Aika ajoin kuulee väitteitä siitä, kuinka onneton homon kohtalo on oleva elämänsä loppupuolella. Kun ei ole lapsia, ei ole ketään joka kantaisi edes muistoa hänestä tuleville sukupolville. Jos oma kumppani kuolee ensin, voi olla ettei omalla kuolinvuoteella ole ketään hyvästelemässä, eikä kukaan jää kaipaamaan. Sen sijaan, että olisi punainen tupa ja perunamaa sekä rakastava perhe ympärillä, homo joutuu tyytymään elämään "friikkinä" oudossa liitossa koko elämänsä.
Tai näin ainakin jotkut näkevät asian.
Juttelin tässä taannoin leskeksi jääneen isoäitini kanssa. Tällä naisella on viisi lasta ja lapsenlapsia ainakin parikymmentä. Sukua siis riittää joka puolella ympäri Suomea. Kuitenkin hän tokaisi minulle varsin yllättävän kommentin: hän sanoi välillä toivovansa, ettei olisi koskaan tehnyt lapsia! Totuus nimittäin on, ettei juuri kukaan noista lapsista jaksa muistaa enää vanhusparkaa, vaan jokaisella heillä on omat kiireensä ja intressinsä elämässä. Isoäitini vietti aikaa lähinnä jokunen vuosi sitten kuolleen aviomiehensä kanssa matkustellen, eikä hän ehtinyt solmia juurikaan ystävyyssuhteita menneinä vuosikymmeninä - fakta, jota hän nyt katuu. Koska hänen lapsiaan ei tunnu yhteydenpito kiinnostavan, hän hakee nyt seuraa sisaruksistaan, naapureistaan ja sieltä täältä, mistä sitä ylipäätään nyt on saatavilla. Paitsi että hän nyt toivoisi pelanneensa korttinsa oikein ystäviensä suhteen, toivoo hän silloin tällöin myös, että olisi säästänyt itsensä kaikelta siltä mitä viiden lapsen kasvattaminen ja perheen ylläpito häneltä vaati ja sen sijaan keskittynyt täysillä omaan elämäänsä.
Lapset eivät siis suinkaan ole elämässä mikään ehdoton oikotie onneen. Ajatus ydinperheestä ja omakotitalosta American dream-tyyliin ei välttämättä ole ollenkaan niin kultainen tai hyvä ajatus kuin elokuvat ja yhteiskunnan mussuttajat joskus antavat meille ymmärtää. Toisaalta se ei välttämättä ole mikään huonokaan tavoite elämässä. Mieti tarkkaan mikä on itsellesi oikea tie elämässä, ja sitten seuraa sitä. Hylkää kuitenkin ennakkoluulot muita elämäntapoja ja teitä kohtaan, äläkä tuomitse muita heidän valintojensa vuoksi. Henkilökohtaisesti uskon, että homon on mahdollista elää yhtä tasapainoinen ja onnellinen elämä kuin kenellä tahansa muullakin.
Tai näin ainakin jotkut näkevät asian.
Juttelin tässä taannoin leskeksi jääneen isoäitini kanssa. Tällä naisella on viisi lasta ja lapsenlapsia ainakin parikymmentä. Sukua siis riittää joka puolella ympäri Suomea. Kuitenkin hän tokaisi minulle varsin yllättävän kommentin: hän sanoi välillä toivovansa, ettei olisi koskaan tehnyt lapsia! Totuus nimittäin on, ettei juuri kukaan noista lapsista jaksa muistaa enää vanhusparkaa, vaan jokaisella heillä on omat kiireensä ja intressinsä elämässä. Isoäitini vietti aikaa lähinnä jokunen vuosi sitten kuolleen aviomiehensä kanssa matkustellen, eikä hän ehtinyt solmia juurikaan ystävyyssuhteita menneinä vuosikymmeninä - fakta, jota hän nyt katuu. Koska hänen lapsiaan ei tunnu yhteydenpito kiinnostavan, hän hakee nyt seuraa sisaruksistaan, naapureistaan ja sieltä täältä, mistä sitä ylipäätään nyt on saatavilla. Paitsi että hän nyt toivoisi pelanneensa korttinsa oikein ystäviensä suhteen, toivoo hän silloin tällöin myös, että olisi säästänyt itsensä kaikelta siltä mitä viiden lapsen kasvattaminen ja perheen ylläpito häneltä vaati ja sen sijaan keskittynyt täysillä omaan elämäänsä.
