miks piti mennä sairaalaan. en es valkosia valheita kehtaa kertoo. miust niitten pitää tietää totuus suht nopeesti. kuten jo aikasemmasm juts kerrotiin et hyvä tietää miks esim. itkee..... hoidoista kerron sitämukaa kun niitä tulee. sivuvaikutuksista en viel paljoo tiedä tiputuksesta miten reakoin. kun on vast yks takana. sädetyksen aikaan kun söin jo ekan sytokuurin ni sillon se näki jo pikkusen pahanoloja minulla. kerron tietys mitä voi tulla nyt. eka järkytyksen jälkeen hirmuhyvin on ottanu tän jutun. koulu ei oo yhtää kärsiny tästä.
Meillä on 3 lasta, 4-14-vuotiaita. Vanhimmasta päästä aloitin, mutta heti diagnoosin varmistuttua kaikki saivat omat "infonsa". Neljävuotiaalle oli melkeinpä helpointa kertoa, kun ne "pahat solut" ja niiden poisleikkaaminen häädön viimeistely näillä muilla hoidoilla oli puheena niin konkreettista, että hirmu hyvin tulin ymmärretyksi ja asiaanhan on palattu sen eka tiedon jälkeenkin monta, monta kertaa. Murkkuikäisille koin tärkeimmäksi painottaa sitä, että mitään tosi pahaa ei ole tullut esille ja hoitojen ennuste on hyvä. Kyllä siinä tunteet olivat pinnassa, kun kuitenkin se huonompikin vaihtoehto väistämättä siinä alussa ainakin on mielessä kaikilla, mutta hyvin on kuitenkin tämä nelisen kuukautta tämän taudin kanssa jaksettu. Aurinko paistaa tänäänkin niin upeasti!