Lapset eivät siis suinkaan ole elämässä mikään ehdoton oikotie onneen. Ajatus ydinperheestä ja omakotitalosta American dream-tyyliin ei välttämättä ole ollenkaan niin kultainen tai hyvä ajatus kuin elokuvat ja yhteiskunnan mussuttajat joskus antavat meille ymmärtää. Toisaalta se ei välttämättä ole mikään huonokaan tavoite elämässä. Mieti tarkkaan mikä on itsellesi oikea tie elämässä, ja sitten seuraa sitä. Hylkää kuitenkin ennakkoluulot muita elämäntapoja ja teitä kohtaan, äläkä tuomitse muita heidän valintojensa vuoksi. Henkilökohtaisesti uskon, että homon on mahdollista elää yhtä tasapainoinen ja onnellinen elämä kuin kenellä tahansa muullakin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No niin. Itse tunnen itseni onnelliseksi. Monet hetsku kaverit ovat saaneet kokea jo monia karvaita asioita kuten muijan jättämisen, lapsen menettämisen yms. "kovia kokemuksia". en kadehdi heitä.
Itse olen helpottunut kun ei tarvitse tehdä tai kasvattaa lapsia. Pelkkä ajatuskin saa minut niin väsyneeksi. En jaksaisi sitä rumbaa, ei kai ihminen ole sellaiseen tarkoitettu? En ainakaan päivääkään vaihtaisi.
Mikäli nykyinen porvarihallitus saa tahtonsa lävitse, saattavat tiet viedä juuri em. yhteiskuntavisioon. Näin käy, mikäli eläkkeet jäävät niin pieniksi, että niillä ei osteta yksityistettyä hoitotakuuta siinä vaiheessa, kun omat voimat eivät riitä itsestä huolehtimiseen. Silloin on huolehtimisen taakka nimenomaan lapsilla.
Varmemmaksi vaakuudeksi asian voi tarkistaa Etelä-Euroopasta, missä edelleenkin eletään perhekeskeisessä kulttuurissa. Siellä LAKI SANOO, että lapsilla on VELVOLLISUUS HUOLEHTIA vanhemmistaan. Valtio ei kustanna pätkän vertaa MITÄÄN vanhustenhuoltoa, joten homona, ilman jälkeläisiä ja sukua, tilanne saattaa muodostua todella irvokkaaksi. Sikäläinen katolinen kirkko muuteen peesaa viimeisen päälle tätä systeemiä: se on sellainen ankkuri, millä pidetään perhekeskeiset arvot yhteiskunnassa pakolla pystyssä.
Nykyinen lama tulee olemaan todellinen vedenjakaja: valtio saattaa kaikkien typerien veronpoistojen seurauksena velkaantua pahasti ja kun meillä on muutenkin käytössä light -versio hyvinvointiyhteiskunnasta, voipi edessä olla lastenhoito, sairaanhoito ja vanhustenhoitojärjestelmien lopullinen leikkaus. Sen jälkeen onkin suora tie kohti eteläeurooppalaista mallia, missä vaimot hoitovat niin vanhukset kuin lapsetkin ja verot voidaan vetäistä minimiin, kun nykyisenkaltaista sosiaalisektoria ei enää tarvita.
Arvatkaapa vain, miten käy sinkuille ja seksuaalisille vähemmistöille tällaisessa systeemissä? Ainakin Keskustan emäntien ja isäntien keskuudessa elää edelleenkin haave siitä, että eletään kolmen sukupolven talouksissa.
aivan aivan! Mielestäni olet oikeassa.Ilman lapsiakin voi olla onnellinen, niinkuin me. Toisaalta sitä toivoo lapsia, jotka voisivat huolehtia kun alkaa ikä painaa, mutta toisaalta ei halua tai ei voi tulla raskaaksi.
Onko varaa tulla järkiinsä?
http://www.youtube.com/watch?v=s5L3HyhOc7c&feature=rela ted
http://www.youtube.com/watch?v=yDTP-ylG8vg&feature=rela ted
Mistä tällaista antihomopropagandaa on edes sitten löytynyt?
Kaksinaismoralistisessa Amerikan maassa tämä saattaa mennä läpi, mutta ei täällä Suomessa.
Elinkeinonharjoittaja on harjoittaja, mutta homo on kyllä vielä ihminen ainakin Suomen lain mukaan.
Sen sijaan homoudenharjoittaja on leimaava ja rasistinen sana, joten se on todellakin arveluttava jokaisessa yhteydessä.
Pitäisikö homoille valehdella, että eläkää vain niin kuin tahdotte? Ja sitten homot heräävät eräänä päivänä ikuisesta tulesta ja kärsimyksestä helvetissä?
http://video.google.com/videoplay?docid=-6590516484582845025
Jeesus julistaa heterollekin parannuksen vääristä seksisuhteista kaikki rasistiset yms. syytökset ovat täyin vailla pohjaa.
Jumalan armo toimii katuvan syntisen kohdalla.
http://www.youtube.com/watch?v=Wre-sDYCR4I
http://www.youtube.com/watch?v=A20l6HFL0Qs&feature=rela
http://www.youtube.com/watch?v=s5L3HyhOc7c&feature=rela ted
http://www.youtube.com/watch?v=yDTP-ylG8vg&feature=rela ted
Jumalan rakkaus varoittaa ja tarjoaa muuttavaa armoa Jeesuksen kautta ja se toimii.
Ei todellakaan kannata mennä helvettiin jonkun synnin tähden!
http://www.netmission.fi/fi/kristillinen_elama/uskoontulokertomukset/?id=67
Onko joku synti olla sen arvoinen, että viettäisi ikuisuuden:
http://video.google.com/videoplay?docid=-6590516484582845025
Entäpä, jos siellä toisella puolen ei olekaan mitään? Meni nuoruus ja huoruus hukkaan. Pelimies ottaa parhaat puolet kummastakin ja hoitaa hengenasiat kuntoon kuolinvuoteellaan. Cheers!
katolilaisuudessa on edes jotain positiivistä, että voi käydä ripittäytymällä saamassa "syntinsä" anteeksi, parit "ave mariat" ja ei kun uutta putkeen, no, onhan meillä ortodokseilla hieman saman tyylinen puhdistautuminen, mutta kun homoutta ei nyt niin vakavaksi synniksi edes lueta, ja tosiaan, kunhan ennättää juuri ennen kuolemaansa edes yrittää katua tekojaan(pahojaan) niin kaikillehan on luvattu "paikka taivaassa", erinomainen sanonta tämä, "tee niin kuin toisten haluaisit itsellesi tehtävän"
niin roomalais- kuin kreikkalaiskatolisessakin pesee synnit nopeasti ja elämä helpottuu. Eihän sitä ole poistettu luterilaisuudestakaan, miten vain on käytäntö unohtunut?
Kerrankin jotain järkevää... thanks C:
Menee hermot näihin pervoihin ja muihin 14v runkkareihin...
Kyllä se palkinto suurista uhrauksista taitaa tulla vasta kuoleman jälkeen - tai siis siihen aikaan tai muuhun käsitteelliseen sen joutuu yleensä lykkäämään. Mummon palkinto taitaa olla siinä, että on niitä jälkeläisiä niin jumalattomasti ja ovat kai terveitä ja pärjäävät.